Liittyykö Aspergerin oireyhtymä koulusurmiin?

[Psykopatologia]

Erot psykiatrin ja psykologin lausunnoissa tulevat hyvin esiin sellaisissa tapauksissa,
joissa (yleis)lääkäri on lähettänyt somaattisen potilaan (ulkopuoliseen) konsultaatioon.

Psykiatrin lausunnot ovat usein elämänkerrallisia ja sosiaalihistoriallisia, ikään kuin
sosiaalihoitajan tekemiä. Psykologin lausunnoissa taas kuvataan enemmän persoonallisuutta.

Huomattakoon, että tiedon syvyys ja varmuus ("totuus") ovat käänteisiä.

[Psykopatologia]

Diootti. Psykiatreilla ei ole mitään tekemistä Ro:n kanssa. Timpurikin sen tietää.

Psykiatri Hermann Rorschach (1884 - 1922) keksi Rorschachin (1921), jota psykiatri Veikko Tähkä (1923 - 2012)
käytti väitöskirjassaan (1966) http://kirjasto.kirjaseuranta.fi/T/T%C3 ... RSONALITY/

Joku Nikkilässä kertoi (Asser Huttunen?), että joku oli hänelle valittanut sitä, että Ro annettiin psykologeille.

Rorschachin kriitikot eivät yleensä itse ole käyttäneet metodia, ja heidän kritiikkinsä pohjaa muiden tuloksiin.

Samoin Tatu Vanhanen ei ole itse tehnyt älykkyystutkimuksia, mutta hän on käyttänyt kritiikittömästi
muiden töitä omissa tutkimuksissaan.

[ve e]

Puhutaan kai kernaammin validiteetista kuin reliabiliteetista. vee n: mainitsemat uudet "testit" eivät ole testejä
vaan strukturoituja kyselyitä.

Nummenmaa kuullosti Kuuttaren lainauksessa puhuvan reliabiliteetistä:

( lainaus Lauri Nummenmaa Psykologi 3/2005)

" Sekä vanhoja että uusia Ro:n normeja noudattavalla psykiatrilla on huomattavan suuri riski luokitella monet psyykkisesti terveet ihmiset sairaiksi. On myös huolestuttavaa, että suuri osa Comprehensive Systemin lähdekriikistä on " julkaisemattomia käsikirjoituksia Rorschach Workshopeista", eikä suinkaan vertaisarvioinnin läpikäyneitä tieteellisiä tutkimusmetodeja."

" Koska kyseinen testi toimii epäsystemaattisesti, sen avulla tehdään paljon vääriä positiivisia diagnooseja eikä sen käyttäminen paranna oleellisesti päätöksentekoa."

Reliabiliteetti on siis mittauksen luotettavuutta, eli sitä, että mittaajan henkilö tai mittaustilanteen erityispiirteet eivät vaikuta mittaustulokseen. Jos eri psykiatrit "mittaavat" potilaan samalla tavalla (sijoittavat samaan diagnostiseen kategoriaan), toimitus on mittauksena arvioituna luotettava.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mittaaminen

Mutta siis, jos lukee vaikka tältäkin palstalta niitä ICD- ja DSM -diagnmoosien kriteereitä, niin tulee mieleen, että ovatko oikein toisiaan pois sulkevia, ja onko todella olemassa sellaista asiaa kuin oikea diagnoosi. En tiedä.

[Psykopatologia]

Kliinisissä tutkimuksissa tilanne on kaikkien tutkittavien kannalta erilainen
ja varsinkin Ro:n suhteen, jota eri psykologit saattaavat tehdä aivan eri
tavalla. Esimerkiksi jotkut "houkuttelevat" enemmän vastauksia kuin
toiset.

Yleensä Ro:n yhteydessä viitataan tulkintavirheisiin, jolloin kyse
olisi kernaammin validiteetista.

[Kuutar]

Kliinisissä tutkimuksissa tilanne on kaikkien tutkittavien kannalta erilainen
ja varsinkin Ro:n suhteen, jota eri psykologit saattaavat tehdä aivan eri
tavalla. Esimerkiksi jotkut "houkuttelevat" enemmän vastauksia kuin
toiset.

Yleensä Ro:n yhteydessä viitataan tulkintavirheisiin, jolloin kyse
olisi kernaammin validiteetista.

Oma kokemukseni Ro:sta oli, että psykologi ei hyväksynyt ensimmäistä vastaustani, vaan vaati minua vastaamaan jotain muuta, koska " kaikille tulee tuo heti mieleen."
Mitä järkeä siinä on, että psykologi kaiken lisäksi manipuloi vastauksia?

[Psykopatologia]

Ei mitään. Ensin tulee "tyytyä" tutkittavan responssiin
ja sitten myöhemmin - kyselyvaiheessa - tivata lisää.

Mm. von Fieandt (vankilassa) kernaasti tyytyi ja sai vain populaalerja vastauksia.

[ritalin]

Mä googlettelin tuossa aspergerista ja tarttui googleen tämä vanha ketju... Tämä Mykkäsen kirjoitus herätti aikoinaan paljon mielipiteitä ja keskustelua. Minä koen tämän aiheen niin, että tuossa viime vuosikymmenen loppuvuosina asperger alkoi popularisoitumaan liikaa ja aspergeriksi alettiin leimaamaan paljon sellaista, mikä ei ollut aspergeria. Joskus vuosituhannen alkupuolella asperger alkoi popularisoitumaan ja siihen alettiin yhdistämään populaarilla tasolla korkeaa älykkyyttä ja nettikeskusteluissa ja ammattilaistenkin piirissä monia tunnettuja tiedemiehiä yhdistettiin aspergeriin. Tällaisesta keskustelusta ja pohdinnasta olikin sitten suora jatkumo siihen, että alettiin keskustelemaan murhaajien ja terroristien ja aspergerin yhteyksistä.
Ensin pitää tajuta, että mitä asperger on ja mitä se ei ole ja vasta sitten keskustella muusta. Näissä populaareissa keskusteluissa puhutaan usein ihmisistä, jotka ovat aspergerin kaltaisia, eli ihmisistä, joilla on joitain asperger piirteitä, eikä ihmisistä, jotka de facto omaavat autismin kirjon häiriön.
Joukkomurhaajien kohdalla tulee ottaa huomioon myös se, että niillä joukkomurhaajilla, joilla on ollut diagnosoitu asperger-oireyhtymä, on ollut montakin rinnakkaista diagnoosia, jotka osin poissulkevat toisensa ja, jos jollakulla on asperger-oireyhtymä ollutkin, niin diagnoosien joukosta on löytynyt mielenterveydenhäiriöitä, jotka selittävät joukkomurhaa paremmin, kuin se asperger-oireyhtymä. Tällä Adam Lanzalla saattoi olla autismin kirjon häiriö, mutta suuremmassa roolissa hänen kohdallaan lieni skitsofrenia. Breivikillä ei ollut asperger-oireyhtymää, eikä mielestäni ole ollut myöskään Suomen koulusurmaajilla. Esim. Pekka-Eric Auvisen ajattelu oli asperger-henkilölle epätyypillistä, mutta persoonallisuushäiriöiselle tyypillistä.

Tässä artikkelissa merkillepantavaa oli tuo, kuinka nämä jotkut koulusurmia, koulu-uhkauksia ja nuorten väkivallantekoja tutkineet kertoivat pyrkivänsä tekemään tilastollista tutkimusta koulusurmaajista ja joukkomurhaajista ja tällaisista teoista fantasioivista. Ihmettelen sitä, että mikä merkitys tällaisilla tilastollisilla tutkimuksilla on, jos ei olla edes kiinnostuneita profiloimaan ja analysoimaan joukkomurhan tehneiden mielenmaailmaa, tekemään näille psyykkisen ruumiinavauksen...
Eniten vaustauksia joukkomurhaajista saadaan perehtymällä itse joukkomurhan tehneisiin henkilöihin ja pyrkimällä lukemaan rivien välistä ja nimenomaan rivien välistä oikein, eikä värilasit silmillä.
Tilastollinen tutkimus on ehkä tiedeyhteisön moraalikoodin mukaista toimintaa, mutta tällaisessa yhteydessä se tällainen "tieteellinen" toiminta ei ole kovin tieteellistä.