Psykoosin vaikutus

[M.Aitoparta]

Sairastuin nuorena kloppina ja psykoosista selvittyäni havaitsin taantumusta monella osa-alueella, mutta ennen kaikkea logiikan sekä kommunikaation että muistin saralla. Regressiosta kai puhutaan, voinee sanoa ettei taantumus ole pysyvää, mutta on ollut erittäin työlästä uudelleen oppia niin aivan tavallisia asioita kuin myös aivan tavallista ajattelua.

Vuosikymmen sitten kuvittelin ajatteluni olevan tukossa, niin se varmasti olikin. Luin vanhaa päiväkirjaani vuodelta 2001 ja huomasin että lauseistani puuttuu verbit. Jokunen vuosi tuosta etiäpäin suorittelin aikuislukiossa mm. äidinkieltä, se oli välillä yhtä kuin liisterimäisen puuron syöntiä. Hyvänä päivänä kirjoituksissani oli sitä mitä pitääkin, mutta oli monia analyyseja, esseitä ja aineita, joissa oli punakynällä merkintöjä kuten: "lauseesta puuttuu verbi". Toki voinen nyt todeta, että kirjoittaminen sujuu ihan kelpo tavalla, siis siten että muut saavat selvää mitä ajattelen, se taitaa olla kielen tehtävä.

Ensimmäiset oireet alkavasta psykoosista tulivat siinä 15-16-ikävuoden vaiheilla. Huomattavaa on että ensimmäinen taantumisen merkki ei juontunut lievästä vainoharhaisuudesta tai epäluuloisuudesta vaan huomasin yllätyksekseni etten ymmärtänyt matematiikasta hölkäsen pöläystä. Aiemmin osaamani asiat olivat tipotiessään. Yritin ja yritin, mutta en vain tajunnut, jolloin aloin pitämään itseäni epäkelpona kaverina ja ennen kaikkea tyhmänä. Muistan aikuislukiossa kun nauratti lyhyen matikan tunnilla, kun sain joskus ekalla kurssilla jonkun yksinkertaisen polynomitehtävän oikein. Missään vaiheessa en oppinut ymmärtämään soveltavia tehtäviä edes lyhyen matikan kursseilla. Nyt opetan kuitenkin yksinkertaisia kirjallisia tehtäviä kohta kymmenen vanhalle tyttärelleni, ja välillä harjoitteisiin on kuulunut jopa itsetekemiäni soveltavia tehtäviä.


Ehkä muistista sen verran voin sanoa, että muisti toimi riittävästi lukiotasolla, olkoonkin ettei kirjoitusten tulokset olleet kovinkaan mairittelevia, johtuen lähinnä muistin heikkoudesta, niin silti kykenen toimimaan ihan riittävällä tasolla esim. perhe-elämässä. Mutta jatko-opinnot ovat kaatuneet lähinnä, jos ajatellaan opintojen sisällöllistä puolta, muistiin ja muistamattomuuteen. Jos olen oikein ymmärtänyt niin amk-opinnot kuin akateemiset opinnot tavallaan kasaantuvat edellisten opittujen asioitten päälle. Se on hiukan huono tilanne jos ei muista edellisistä opintojaksoista mitään.



Olen käynyt viimeiset pari vuotta tavallaan joutokäynnillä, sillä ennen uskoin kaiken vielä muuttuvan paremmaksi niin kognitiivisten asioiden kuin muidenkin tapahtumien suhteen. Pessimismi että kyynisyys ovat saaneet liikaa tilaa. Olen nyt viime aikoina taasen huomannut muutosta ajattelusta, eräällä tavalla sanojen merkitys on laajentunut. En siis tarkoita että ne mitenkään olisivat muuttuneet vaan minun käsitykseni merkkien sisällöstä on saanut uutta syvempääkin pontta. Nyt nukkumaan ja höpinät sikseen.

[Hilppa]

Kiitos avauksesta M. Aitoparta. Miten psykoosi on vaikuttanut keskittymiskykyyn, joka on oleellinen asia myös oppimisessa ja mieleenpainamisessa? Myös pelkkä ahdistuneisuus ja masennus voivat heikentää muistia ja keskittymiskykyä. Itse olen huomannut niiden vaikuttavan lukemisen keskittymiseen ja luetun ymmärtämiseen muistin lisäksi.

[Pinja]

Aina, kun olen yrittänyt aloittaa koulunkäynnin olen mennyt psykoosiin, samalla ennen psykoosiin menoa olen myös lopettanut lääkityksen, lääkityksen lopettaneena motivoiduin ja aloitin koulunkäynnin tuhoisin seurauksin (ne kaksi akuuttia psykoosia sijoittui juuri siihen, kun aloitin koulun); en kestä ryhmätilannetta luokassa enkä välitunteja ihmisineen enkä kykene kaverustumaan ja pelkään opettajia. Keskittymiskyky on heikko ja pysty kuuntelemaan tunnilla oppiakseni ja muistini on myös heikko ja ajattelen oppilaiden vihaavan minua ja puhuvan minusta pahaa. Sen takia tämä edellinen koulutukseni jäi keskeneräiseksi ja olen ollut nyt toista vuotta keskeytyksellä. On kuulemma hyvä tietää psykoosin laukaisevat tekijät; minun tulisi osata välttää koulua, mutta kun se on ainut porras menestykseen. Ihmettelen näiden kahden Suomessa tapahtuneen kouluampujan tekoja, tuskin ikään ovat kokeneet koulussa sellaista eristystä ja vihamielisyyttä kuin minä ja silti en ole kouluampuja. En edes ymmärrä näitä kouluampujia, eivät he ole kokeneet mitään vastaavaa koulussa kuin minä esim. epävälittämisen muodossa, kun selkeästi eristäytyneisyyteni oli niin ilmeisen huomattavissa.

[M.Aitoparta]

Kiitos avauksesta M. Aitoparta. Miten psykoosi on vaikuttanut keskittymiskykyyn, joka on oleellinen asia myös oppimisessa ja mieleenpainamisessa? Myös pelkkä ahdistuneisuus ja masennus voivat heikentää muistia ja keskittymiskykyä. Itse olen huomannut niiden vaikuttavan lukemisen keskittymiseen ja luetun ymmärtämiseen muistin lisäksi.

Moro Hilppa. Mietiskellyt tässä tämän aamun tuota esille ottamaasi keskittymiskykyä ja sen vaikutusta. Psykoosi tuhosi oikeastaan täysin aikoinaan kyvyn keskittyä asioihin. Vuoteen 2001 palatakseni, katselin lähes muumiona vaan leffoja telkkarista, enkä muistanut sitten mitä niissä tapahtui. Monet leffat olen katsonut uudestaan ikään kuin uutena sitten myöhemmin. Voinee sanoa, että keskittymiskyky alkoi palautumaan vasta vuonna 2004, kun menin koulun penkille. Tietämättäni, nyt jälkeenpäin katsottuna, tein kovasti töitä sen suhteen. Olin aikuislukion aikaan pitkälti saikulla sekä kuntoutustuella, varsinkin vuodesta 2005 lähtien. Käytin illat läksyihin, kun tytär jo nukkui. Joka ehtoo meni monta tuntia melko yksinkertaisten läksyjen parissa, mutta sain keskittyä täysin rauhassa ja opinkin melkoisesti, ainakin kun kursseista saatuja numeroita katsoo, mutta kirjoitukset olivat sitten toinen juttu.


Se mikä on ongelmana minulla on tuo Pinjan kuvaama kyvyttömyys olla ryhmässä. On kuin olisi jatkuvasti pienessä paniikissa, peläten koko ajan pahinta, mikä se sitten onkaan. Tuolloin ei juurikaan puhuta keskittymisestä olennaiseen vaan se on lähinnä selviytymistaistelua. Kolmannella asteella opiskeltaessa on tärkeää, että kykenee seuraamaan opetusta että ajattelemaan selvästi esillä olevaa asiaa, se ei minulta onnistu, ainakaan tällä hetkellä.

[Hilppa]

...Se mikä on ongelmana minulla on tuo Pinjan kuvaama kyvyttömyys olla ryhmässä. On kuin olisi jatkuvasti pienessä paniikissa, peläten koko ajan pahinta, mikä se sitten onkaan. Tuolloin ei juurikaan puhuta keskittymisestä olennaiseen vaan se on lähinnä selviytymistaistelua. Kolmannella asteella opiskeltaessa on tärkeää, että kykenee seuraamaan opetusta että ajattelemaan selvästi esillä olevaa asiaa, se ei minulta onnistu, ainakaan tällä hetkellä.

Keskittymiskyky, muisti ja oppiminen palautuvat vähitellen psykoosin jälkeen kuten ahdistuneisuus- ja masennussairauksissakin. Tärkeätä kykyjen palautumiselle on rauhallinen oppimisympäristö. Jos ihminen on ahdistuneisuuden tilassa tai kokee pelkoja, ei oppimistulos ole paras mahdollinen. Kun on vapautunut kaikenlaisista pakkoajatuksista ja on hyvä olla, kykenee keskittymään asioihin. Parasta lääkettä keskittymiskyvyn palautumiseen on varmasti omien lasten kanssa touhuaminen. Lasten ja nuorten iloisuus tarttuu ja vapauttaa olemuksen. Myöskään pakolla ihminen ei opi, vaan oppimisen pitäisi olla ilon ja onnistumisen kokemuksia tuovaa. Kannattaa aloittaa helpommista asioista, kuten vaikkapa lukemalla jotakin sellaista kirjaa, josta pitää.

[Pinja]

Mulla pahimmat seuraukset olivat keskittymiskyvyn puute, muisti ja aloitekyvyn heikkeneminen sekä ahdistuneisuuden ja masennuksen syventyminen. Kaikki nuo kolme ensimmäistä ovat tärkeitä elementtejä arkielämässä, joten juuri mikään ei hoidu niin kuin pitäisi, vaikka olin yhtä kyytiä psykoosissa vain kaksi viikkoa kummallakin sairastumiskerralla. Seuraukset eivät hirveästi katso aikaa, kahdessa viikossakin pääsee jo niin huonoon kuntoon psykoosin jatkuttua niin kauan. Kuinka kauan olitte psykoosissa? Ja miten paljon tarvitsette apua arkielämässä niin kodin hoidossa kuin asioinnissa ja ihmissuhteissa? Pystytkö nykyään olemaan työelämässä tai opiskelemaan vai oletko eläkkeellä? Käytätkö nykyään lääkitystä?

[Heluna]

Minulla on jonkinasteista psykoottisuutta ollut varhaisteinistä, 10-11-vuotiaasta, asti (tai rajuakin ajatusharhaa: uskoin olevani Saatana), mutta kaksi täysimittaista psykoosia. Kyllä niistä toipuminen ja itsensä kerääminen edes jonkinlaisiin kuosiin kestää. Masennus on syvä niiden jälkeen. Minulla on lääkitys koko ajan päällä, jottei iskisi kokonaan taas päälle, vaikka jonkinlaisia harhoja on aina. Kroonisin ja häiritsivin vaiva on kuitenkin psykoottistasoinen tuskaisuus, ja koen, että synnyin kuolemaan. En siis ole tekemässä itsemurhaa, mutta kuolemisajatuksia on päivittäin. Tätä tämä on aina, joka päivä. Juuri tänään psykiatri halusi lisäsi Seroquel prolongia myös aamuun juuri tuon tuskaisuuden vuoksi.

Olen kuntoutustuella vuosikausia. Välillä teen pienimuotoisia alani töitä ja kuntsarilla onnistuin saamaan filosofian maisterin tutkintoni valmiiksi. Liian suuri määrä työtä kuitenkin kuormittaa liikaa ja lisää psykoottisuutta.

[Pinja]

Heluna, mulla on kanssa Seroquel Prolong käytössä, 700 mg:aa, laskin 800:sta tuohon. Masennus on älyttömän syvä psykoosin jälkeen. Minulla myös psykoottistasoista tuskaisuutta, mielessä on koko ajan paha olo, mutta yritän olla ajattelematta sitä ja se peittyy siten alle.

[Pinja]

Miten suurta Seroquel Prolong annosta itse käytät ja onko ollut apua ja mitä haittoja siitä on ollut ja onko sulla muita lääkkeitä rinnalla?

[Mirri]

Olen psykoosipotilaiden lähiomaisena ymmärtänyt asian niin, että psykoosien uusiutuminen on vakava uhka ennalleen toipumiselle; mitä useampi psykoosi sitä huonompi ennuste ja invalidisoituminen lisääntyy psykoosien uusiutumisen myötä. Toinen ennustetta heikentävä asia on psykoosin kesto; ensimmäinenkin psykoosi voi aiheuttaa hitaasti korjautuvia tai pysyviä tuhoja, jos se pitkittyy.
Paras toipumisennuste on ihmisillä, joiden ensipsykoosi on ulospäin näkyen raju (paljon ns. positiivista oireilua), mutta lyhyt.

Lääkehoidon - psykoosinestolääkityksen - tärkeänä tehtävänä on kirjaimellisesti estää psykoosin uusiutuminen. Ei mikään vähäpätöinen tehtävä ottaen huomioon, että uusiutuva psykoosi on usein edeltäjäänsä pitempi ja vahingollisempi; siitä ennalleen toipuminen voi käydä vaikeaksi tai mahdottomaksi.

Minulla on kolme psykoosisairasta henkilöä läheisinä, ja niin samantyyppisiä kuin heidän sairautensa ovatkin, niin sairauden kulku ennusteineen on ollut hyvin erilainen. Näen omin silmin, että parhaiten on kuntoutunut henkilö, jonka psykoosi - niin kauan kuin se kestikin - jäi kuitenkin ainoaksi. Toipumista on tapahtunut paljon, ja sitä tapahtuu edelleen. Mutta koska psykoosi oli pitkä ja vaikea alkaen positiivisilla oireilla, mutta jatkuen negatiivisilla oireilla, ei hänkään ole entiselleen toipunut - ei ainakaan toistaiseksi. Nykyisin jo ajatellaan, ettei todennäköisesti toivukaan, vaan ollaan onnellisia siitä, että toipuminen on ollut näinkin hyvää. Ja pelätään uutta psykoosia, koska tiedetään sen olevan tällaisessa tilanteessa kovin vahingollinen.
Onneksi siinä mielessä uuden psykoosin pelko on aiheeton, että potilas järkevänä ihmisenä ymmärtää realiteetit sairautensa suhteen, ja käyttää hänelle määrättyjä lääkkeitä.

Toisen läheiseni kohdalla tilanne on huonompi; ennuste huononi oleellisesti ja psykoosi kroonistui varsin ikävällä tavalla hänen sairastuttuaan pitkän ja vaikean ensipsykoosin jälkeen uudelleen samalla tavoin oireilevaan ja hänelle kärsimystä aiheuttavaan psykoosiin. Tässä tapauksessa pahinta on se, että psykoosi ilmeisesti uusiutui hänen jätettyään psykoosinestolääkityksen pois. Hänen kärvistellessään uusiutuneessa psykoosissaan omahoitajalle oli selvinnyt, että potilaansa oli kaikessa hiljaisuudessa ollut kuukausia ilman lääkitystään - eikä kukaan ollut tiennyt mitään. Ikinä en saa vastausta siihen kysymykseen, että olisiko läheiseni kunto nykyisin parempi ja olisiko hänen elämänsä helpompaa, jos hän olisi 'kiltisti' käyttänyt psykoosinestolääkitystään. Nykyisin hän kyllä käyttää lääkkeitään; valitettavasti toisen psykoosin kohdalla ei kuitenkaan enää löytynyt riittävää apua. Lääkkeet vain pitelevät pahempaa psykoosia jollakin tavoin poissa ja lievittävät hänen vaihtelevaisia pelko- ja tuskatilojaan.

'Kantapään kautta' oppineena uskallan sanoa, että psykoosit eivät ole asia, joihin mennään ja joista tullaan; niitä ei 'käydä läpi' potilaan (tai hänen läheistensä) mielen mukaan. Psykoosit ovat sen verran vakavia ja arvaamattomia, että niiden uusiutumisen estämiseksi pitäisi tehdä kaikki mahdollinen. Psykoosinestolääkityksellä on erittäin tärkeä tehtävä: se yrittää parhaan kykynsä mukaan estää potilasta vammautumasta ties miten pahasti ja pysyvästi uusiutuvien psykoosien pyörityksessä.
On järkyttävää elävässä elämässä itse nähdä ja havaita miten pahasti invalidisoivia uusiutuvat psykoosit voivat olla.

[Heluna]

Heluna, mulla on kanssa Seroquel Prolong käytössä, 700 mg:aa, laskin 800:sta tuohon. Masennun älyttömän syvä psykoosin jälkeen. Minulla myös psykoottistasoista tuskaisuutta, mielessä on koko ajan paha olo, mutta yritän olla ajattelematta sitä ja se peittyy siten alle.

Mulla on myös tuo paha olo koko ajan läsnä. Syön illalla 600 mg prolongia ja 50 mg Ketipinoria. Nyt lisättiin aamuun 50 mg prolongia. Tarvittaessa voin ottaa enemmänkin Ketipinoria päivän mittaan, ja on mulla tarvittaessa Opamoxejakin. Niitä en kuitenkaan erinäisistä syistä käytä käytännössä ollenkaan.Toive olisi siis, että tuskaisuus hieman lievittyisi. Olen muuten kuitenkin tällä hetkellä niin hyvässä kunnossa, että arki sujuu edes jotenkin, vaikka vaatiikin ponnisteluja. Ruokaa en kylläkään saa laitettua ja joudun kyllä pinnistelemään kaikkien asioiden suhteen. Mutta minuksi ihan ok voinnissa, eli huomattavasti huonomminkin voisi olla. Kuolemisajatuksia vain yritetään saada vähenemään, ja ne johtuvat tuskaisuudesta.

[Pinja]

Olen miettinyt mistä jatkuva paha olo voi johtua; olen ajatellut, että olen kokenut liian vaikeita asioita. Mistä sinä ajattelet jatkuvan pahan olosi johtuvan, onko lääkäri selittänyt mistä se voi johtua? Ei ole normaalia, että paha olo jää vallitsemaan. Minulla on dignosoitu; vaikea masennus, vaikea yleinen ahdistuneisuushäiriö ja vaikea epävakaa persoonallisuushäiriö (ne kaksi akuuttia psykoosia liitettiin epävakaan persoonallisuushäiriön oireiksi ja lisäksi vaikean ahdistuneisuuteni takia menin akuutista psykoosiin). Onko sinulla myös diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö? Siinä tunteet ovat ylivoimistuneita kuten tuskaisuuden tunne ja ahdistuksen tunne, oireisiin kuuluu itsetuhoajatukset; itsetuhoiset teot ajatuksineen.

[Pinja]

Minkä takia en ole kuitenkaan saanut skitsofrenia diagnoosia, vaikka olen ollut kahdesti akuutissa psykoosissa? Kohdallani on päädytty siihen, että minulla on vaikea epävakaa persoonallisuushäiriö, jossa on psykoottisia läpilyöntejä. Voiko ihminen mennä lähes täysin toimintakyvyttömäksi uusiutuvien ja vaikeiden psykoosien seurauksena? Minun kohdalla lääkitys on parantanut toimintakykyä, eikö se ole juuri psykoosinestolääkityksen tarkoituskin psykoosineston lisäksi? Molemmat psykoosit mitä sairastin olivat sisällöltään rajuja ja pelkäsin, mutta toivuin kahdessa viikossa, kun sain psykoosinestolääkityksen päälle.

[Heluna]

Mulle on itse asiassa melkoisen selvää kauraa, mistä kaikki oireiluni johtuu - olen käynyt analyyttisessa terapiassa kolmesti viikossa kahdeksan vuoden ajan, ja homma jatkuu. Olen käynyt ja alan käydä edelleen rinnalla ryhmämuotoisessa traumaterapiassa.

En halua eritellä sen tarkemmin syitä, mutta psykoottisuuden taustalla on hyvin varhain alkanut traumatisoituminen. Minullakaan ei ole skitsofreniaa, vaan psykologisten ja psykiatristen tutkimusten mukaan rajatilan ja psykoottistasoisen persoonallisuuden rajamaasto. Lisäksi hallitsevana patologiana minulla on dissosiatiivinen identiteettihäiriö (mm. insestitaustan vuoksi), johon myös kuuluu harhoja.

[Pinja]

Heluna mistä olet saanut rahoitukset terapioihisi? Esim. lääkinnällinen kuntoutus vaikeavammaiselle voi saada tuen terapiaan niin ettei jää mitään omavastuuosuuksia. Siihen täytyy vaan olla joko ylin tai korotettu hoitotuki/vammaistuki avun, valvonnan ja ohjauksen suhteen ei erityiskustannusten suhteen.

[Heluna]

Aluksi kävin YTHS:llä yliopistolla samalla terapeutilla. Kun valmistuin, sain kolme vuotta KELAn tukea, sitten pari vuotta sairaanhoitopiirin rahoituksella ja nyt saan ylintä hoitotukea sekä sv-korvaukset, joten omavastuuta jää noin 60/kk (juuri myönnettiin taas nuo kahdeksi vuodeksi). Traumaterapia Traumaterapiakeskuksessa ei maksa mitään. Mulle muuten sanottiin joskus, että kuntsarilla ei voisi saada tuota vaikeavammaisen kuntoutusta. Mutta en kyllä ole minkään valvonnan alainen, vai mitä tarkoitit tuolla?

Sinä siis käyt myös terapaissa? Mitä tukea sinä saat?

[Pinja]

Aluksi kävin YTHS:llä yliopistolla samalla terapeutilla. Kun valmistuin, sain kolme vuotta KELAn tukea, sitten pari vuotta sairaanhoitopiirin rahoituksella ja nyt saan ylintä hoitotukea sekä sv-korvaukset, joten omavastuuta jää noin 60/kk (juuri myönnettiin taas nuo kahdeksi vuodeksi). Traumaterapia Traumaterapiakeskuksessa ei maksa mitään. Mulle muuten sanottiin joskus, että kuntsarilla ei voisi saada tuota vaikeavammaisen kuntoutusta. Mutta en kyllä ole minkään valvonnan alainen, vai mitä tarkoitit tuolla?

Saatko hoitotukea erityiskustannusten takia? Kelasta saat selville mihin portaaseen sinut on luokiteltu päätöksen mukaan avun, ohjauksen tai valvonnan tarpeen mukaan. Hoitotuki porrastetaan kolmeen sen perusteella, kuinka paljon ja usein tarvitsee apua, valvontaa tai ohjausta. Toimintakyvyn aleneminen ei ole sama asia kuin avuntarve eli täytyy olla jonkinlainen avuntarve, että saa edes sen perustuen. Henkilö voi tarvita apua, ohjausta tai valvontaa, muttei saa ketään auttamaan, hakemuksessa voi manita, että tarvitsisi tässä tässä ja tässä asiassa apua muttei saa auttajaa. Hoitotukihakemukseen tilanne pitää kertoa sellaisena, mikä tilanne on ilman mitään hoitoja pahimmillaan; kävin luennolla, jossa kuntoutusneuvoja neuvoi näin; lisäksi sanoi, että asioita on hyvä myös liioitella, että tulee varmasti ymmärrettäväksi.

Sinä siis käyt myös terapaissa? Mitä tukea sinä saat?

Lääkinnällisenä kuntoutuksena voi saada terapioita, vaikka olisi kuntoutustuella tai pysyvällä eläkkeellä, koska tavoite on joko työkyvyn turvaaminen tai toimintakyvyn turvaaminen arjessa.
Alle 65-vuotiaalla vaikeavammaisella asiakkaalla, joka ei ole julkisessa laitoshoidossa
on oikeus saada työ- tai toimintakyvyn turvaamiseksi tai parantamiseksi tarpeellista
vaikeavammaisten lääkinnällistä kuntoutusta, jos hän saa korotettua tai ylintä
vammaisetuutta eikä annettava kuntoutus liity välittömästi sairaanhoitoon.Kansaneläkelaitos - Vaikeavammaisten kuntoutus
10
Kuntoutuksena myönnettävien toimenpiteiden tulee perustua julkisessa
terveydenhuollossa laadittuun kirjalliseen kuntoutussuunnitelmaan, jossa on suositeltu
asiakkaalle tarpeellinen kuntoutus. Toimenpiteiden tulee olla hyvän kuntoutuskäytännön
mukaisia, tehostettuja, yksilöllisesti suunniteltuja kuntoutusjaksoja, jotka voivat toteutua
laitos- tai avomuotoisesti.
Myönnettävien kuntoutuspalveluiden on oltava tarpeen työ- tai toimintakyvyn
turvaamiseksi tai parantamiseksi. Kuntoutuspalvelusta aiheutuvien kustannusten ja
saavutettavan hyödyn tulee olla järkevässä suhteessa

[Pinja]

Jos terapeuttisi liittyisi tuohon lääkinnällinen kuntoutus vaikeavammaiselle kuntouttajaksi niin saisit terapiasi ilmaiseksi; korkeintaan putkeen 3 vuotta voi kerrallaan hakea sitä ja sitten taas uudelleen niin kauan kuin on tarvetta; kuukausikertoja ei ole rajattu eikä siis vuosikäyntejä. Vaikka terapeutilla olisi vain yksi potilas, joka olisi oikeutettu saamaan tukea vaikeavammaisen lääkinnällisen kuntoutuksen kautta niin se onnistuu niinkin: voi hakea erihaussa kuin muut kuntouttajat tai yhtaikaa.

[Pinja]

Itse kävin ensin kelan kuntoutusterapiana kolme vuotta, tokan vuoden toisen kerran sain hoitotuella maksettuna, neljä seuraavaa vuotta kaupungin ostopalveluna ja hoitotukirahoin, nyt tarkoitus hakea lääkinnällinen kuntoutus vaikeavammaiselle kautta. Jos saat sen korotetun tai ylimmän hoitotuen avun, valvonnan tai ohjauksen perusteella niin saat ne hoitotukirahat omiin taskuihisi ja lisäksi ilmaisen terapian lääkinnällinen kuntoutus vaikeavammaiselle kautta (säästäisit sen 60 euroa kuukaudessa ja lisäksi saisit n. 154-327 euroa kuukaudessa täysin omiin taskuihisi, toisinsanoen taloustilanteesi parantuisi 214 eurolla tai 387 eurolla: eli kannattaisi yrittää ainakin hakea tuota tukea). Molemmat hakemukset: hoitotuki ja lääkinnällinen kuntoutushakemukset kannattaa käydä täyttämässä Propellin työntekijän (kuntoutusneuvojan) kanssa, myös soittaen onnistuu, tietävät siellä neuvoa miten hakemus kuuluu täyttää. Hoitutukihakemukseen saa laittaa kustannuksiksi esim. (terapiamatkat tai säännöllinen osallistuminen johonkin toimintaan esim. masennusryhmään) linja-auto kuukausikortin summan*11 kuukautta, lääkeomavastuut ym.
Lääkärinhakemukseen kannattaa kirjoittaa, että olet vaikeavammainen: jos avun, valvonnan tai ohjauksen tarve on korotetun tai ylimmän tuen mukainen luokitellaan vaikeavammaiseksi, mikä on ehtona lääkinnälliseen kuntoutukseen.
Eläkettä saavan hoitotuki:etuuskäsittelyohje: sieltä näet ohjeita täyttämiseen ja perusteet kullekin portaalle.
Hoitotuki uusin etuusohje 2014: http://www.kela.fi/documents/10180/5782 ... 140124.pdf
Lääkinnällinen kuntoutus vaikeavammaiselle uusin etuusohje 2014: http://www.kela.fi/documents/10180/5782 ... 140121.pdf

[Pinja]

Heluna oletko ollut tähän asti tyytyväinen terapiasi saavutuksiin? Olen saanut terapiaprosessin avulla tietoisuuteen sellaisia erittäin merkityksellisiä tapahtumia, jotka ovat muuten olleet muistamattomuudessani, ne tapahtumat ovat tuoneet selityksiä aikuisuudessa ja koulunkäynti-iässäni tapahtuneille tapahtumille. Olen saanut niin paljon selityksiä, että olen vähentänyt käyntimääriäni. 8. vuosi alkoi terapiassa(psykodynaaminen).