Jill kirjoitti:Kahvi en voi muistaa. Sen muistan että piti aina olla vieraskorea ja käyttäytyä hyvin
ja pukeutua siististi. Ulkoisiin seikkoihin kiinnitettiin hyvin paljon huomiota riippumatta siitä
miltä meistä kulloinkin tuntui.
Jill kirjoitti:Joskus tuntuu siltä, etten tunnista vihan tunnetta vasta kun se on liian myöhäistä,
eli se räjähtää silmille. Voi olla että haudon, haudon ja panttaan asioita ja vaadin
itseltäni hyvää käyttäytymistä. Se saa minut melkein kappaleiksi, se, etten saa
suuttua. Enkä enää tunnista milloin suutun tai milloin viha onkin surua ja suru vihaa.
Jill kirjoitti:"Mitäpä jos antaisit itsellesi luvan suuttua - siis jo siinä vaiheessa, kun alkaa vähänkin tuntua siltä?"
Sitten joudun kokemaan että minusta ei pidetä ja se on toinen tunne, jota en voi
kestää, joka hajottaa minua.
Eli minun tulisi antautua vaaraan,toisen sietämättömän tunteen pauloihin,
tein niin tai näin, olen loukussa.
Untuva, onko sinulla ihan psykoterapia ja kuinka sitten teet sitä työtä
terapian ulkopuolella tunteidesi kanssa?
Jill kirjoitti:Voisiko se, johtua siitä mitä olen kokenut ihmissuhteissa.
Voisiko se olla projisontia, eli kun en pidä itsestäni peilaan
inhoa tai vihaa kaikkialta.
Jill kirjoitti:Voisiko se, johtua siitä mitä olen kokenut ihmissuhteissa.
Voisiko se olla projisontia, eli kun en pidä itsestäni peilaan
inhoa tai vihaa kaikkialta.
trisse kirjoitti:Minä pelästyn muiden suuttumuksesta.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa