Kirjoittaja Maaria » 03.05.2014 19:09
Täällä muuten satoi nyrkin kokoisia rakeita. Se oli onneksi pieni kuuro. Jostakin syystä kaikki näyttää kauniimmalta sateen jälkeen.
Sateenkaaria olen nähnyt mitä ihmeellisimmän muotoisia (tai sitten lääkitykseni on ollut liian alhainen), kerran oli aivan pystysuora sateenkaari.
Täälläpäin maailmaa on paljon kyyhkysiä, kujertavat talojen katoilla. Kerran näin rappusten juureen pudonneen linnunpojan. Se oli vielä ihan sulaton ja luulen, että pienellä olivat niskat murtuneet tai jotain muuta outoa. Se kuitenkin eli, näin kuin se liikkui vaivalloisesti ja silmät olivat kiinni. Sitten minulle tuli hirveä hätä, ryntäsin portaita pitkin asuntooni hakemaan kumihanskoja, koska olin jostain kuullut, että eläimet voivat kantaa tauteja, jos niitä paljain käsin koskettaa. Minulla oli tiskihanskat ja kannoin pienen linnunalun, joka tuskin ikinä lentäisi, kauemmas portaikosta nurmelle, muuta en osannut tehdä. Minusta ei ollute lopettamaan sitä. Koko sen päivän minusta tuntui todella ontolle ja surulliselle. Kukaan ei huolisi sitä ja se kuolisi sitten. Ehkä jotkut haaskat söivät sen.
Jos olisin löytänytkin pesän, mistä lintu putosi, olisiko sitä enää huolittu sinne. Kyllä se vain niin on, että joskus elämä loppuu, ennekuin se alkaakaa.