Pitäisi elättää omat vanhempansa

[Psykopatologia]

Minusta olisi ihana hoitaa oma vanhempani.
Käytännössä, luulen etten jaksaisi, vaikka
kuinka haluaisin. Miten mielenterveys ongelmainen
jaksaa hoitaa omia vanhempiaan, jos hyvä että
jaksaa itsensä pitää elävien kirjoissa.

Ko. esityksessä fokus on laitospaikkojen hoitomaksuissa,
joka aina merkitsisi satojen eurojen kulua kuukaudessa.

[Joiku]

Tai vanhusten kotisairaanhoito. Mikä on kallista ja omaiset voisivat aivan hyvin antaa lääkkeet ja kylvettää, jos vaan viitsivät.

[Mirri]

Kun vanhemmat ovat siinä iässä, että tarvitsevat kotisairaanhoitoa, heidän lapsensa voivat olla myös vanhuksia - ja ties miten sairaita. Ei läheskään aina ole niin, etteivät ikääntyvät ihmiset viitsisi hoitaa omia vanhempiaan, vanhenevilla lapsilla ei yksinkertaisesti riitä voimat. Miten voisikaan riittää, jos he ovat hoivanneet omia lapsiaan vuosikymmeniä, ja sitten jatkavat eläkeläisinä vanhemmuuttaan sitoutumalla paimentamaan lastensa lapsia.

On siinä ihmisillä pitkä hoitoputki, jos se alkaa lasten syntymisestä ja päättyy vasta kun on itse niin lopussa, että tarvitsee hoivaa. Sellainen hoitoputki voi päättyä vaikkapa niin, että lapsi pääsee äitinsä/isänsä kanssa samaan vanhainkotiin.
Muistuu mieleeni taannoinen vitsi. Satavuotiaalta kysyttiin, että miltä hänestä tuntuu, kun sata vuotta on jo lasissa. Mummo tuumasi, että kyllä elämä nyt jo alkaa helpottaa, kun sai nuorimmaisenkin vanhainkotiin.

Luulen, että jos ikääntyviä ihmisiä aletaan syyllistää siitä, etteivät he 'viitsi' hoitaa omia vanhempiaan, he alkavat hiljaa mielessään toivoa, että kuolisivat pois edes jostakin päästä; jos ei vanhimmasta päästä niin nuorimmasta sitten... Vanhusikää lähestyvät ihmiset ovat melkoisessa puristuksessa, jos pitäisi 'viitsiä' hoitaa niin vanhukset kuin jälkeläisetkin - lisäksi pitäisi tietysti hoitaa itsensä niin, että tavitsisi toisten hoitoa mahdollisimman vähäsen. Mitä enemmän hoivaa kaipailevia ihmisiä lähipiirissä on sitä varmemmin ikääntyvä ihminen joutuu valitsemaan hoivattavansa. Kun ei yhden resurssit riitä kaikista tarvitsijoista huolehtimiseen, oma terveys voi pettää jos hoivattavana on lapset pienine lapsineen ja lisäksi omat vanhemmat. Usein kai käy niin, että lapset lapsineen asetetaan etusijalle; isovanhemmat keskittyvät lastenlapsistaan huolehtimiseen, jottei koko oma elämä kuluisi hoitotyössä ja terveyskin säilyisi mahdollisimman pitkään.

[Mirri]

Laitan sananselitystä, koska käytin sanaa pullamössösukupolvi:

Pullamössösukupolvi on tiettävästi Martin Saarikankaan vuonna 1993 ensimmäisenä esittämä käsite ja sittemmin sotien jälkeisten suurten ikäluokkien 1990-luvulta alkaen käyttämä sana, jonka tarkoituksena oli kuvata 1980-luvulla nuoruuttaan elänyttä sukupolvea.

Käsite kuvaa sitä, kuinka nuoriso elää helppoa elämää. Vanhempien ikäluokkien mielestä pullamössösukupolvi on saanut elämässään kaiken valmiina eikä ole juuri joutunut ponnistelemaan saavutustensa eteen. Joidenkin vanhempien ikäluokkien edustajien mielestä pullamössösukupolveen yhdistetään myös uusavuttomuus.

Nimitys on sikäli harhaanjohtava, että sokerista, pullasta ja maidosta sekoitettu pullamössö oli nimenomaan suurten ikäluokkien sodanjälkeisinä vuosina syömää herkkua ennen makeisten ja virvoitusjuomien kulutuksen yleistymistä. Heidän kasvattamalleen "pullamössösukupolvelle" kyseinen ruokalaji taas oli jo enimmäkseen tuntematon.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pullam%C3% ... 6sukupolvi

En tarkoittanut ns. suuria ikäluokkia, vaan heidän jälkikasvuaan. Niitä ihmisiä, joiden mielestä vanhempien taloudellisen ja hoivan kohteena elämisen kuuluu jatkua loputtomiin. Heidän vanhempansa voivat olla lujilla, koska elossa saattaa olla omat vanhemmatkin, joiden huolenpidon tarve lisääntyy lisääntymistään.

[Joiku]

Minusta on nyt niin, että ko sukupolven vanhukset ovat vanhainkodeissa vaillaa hoitoa.
Ja tämä yksi sukupolvi ei hoida heitä, ei omia lapsiaan eikä lapsenlapsiaan.
Nauttivat olostaan mutta samalla ovat huolissaan että joutuvat itsekin vanhainkotiin ja nostivat metelin asiasta hyvissä ajoissa.