Kirjoittaja Mirri » 27.02.2014 14:21
Kun vanhemmat ovat siinä iässä, että tarvitsevat kotisairaanhoitoa, heidän lapsensa voivat olla myös vanhuksia - ja ties miten sairaita. Ei läheskään aina ole niin, etteivät ikääntyvät ihmiset viitsisi hoitaa omia vanhempiaan, vanhenevilla lapsilla ei yksinkertaisesti riitä voimat. Miten voisikaan riittää, jos he ovat hoivanneet omia lapsiaan vuosikymmeniä, ja sitten jatkavat eläkeläisinä vanhemmuuttaan sitoutumalla paimentamaan lastensa lapsia.
On siinä ihmisillä pitkä hoitoputki, jos se alkaa lasten syntymisestä ja päättyy vasta kun on itse niin lopussa, että tarvitsee hoivaa. Sellainen hoitoputki voi päättyä vaikkapa niin, että lapsi pääsee äitinsä/isänsä kanssa samaan vanhainkotiin.
Muistuu mieleeni taannoinen vitsi. Satavuotiaalta kysyttiin, että miltä hänestä tuntuu, kun sata vuotta on jo lasissa. Mummo tuumasi, että kyllä elämä nyt jo alkaa helpottaa, kun sai nuorimmaisenkin vanhainkotiin.
Luulen, että jos ikääntyviä ihmisiä aletaan syyllistää siitä, etteivät he 'viitsi' hoitaa omia vanhempiaan, he alkavat hiljaa mielessään toivoa, että kuolisivat pois edes jostakin päästä; jos ei vanhimmasta päästä niin nuorimmasta sitten... Vanhusikää lähestyvät ihmiset ovat melkoisessa puristuksessa, jos pitäisi 'viitsiä' hoitaa niin vanhukset kuin jälkeläisetkin - lisäksi pitäisi tietysti hoitaa itsensä niin, että tavitsisi toisten hoitoa mahdollisimman vähäsen. Mitä enemmän hoivaa kaipailevia ihmisiä lähipiirissä on sitä varmemmin ikääntyvä ihminen joutuu valitsemaan hoivattavansa. Kun ei yhden resurssit riitä kaikista tarvitsijoista huolehtimiseen, oma terveys voi pettää jos hoivattavana on lapset pienine lapsineen ja lisäksi omat vanhemmat. Usein kai käy niin, että lapset lapsineen asetetaan etusijalle; isovanhemmat keskittyvät lastenlapsistaan huolehtimiseen, jottei koko oma elämä kuluisi hoitotyössä ja terveyskin säilyisi mahdollisimman pitkään.