Psykopatologia kirjoitti:Merkurius, Venus, Maa, Mars, (pikkuplaneetat), Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus.
Kahvi kirjoitti:Jos yksinkertaistetaan asiaa ja ajatellaan Gaussin käyrää, niin ennenmuinoin lukiota kävi mm sosioekonomisista syistä enemmän käyrän huippukohdan oikealla puolella olevaa ainesta. Lukion kävijöiden määrä on lisääntynyt, joten väkisinkin mukaan on tullut ainesta, joka on enemmän käyräälä vasemmalla kuin oikealla aikaisempaan ainekseen verrattuna - tämän selittää Gaussin käyrän muoto (ao kohdassa käyrää se on laskeva vasemmalta oikealle).
Riidankylväjä kirjoitti:Kahvi kirjoitti:Jos yksinkertaistetaan asiaa ja ajatellaan Gaussin käyrää, niin ennenmuinoin lukiota kävi mm sosioekonomisista syistä enemmän käyrän huippukohdan oikealla puolella olevaa ainesta. Lukion kävijöiden määrä on lisääntynyt, joten väkisinkin mukaan on tullut ainesta, joka on enemmän käyräälä vasemmalla kuin oikealla aikaisempaan ainekseen verrattuna - tämän selittää Gaussin käyrän muoto (ao kohdassa käyrää se on laskeva vasemmalta oikealle).
Sosioekonomia ei ainakaan ennen korreloinut älykkyyden kanssa. Elämässä menestymisen kanssa kyllä, kun "hyvästä perheestä" tulleet olivat aina etusijalla. Kuten ovat nykyäänkin.
Psykopatologia kirjoitti:Kahvin nyt vahvistamaa olen aina toitottanut,
mutta kukaan ei ole näyttänyt ymmärtävän (yskää).
Kahvi kirjoitti:Mutta tässä on kieltämättä se pointti, että sinähän tulit ylioppilaaksi joskus venäjänvallan aikana (vai oliko se ruåtsinvallan aikana?)
Riidankylväjä kirjoitti:Sosioekonomia ei ainakaan ennen korreloinut älykkyyden kanssa. Elämässä menestymisen kanssa kyllä, kun "hyvästä perheestä" tulleet olivat aina etusijalla. Kuten ovat nykyäänkin.

Psykopatologia kirjoitti:Lyseoissa lukukausimaksu oli nimellinen; yhteiskouluissa hieman suurempi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Oppikoulu
Oppikouluun meneminen ei riippunut pelkästään oppilaan älynlahjoista. Erityisesti maaseudulla ja pikkukaupungeissa oppikoulu oli yksityinen ja sen maksut olivat yleiseen palkkatasoon nähden korkeat, joten vähävaraisilla perheillä ei ollut varaa laittaa lastaan sinne. Usein myös työläisperheissä haluttiin lapset mahdollisimman nopeasti työhön, mikä onnistui parhaiten käymällä pelkkä kansakoulu ja kenties sen jälkeen ammattikoulu. Valtion oppikouluissa lukukausimaksut olivat edullisemmat, mutta verrattuna ilmaiseen kansakouluun lapsen laittaminen oppikouluun merkitsi taloudellista uhrausta. Koulukirjat oli joka tapauksessa ostettava itse eikä ilmaista kouluruokailuakaan ollut. Valtionavun ehtona niin valtion kuin yksityisissäkin oppikouluissa oli kuitenkin vapaaoppilas- ja puolivapaaoppilaspaikkoja, joita myönnettiin vähävaraisten perheiden hyvin koulussa menestyneille lapsille. Tällä järjestelyllä pyrittiin turvaamaan, että myös vähävaraisten perheiden lapsilla olisi mahdollisuus päästä opiskelemaan oppikouluihin.

Oppikouluun pyrkiminen tapahtui kevään pääsykokeissa. Järjestelmän loppuaikoina kokeeseen kuuluivat ainekirjoitus ja matematiikan koe. Koska oppikouluun pääseminen oli ainoa tie korkeampaan koulutukseen, kokeet olivat melko vaativat ja stressaavat. Myös jatko oli raskas: luokalle jäänti oli yleistä eikä oppilaiden eroaminen huonon koulumenestyksen vuoksi ollut mitenkään tavatonta.
Oppikoulun opetussuunnitelmat olivat luonteeltaan pitkäikäisiä. Niitä uudistettiin vain muutamien vuosikymmenten välein ja samat perusoppikirjat kuluivat jopa useiden sukupolvien käsissä. Oppikouluja leimasi 1900-luvun alusta jako reaalikouluihin ja klassillisiin lyseoihin. Reaalilyseoissa luettiin "uusia" eli maailmankieliä sekä luonnontieteitä, kun taas klassillisissa lyseoissa keskeisiä oppiaineita olivat klassiset kielet (latina ja klassinen kreikka). Molemmissa koulutyypeissä opetettiin lisäksi matematiikkaa, joka oli luonteeltaan varsin teoreettista. Kielten opetuksessa kirjallinen kielitaito oli pääosassa. Opetus tähtäsi lähinnä virkamiesten kouluttamiseen.
Oppikoulun opettajat olivat kansakoulunopettajiin verrattuina korkeasti koulutettuja. Heillä oli pääsääntöisesti joko ylempi tai joissain tapauksissa alempi korkeakoulututkinto. Virkarakenne koostui nuoremman ja vanhemman lehtorin viroista, joihin päästiin muutaman vuoden ylimääräisenä opettajana toimimisen jälkeen. Naisille tyttölyseon tai yhteiskoulun lehtorina toimiminen muodosti erään harvoista akateemisista, sosiaalisesti hyväksyttävistä ammateista. Peruskouluun siirtymisen jälkeen oppikoulun opettajat muuttuivat joko lukioiden tai yläasteiden lehtoreiksi.
Oppikoulun suurimpana ongelmana oli opetettavan aineksen teoreettisuus. Opetussuunnitelmaan ei alkujaan sisältynyt lainkaan käsityötä, ja lukuaineiden opetus oli varsin teoriapainotteista. Kun 1950-luvulta alkaen yhä suurempi osa ikäluokasta siirtyi oppikouluun, alkoi käydä ilmeiseksi, että opetussuunnitelmaa olisi uudistettava vastaamaan paremmin käytännön elämän tarpeita.

Psykopatologia kirjoitti:Mutta miksi porukkaa, että ennen kaikki oli paremmin?
Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa