Kirjoittaja minätäällä » 25.05.2010 21:19
Vaikeita kohtia tuossa rajatilaisen tuottamasta raakamateriaalista ja anti-tiedosta. En ymmärtänyt.
Minusta tuo projektiivinen identifikaatio terapiassa oli jotenkin sama juttu kuin asiakkaan transferenssi ja terapeutin vastatransferenssi tai täydentävä tunneresponssi. Siis vaikkapa sekavan elämäntilanteen edessä avuton rajatilainen herättää terapeutissa myös tunteen avuttomuudesta asiakkaan elämän ylitse tulvivista vaikeuksista. Asiakas on projisoinut avuttomuuden tunteen terapeuttiin, ja tämä on introjisoinut sen ja tuntee sen itse. Terapeutti voi esimerkiksi tuon tunteensa takia aloittaa vaikkapa suhteettoman ylimitoitetut toimet varmistaakseen, että asiakas ei tee itsemurhaa.
Semmoinen esimerkki oli kerrottu terapian ulkopuolelta, että esimies oli sisäistänyt osaobjektit (en muista, kutsuttiinko niitä nyt noin, mutta sisäiset kuvat kumminkin) ankarasta, arvostelevasta isästään ja itsestään arkana ja osaamattomana vuorovaikutuksessa kritisoivan ja mitätöivän isän kanssa. Työpaikalle tuli uusi työntekijä, jonka mies "näki" ja kohteli sen takia arkana ja aina osaamattomana, vaikka muiden kanssa vuorovaikutuksessa ollessaan uusi työntekijä oli osaava ja pätevä. Mies projisoi oman sisäistetyn kuvan, osaobjektin, arasta ja osaamattomasta itsestään tuohon työntekijään, ja omaksui itse ankaran ja kritisoivan isänsä asenteet ja roolin . Työntekijän oli lopulta mahdotonta jatkaa esimiehen kanssa samassa työpaikassa, koska hän todella tunsi itsensä kömpelöksi, araksi, osaamattomaksi jne. tuon esimiehen seurassa.
Nuo sisäistetyt osaobjektit olivat aina kaksi toistensa kanssa vuorovaikutuksessa olevaa osaobjektia. Ja potilas saattaa itse omaksua kumman vain osaobjektin tai roolin itselleen, ja projisoida sen toisen, vastapelurin roolin toiseen. Introjisointi tapahtuu tiedostamatta, niinkuin terapeutissa herää vaikkapa täydentävä tunneresponssikin tai vastatransferenssitunne. Jotain semmoista. Matti O. Huttusella on Kirjoitelmia kolmannelta linjalta -kirjassaan hyvä, lyhyt teoriaselostus noista sisäistetyistä osaobjekteista ja miten ne voivat vaikuttaa yleislääkärin työssä "hankalaksi" koetun, vaikkapa somatisoivan potilaan kanssa.
Oma terapeutti sanoi, että joskus arkielämässä voi alkaa ihmetellä omaa jollakin tavalla suhteetonta reagoimista johonkin henkilöön jossain tilanteessa. Silloin voi olla kyseessä projektiivinen identifikaatio. Jos nyt muistan oikein.
Lisäys: kirjassa näköjään käytettiin termiä "internal self and object representations", britit käyttävät "internal objects" -termiä.
Vielä: Kirjan mukaan ihminen voi
1. projisoida sisäisen maailmansa ulkomaailmaan, vaikkapa nähdä juhlissa tapaamistaan uusista ihmisistä jotkut kriittisen isänsä kaltaisena ja itse kokea koko juhlat samalla tavalla kuin vuorovaikutuksensa isänsä kanssa eli tuntea itsensä kömpelöksi ja riittämättömäksi. Olisi voinut tapahtua myös niin, että hän olisi nähnyt jotkut juhlien henkilöt aran itsensä roolissa ja omaksunut kriittisen roolin itselleen.
2.valita tiedostamattaan uudet objektinsa ja objektisuhteensa samanlaisien henkilöiden joukosta kuin sisäistetyt objektit: joko tuo arka minä tai ankara isä vaimona siis esimerkiksi
3.vaikuttaa toiseen ja saada hänet toimimaan sisäisten representaatioiden tai objektien tavoin kuten esimerkissä esimiehestä ja uudesta työntekijästä, joka lopulta siis tunsi itsensä osaamattomaksi ja käyttäytyi niin, kun esimies näki hänet niin ja projisoi sen roolin häneen ja kohteli häntä sellaisena