
haller: Huom! Hoitohlökunta tarkkailee myös paljon ns. sanatonta viestintää, joten senkin saa antaa tulla luonnostaan. Itse mm. heiluttelen käsiä puhuessani, ja kun mietin, katson vasemmalle ylös tai lattiaan alas.
Tris kirjoitti:Kuinka tunteellisia te muut olette terapioissanne/kontakteissanne? Psyk. polin papereissa on monta kommenttia siitä että en tuo tunteita mukaan keskusteluun:
"Pt ei myöskään ilmaise tunteita mistään asioista puhuessaan. Jännittyneisyyttä?" "Potilas on kontaktissa varautunut, pidättäytyvän oloinen. Häneen ei synny tunnetason kosketusta" "Ilmeetön" jne.
Jos minulla ei ole mitään erityistä kriisiä päällä niin en oikeastaan koe erityisen voimakkaita tunteita. Olo on aika neutraali eivätkä vanhat ikävät asiat herätä enää kovinkaan suurta tunnereaktiota enää. Aloin miettiä onko minussa jotain vikaa. En osaa olla kun näin. Nuorempana en ollut yhtään tunteikkaampi positiivisten tunteiden suhteen mutta itkeskelin paljon enemmän. Masennuslääkitys ja ehkä ikäkin vähensi sitä. Silloinkin ne kyyneleet kyllä tuli jossain muussa tilanteessa kuin kontaktissa psykologiin. Ja jostain pikkuasiasta kuten hävinneistä tavaroista tai epäkohteliaista ihmisistä. Olen kai aika tunteeton ihminen?
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa