Kirjoittaja ritalin » 02.12.2017 08:08
Mä googlettelin tuossa aspergerista ja tarttui googleen tämä vanha ketju... Tämä Mykkäsen kirjoitus herätti aikoinaan paljon mielipiteitä ja keskustelua. Minä koen tämän aiheen niin, että tuossa viime vuosikymmenen loppuvuosina asperger alkoi popularisoitumaan liikaa ja aspergeriksi alettiin leimaamaan paljon sellaista, mikä ei ollut aspergeria. Joskus vuosituhannen alkupuolella asperger alkoi popularisoitumaan ja siihen alettiin yhdistämään populaarilla tasolla korkeaa älykkyyttä ja nettikeskusteluissa ja ammattilaistenkin piirissä monia tunnettuja tiedemiehiä yhdistettiin aspergeriin. Tällaisesta keskustelusta ja pohdinnasta olikin sitten suora jatkumo siihen, että alettiin keskustelemaan murhaajien ja terroristien ja aspergerin yhteyksistä.
Ensin pitää tajuta, että mitä asperger on ja mitä se ei ole ja vasta sitten keskustella muusta. Näissä populaareissa keskusteluissa puhutaan usein ihmisistä, jotka ovat aspergerin kaltaisia, eli ihmisistä, joilla on joitain asperger piirteitä, eikä ihmisistä, jotka de facto omaavat autismin kirjon häiriön.
Joukkomurhaajien kohdalla tulee ottaa huomioon myös se, että niillä joukkomurhaajilla, joilla on ollut diagnosoitu asperger-oireyhtymä, on ollut montakin rinnakkaista diagnoosia, jotka osin poissulkevat toisensa ja, jos jollakulla on asperger-oireyhtymä ollutkin, niin diagnoosien joukosta on löytynyt mielenterveydenhäiriöitä, jotka selittävät joukkomurhaa paremmin, kuin se asperger-oireyhtymä. Tällä Adam Lanzalla saattoi olla autismin kirjon häiriö, mutta suuremmassa roolissa hänen kohdallaan lieni skitsofrenia. Breivikillä ei ollut asperger-oireyhtymää, eikä mielestäni ole ollut myöskään Suomen koulusurmaajilla. Esim. Pekka-Eric Auvisen ajattelu oli asperger-henkilölle epätyypillistä, mutta persoonallisuushäiriöiselle tyypillistä.
Tässä artikkelissa merkillepantavaa oli tuo, kuinka nämä jotkut koulusurmia, koulu-uhkauksia ja nuorten väkivallantekoja tutkineet kertoivat pyrkivänsä tekemään tilastollista tutkimusta koulusurmaajista ja joukkomurhaajista ja tällaisista teoista fantasioivista. Ihmettelen sitä, että mikä merkitys tällaisilla tilastollisilla tutkimuksilla on, jos ei olla edes kiinnostuneita profiloimaan ja analysoimaan joukkomurhan tehneiden mielenmaailmaa, tekemään näille psyykkisen ruumiinavauksen...
Eniten vaustauksia joukkomurhaajista saadaan perehtymällä itse joukkomurhan tehneisiin henkilöihin ja pyrkimällä lukemaan rivien välistä ja nimenomaan rivien välistä oikein, eikä värilasit silmillä.
Tilastollinen tutkimus on ehkä tiedeyhteisön moraalikoodin mukaista toimintaa, mutta tällaisessa yhteydessä se tällainen "tieteellinen" toiminta ei ole kovin tieteellistä.