Huhuu?

[Maaria]

Kahvi en voi muistaa. Sen muistan että piti aina olla vieraskorea ja käyttäytyä hyvin
ja pukeutua siististi. Ulkoisiin seikkoihin kiinnitettiin hyvin paljon huomiota riippumatta siitä
miltä meistä kulloinkin tuntui.

Joskus tuntuu siltä, etten tunnista vihan tunnetta vasta kun se on liian myöhäistä,
eli se räjähtää silmille. Voi olla että haudon, haudon ja panttaan asioita ja vaadin
itseltäni hyvää käyttäytymistä. Se saa minut melkein kappaleiksi, se, etten saa
suuttua. Enkä enää tunnista milloin suutun tai milloin viha onkin surua ja suru vihaa.

[untuva]

Suuttumusta ei pidä estää vaan suuttumusta pitää käsitellä. Ymmärrätkö tarkoitukseni?

[Kahvi]

Kahvi en voi muistaa. Sen muistan että piti aina olla vieraskorea ja käyttäytyä hyvin
ja pukeutua siististi. Ulkoisiin seikkoihin kiinnitettiin hyvin paljon huomiota riippumatta siitä
miltä meistä kulloinkin tuntui.

No näin nopeasti ajateltuna tuohon hyvään käytökseen kuuluu myös se, että hyväkäytöksinen ei suutu.

Joskus tuntuu siltä, etten tunnista vihan tunnetta vasta kun se on liian myöhäistä,
eli se räjähtää silmille. Voi olla että haudon, haudon ja panttaan asioita ja vaadin
itseltäni hyvää käyttäytymistä. Se saa minut melkein kappaleiksi, se, etten saa
suuttua. Enkä enää tunnista milloin suutun tai milloin viha onkin surua ja suru vihaa.

Mitäpä jos antaisit itsellesi luvan suuttua - siis jo siinä vaiheessa, kun alkaa vähänkin tuntua siltä?

[untuva]

Itse olen käynyt 8 vuotta terapiassa ja päässyt hyvin käsiksi suuttumiseeni/pelkoon muiden suuttumisesta. Täytyy käsitellä itsensä aikalailla yltäpäältä, että pääsee vaikuttamaan tilanteeseen. Minulla tämä viimeinen puolivuotta on ollut tosi merkittävä. Sinullakin saattaa mennä aikaa ongelmasi selvittelyssä, mutta toisaalta, jos et lähde selvittämään sitä, niin et pääse siitä ongelmasta eroon. Kyseessä on iso juttu -iso urakka. Itse olen terapian ulkopuolisellakin ajalla itsenäisesti pyrkinyt selvittämään ongelmiani ratkaistakseni niitä ja tosiaan siinä mielessä töitä täytyy tehdä todella kovin ja silti voi mennä pitkä aika. En olisi lähelläkään tässä pisteessä kuin nyt, jos en olisi tehnyt töitä terapian välillä. Myös terapeutilla on ollut asemansa saavutuksessani.

[Maaria]

"Mitäpä jos antaisit itsellesi luvan suuttua - siis jo siinä vaiheessa, kun alkaa vähänkin tuntua siltä?"


Sitten joudun kokemaan että minusta ei pidetä ja se on toinen tunne, jota en voi
kestää, joka hajottaa minua.

Eli minun tulisi antautua vaaraan,toisen sietämättömän tunteen pauloihin,
tein niin tai näin, olen loukussa.


Untuva, onko sinulla ihan psykoterapia ja kuinka sitten teet sitä työtä
terapian ulkopuolella tunteidesi kanssa?

[untuva]

On psykoterapia. Minulla on sen verran usein kuukaudessa psykoterapiakäyntejä, että ongelmat pyörivät yhtenään päässä ja yritän niitä sitä mukaa korjata.
Minun kohdalla suuttumiseni on estänyt se, että on ollut pakko tehdä niin kuin toinen tahtoo, jotta se toinen ei suuttuisi ja kävisi käsiksi ja siten pakottaisi. Omalle suuttumiselle ei jää tilaa, ja suuttumus jää vain omaksi tiedoksi ja toiset eivät sitä huomaa (suututtaa, kun ei saa omaa tahtoansa läpi ja suututtaa, jos pitää tehdä pakosti niin kuin toinen tahtoo tai toinen suuttuu). Jos taas näyttäisi suuttumuksensa niin se johtaisi siihen, että toinen suuttuisi vielä pahemmin, jolloin minusta taas tuntuu siltä, että suuttumustani ei hyväksytä ja minusta ei pidetä ja on taas pakko tehdä niin kuin toinen tahtoo.
Mutta nuo ylläolevat ajatukset ovat nyt aikalailla taka-alalla siten, että olen niitä käsitellyt ja pääsemässä niistä eroon.

[Kahvi]

"Mitäpä jos antaisit itsellesi luvan suuttua - siis jo siinä vaiheessa, kun alkaa vähänkin tuntua siltä?"


Sitten joudun kokemaan että minusta ei pidetä ja se on toinen tunne, jota en voi
kestää, joka hajottaa minua.

Eli minun tulisi antautua vaaraan,toisen sietämättömän tunteen pauloihin,
tein niin tai näin, olen loukussa.


Untuva, onko sinulla ihan psykoterapia ja kuinka sitten teet sitä työtä
terapian ulkopuolella tunteidesi kanssa?

Tuota lihavoimaani kohtaa kannattaisi ehkä miettiä: mistä moinen tunne kumpuaa, kuinka realistinen se on jne.

[Maaria]

Voisiko se, johtua siitä mitä olen kokenut ihmissuhteissa.
Voisiko se olla projisontia, eli kun en pidä itsestäni peilaan
inhoa tai vihaa kaikkialta.

[untuva]

Voisiko se, johtua siitä mitä olen kokenut ihmissuhteissa.
Voisiko se olla projisontia, eli kun en pidä itsestäni peilaan
inhoa tai vihaa kaikkialta.

Et pidä itsestäsi ja helposti ajattelet, että muutkaan eivät pidä. Tulkitset luultavasti monessa tilanteessa, että sinusta ei pidetä ja etsit muista ihmisistä merkkejä siitä, että pitävätkö he sinusta.

[Kahvi]

Voisiko se, johtua siitä mitä olen kokenut ihmissuhteissa.
Voisiko se olla projisontia, eli kun en pidä itsestäni peilaan
inhoa tai vihaa kaikkialta.

Ehkä, jos tuollainen voisi selittää miksi mahdollisesti aiheettomastikin pelkäät sitä, että suuttuessasi ihmiset eivät sinusta pidä.

[untuva]

Kannattaisi tarkkailla miten reagoit muiden ihmisten suuttumiseen. Aiheuttaako se, että joku suuttuu sinussa tunteen, että et pidä siitä ihmisestä? Miten suhtaudut muiden suuttumiseen? Sitä kautta voisit löytää itsellesi uutta suhtautumistapaa omaan suuttumiseesi.

[untuva]

Näin keskustelufoorumilla sitä pelästymisen pelkoa tuskin pahemmin on.

[untuva]

Minäkin pelkään, että joku loukkaa minua.

[Maaria]

Elkää peljätkö.

[untuva]

Elkää peljätkö.

En pelkää sinua.

[Kahvi]

Minä pelästyn muiden suuttumuksesta.

Tiedän ihmisen (tai ehkä parikin) joka menee lukkoon jo siitä, että jossain tv-ohjelmassa riidellään. Jo aggressiivisen voimakas kielenkäyttö tv:ssä on hänelle vastenmielistä (esim Penn&Tellerin "Bullshit" ohjelma).

Mistähän moinen voisi johtua?