R a j a t i l a t

[Psykopatologia]

Minusta ei noin, vaan pikemminkin "ulkoistamista". Emme sano, että "hänessä on kauneutta" vaan että "hän on kaunis". Ei "hänessä on lahjakkuutta" vaan että hän on lahjakas".

Täten ainakaan positiivisissa asioissa em. ulkoistamista ei käytetä. Tosin myös sanotaan, että "hän on ruma", ei että "hänessä on rumuutta". Mutta psykiatriassa ulkoistetaan (lähes) AINA! "Hän on älykäs"; mutta "hänellä on oppimisvaikeutta", kun joku on vajaamielinen.

.

[Psykopatologia]

Joskus aiemmin, toisaalla, kritisoit kyllä tuotakin skitsofreenikko -käytäntöä ja pidit ulkoistamista parempana.

Ehkä hieman toisessa mielessä?; skitsofreenikko vrt. skitsofreeninen.

Osin myös kielikorva sanoo käytäntöä: Joku voi olla häirikkö mutta ei persoonallisuushäirikkö vaan -häiriöinen. Joka tapauksessa senkaltaiset ilmaisut kuten "sairastuu antisosiaaliseen persoonallisuushäiriöön" ovat monelta kannalta täysin toivottomia ja ilmaisevat, että henkilö ei ole ajatellut (syvemmin) sitä mitä sanoo.

[minätäällä]

Entäs sitten termit neekeri, vajaaälyinen, oraalinen luonne jne. OK, sinusta vissiin, kun niitä viljelet? Toisaalla, jossakin, on jo aloitus samasta aiheesta.

[Psykopatologia]

Noitahan on.

[Psykopatologia]

Kerbergin (1967) mukaan:

2.3.2.2.3. Spesifi defenssi-konstellaatio

(- -)

iii Varhaiset projektiot, erityisesti projektiivinen identifikaatio.

Rajatilaisella projektio-taipumus on voimakas määrältään ja laadultaan. Projektion tarkoituksena on ulkoistaa aggressiiviset minä- ja objekti-mielikuvat. Seurauksena ovat kuitenkin ulkoiset uhat ja vainoajat, joita henkilön täytyy hallita ja kontrolloida. Minän rajojen heikkouden ja aggressioiden voimakkuuden vuoksi ko. projektio ei kuitenkaan välttämättä ole "onnistunut". Henkilö voi edelleen identifioitua uhkaajaan ja "empatisoida" tätä ja täten ikään kuin kontrolloida häntä.

Tällainen primitiivinen projektio on erilaista kuin esimerkiksi hysteerisen seksuaalisuuden projektio, joka vain vahvistaa torjuntaa (repressiota), jolloin seurauksena ole empatia "vihollista" kohtaan.

Rajatilat s. 19.

(tukari2:n Rajatila-ketjussa kirjan sisällöstä on pitkiä tarkistamattomia pätkiä.)

[xxccz]

´
No, eipä ole helppo taaskaan. Yritän löytää ne kolme kultaista esimerkkiä, jotta tuon sisäistäisin ja nopeaan kykenisin huomaamaan, kun huomattavaa on.

[xxccz]

´
- Mutta jos tekeekin sen niin läpinäkyvästi/kömpelösti , eikä toinen tartu siihen. Mitä sitten? Rajis räjähtää-kö?

Ja entä jos nappaa? Niin miten projektion kohteena ollut? Kuinka hänen lopulta käy?

[minätäällä]

Eikö projektiivisessa identifikaatiossa projisoiva aina identifioidu myös projektion kohteeseen, joka myös vastaanottaa projisoidun tunteen? Miten estää projisoidun tunteen vastaanottaminen? Miten muuttaa jo projisoijan aiemmin kokemaa vuorovaikutuskuviota toisenlaiseksi, niin että se hyödyttäisi projisoijaa, niin että projektion kohde olisikin tälle "toisenlainen, parempi objekti"?

[minätäällä]

En kyllä ymmärtänyt eroa tuossa hysteerisen seksuaalisuuden projektiossa ja rajatilojen varhaisissa projektioissa. Ja miten projisoiminen voi hysteerisellä lisätä torjuntaa? Kenen torjuntaa? Ihan ulalla nyt.

[Psykopatologia]

Eikö projektiivisessa identifikaatiossa projisoiva aina identifioidu myös projektion kohteeseen, joka myös vastaanottaa projisoidun tunteen? Miten estää projisoidun tunteen vastaanottaminen? Miten muuttaa jo projisoijan aiemmin kokemaa vuorovaikutuskuviota toisenlaiseksi, niin että se hyödyttäisi projisoijaa, niin että projektion kohde olisikin tälle "toisenlainen, parempi objekti"?

En usko projisoidun tunteen vastaanottamiseen, ihan huuhaata. Jos esimerkiksi MT ja PL ovat samassa tilasdsa vaikkapa keskustelemassa, ja MT projisoi PL:ään jotain, hänen oma sielunsa puhdistuu. Mutta miten projisoitu siirtyisi PL:n harteille? Kosmisten säteidenkö vaikutuksesta.

[Psykopatologia]

En kyllä ymmärtänyt eroa tuossa hysteerisen seksuaalisuuden projektiossa ja rajatilojen varhaisissa projektioissa. Ja miten projisoiminen voi hysteerisellä lisätä torjuntaa? Kenen torjuntaa? Ihan ulalla nyt.

Hysteerisellä torjunta on p ä ä osassa, ja projektio on vaan "apuna". Lisäksi hysteerinen on erillisempi toisesta, kun taas rajatilainen on toisen kanssa "yhtä".

[Pertti Luukkonen]

Rajatilat (2010: 24 - 25)

3.3. Rajatila vrt. neuroosi: transferenssi

Ingressi:
Kappaleessa tuodaan esiin luonnontieteilijälle kauhistuttava ajatus siitä, kuinka omia tunteita voi käyttää apuna diagnosoinnissa ja hoidossa.

Kirjassaan Hysteria (2000) Christopher Bollas (173–178) kuvaa ja vertailee hysteerisen ja rajatilapotilaan (sekä perverttisen) transferenssia ja vastaavasti analyytikon (tai psykoterapeutin) vastatransferenssia (Luukkonen 2005: 97). Vastatransferenssi tässä viittaa kernaammin ns. täydentäviin tunneresponsseihin kuin terapeutin varsinaiseen neuroottiseen transferenssiin (Luukkonen 2008: 240–241). Hysteerisellä tässä tarkoitetaan nimen omaan ylätason neuroosia (hysterioista ja konversioista: Luukkonen 2005: 86–97; 2008: 93–95, 121; Scull 2009). – Hysteerisen kuvaus sopii yleisemminkin ja soveltaen psykoneuroottiseen persoonallisuuteen.

Hoitosuhteessa neuroottisen hysteerisen kanssa muodostuu terapeutin ja potilaan tai asiakkaan välille myös piilotajuinen allianssi. Potilaan kertoma – kun terapeutti "ottaa kaikua" niitä – mobilisoi hänessä tietynlaisia mielellisiä tiloja, jota hän voi myös tuoda esiin. Potilas vastaa tähän tuomalla pöytään assosiatiivista lisämateriaalia. Täten vaikka hysteerinen on motivoitunut jäämään ikuiseksi lapseksi, hän on kuitenkin – vaikkakin on myös resistanssissa (vastarinnassa) – psykoterapeuttisen prosessin toinen luova osapuoli. Täydentävissä tunneresponsseissaan terapeutti kokee tulevansa ravituksi ja että prosessi etenee oikeilla linjoilla, jotka saattavat inspiroida jopa tulkintoja!

Rajatilapotilaan kanssa psykoterapeutti ei koe noin. Rajatilaisen produktit, vaikka ne olisivat tarkkojakin, ovat psyykkisesti raakamateriaalia vailla mielekkäitä sisäisiä merkityksiä. Sen sijaan että rajatilaisen kertoma siirtäisi tietoa maailmasta tai itsestä, se näyttää siirtävän anti-tietoa, joka rikkoo linkin psyykkisen ja realiteetin välillä niin, että mieli voi sulkea pois emotionaalisesti sopimattoman aineksen. Vaikka rajatilainen ei suoranaisesti hyökkäisikään itse terapeuttista prosessia vastaan, hän voi joutua pitkäaikaisenkin raivon valtaan ilman selvää näkyvää syytä, jolloin rajatilainen onkin piilotajuisesti tekemisissä sen primaariobjektin kanssa, joka on vaivan todellinen syy. Psykoterapeutin vastatransferenssi rajatilaiseen voi vaihdella lievästä rauhattomasta tarkkaavuudesta suoranaiseen kauhuun.

Myös bionilaiset ryhmäprosessit ovat valaisevia: Jos pinnallisesti umpihullulta vaikuttavan potilaan kertoma tuottaa ryhmässä responssin, jonka sisältönä ovat kiinnostus ja idearikkaus sekä monipuoliset yhteydet sisältöön, on kommunikaation piilotajuinen tyyli kuitenkin psykoneuroottista (tai normaalia). Taas jos ryhmän responssina on hajanaisuus, ahdistuneisuus ja vieraantuneisuus, saattaa tämä indikoida piilotajuista havaintoa rajatilapersoonallisuudesta.

Tällä tavalla kliinikko voi käyttää omia tunteitaan (vastatransferenssia ja täydentäviä tunneresponsseja) arvioidessaan sitä, onko kyseessä rajatilapersoonallisuus-organisaatio.
.

[minätäällä]

Vaikeita kohtia tuossa rajatilaisen tuottamasta raakamateriaalista ja anti-tiedosta. En ymmärtänyt.

Minusta tuo projektiivinen identifikaatio terapiassa oli jotenkin sama juttu kuin asiakkaan transferenssi ja terapeutin vastatransferenssi tai täydentävä tunneresponssi. Siis vaikkapa sekavan elämäntilanteen edessä avuton rajatilainen herättää terapeutissa myös tunteen avuttomuudesta asiakkaan elämän ylitse tulvivista vaikeuksista. Asiakas on projisoinut avuttomuuden tunteen terapeuttiin, ja tämä on introjisoinut sen ja tuntee sen itse. Terapeutti voi esimerkiksi tuon tunteensa takia aloittaa vaikkapa suhteettoman ylimitoitetut toimet varmistaakseen, että asiakas ei tee itsemurhaa.

Semmoinen esimerkki oli kerrottu terapian ulkopuolelta, että esimies oli sisäistänyt osaobjektit (en muista, kutsuttiinko niitä nyt noin, mutta sisäiset kuvat kumminkin) ankarasta, arvostelevasta isästään ja itsestään arkana ja osaamattomana vuorovaikutuksessa kritisoivan ja mitätöivän isän kanssa. Työpaikalle tuli uusi työntekijä, jonka mies "näki" ja kohteli sen takia arkana ja aina osaamattomana, vaikka muiden kanssa vuorovaikutuksessa ollessaan uusi työntekijä oli osaava ja pätevä. Mies projisoi oman sisäistetyn kuvan, osaobjektin, arasta ja osaamattomasta itsestään tuohon työntekijään, ja omaksui itse ankaran ja kritisoivan isänsä asenteet ja roolin . Työntekijän oli lopulta mahdotonta jatkaa esimiehen kanssa samassa työpaikassa, koska hän todella tunsi itsensä kömpelöksi, araksi, osaamattomaksi jne. tuon esimiehen seurassa.

Nuo sisäistetyt osaobjektit olivat aina kaksi toistensa kanssa vuorovaikutuksessa olevaa osaobjektia. Ja potilas saattaa itse omaksua kumman vain osaobjektin tai roolin itselleen, ja projisoida sen toisen, vastapelurin roolin toiseen. Introjisointi tapahtuu tiedostamatta, niinkuin terapeutissa herää vaikkapa täydentävä tunneresponssikin tai vastatransferenssitunne. Jotain semmoista. Matti O. Huttusella on Kirjoitelmia kolmannelta linjalta -kirjassaan hyvä, lyhyt teoriaselostus noista sisäistetyistä osaobjekteista ja miten ne voivat vaikuttaa yleislääkärin työssä "hankalaksi" koetun, vaikkapa somatisoivan potilaan kanssa.

Oma terapeutti sanoi, että joskus arkielämässä voi alkaa ihmetellä omaa jollakin tavalla suhteetonta reagoimista johonkin henkilöön jossain tilanteessa. Silloin voi olla kyseessä projektiivinen identifikaatio. Jos nyt muistan oikein.

Lisäys: kirjassa näköjään käytettiin termiä "internal self and object representations", britit käyttävät "internal objects" -termiä.

Vielä: Kirjan mukaan ihminen voi

1. projisoida sisäisen maailmansa ulkomaailmaan, vaikkapa nähdä juhlissa tapaamistaan uusista ihmisistä jotkut kriittisen isänsä kaltaisena ja itse kokea koko juhlat samalla tavalla kuin vuorovaikutuksensa isänsä kanssa eli tuntea itsensä kömpelöksi ja riittämättömäksi. Olisi voinut tapahtua myös niin, että hän olisi nähnyt jotkut juhlien henkilöt aran itsensä roolissa ja omaksunut kriittisen roolin itselleen.
2.valita tiedostamattaan uudet objektinsa ja objektisuhteensa samanlaisien henkilöiden joukosta kuin sisäistetyt objektit: joko tuo arka minä tai ankara isä vaimona siis esimerkiksi
3.vaikuttaa toiseen ja saada hänet toimimaan sisäisten representaatioiden tai objektien tavoin kuten esimerkissä esimiehestä ja uudesta työntekijästä, joka lopulta siis tunsi itsensä osaamattomaksi ja käyttäytyi niin, kun esimies näki hänet niin ja projisoi sen roolin häneen ja kohteli häntä sellaisena

[xxccz]

´
tunteet tarttuu, sanoi pp mitä lystää.
Myös käyttäytymisen säätelyssä on jokaisella taatusti joissain tilanteessa vaikeuksia

[Psykopatologia]

Tarttukoon, mutta tuo ei selitä käsiteltävää asiaa.

Jos MT projisoi PP:hen esimerkiksi aggressioita, hän kokee itsensä ei-.aggressiiviseksi ja PP:n aggressiiviseksi. Koska MT ei esiinny aggressiivisesti vaan päin vastoin, ei ainakaan aggressio tartu PP:hen.

[minätäällä]

Mutta entäs jos se onkin semmoista vastakkaisten roolien tai tunteiden omaksumista tuo projektiivinen identifikaatio? Jos projisoisin aggression sinuun, ja olisin itse sitten sinussa kuvittelemani aggression takia niin mistään mitään tajuamaton ja kipsissä ja kerta kaikkiaan toivoton terapiassa, että pitkästyisit ja ärtyisit, tekisi mieli letkauttaa jotain kärkevää, kiskoa edes jotain ulos tuppisuuna möllöttävästä, mutisevasta ja yhdellä sanalla vastailevasta asiakkaasta...

[Psykopatologia]

Mahdollisesti, mutta responssini voisi olla samantyyppinen muistakin kuin esittämästäsi syystä.

[Psykopatologia]

Ei. Skitsofreenisiltä kuitenkin puuttuu aktiivinen vihamielisyys.

[Biancaliina]

Kuka tartutti minuun vihamielisyyden?

[Psykopatologia]

Minä ainakin ymmärsin "noin".