Kirjoittaja deontti » 05.12.2010 20:43
Ensimmäisenä psykoterapiajoulunani en antanut terapeutille mitään lahjaa. Otin asian puheeksi terapiassa ennen joulua, ja kerroin, että en oikein tykkää antaa lahjoja kenellekään, koska mun on niin vaikea keksiä mitä antaisin. En halua ostaa turhia lahjoja, en halua, että lahjan saajaa harmittaa, jos lahja ei olekaan mieluinen. Itseäni on aina harmittanut, kun mummoni on antanut mulle vaatteita, jotka on ollut liian pieniä tai kamalia tai muita huonoja lahjoja. Mieluummin olisin ollut ilman lahjoja, kuin miettinyt, mitä tehdä kelvottomille lahjoille. En halunnut ottaa turhaa stressiä siitä, mitä keksisin terapeutilleni, joten päätin olla antamatta mitään. (Tuo kuvastaa muuten aika paljon yleisestikin mun asennetta elämässä; jos en voi tehdä jotain asiaa kunnolla, en tee sitä ollenkaan. En halua tyytyä huonoon vaihtoehtoon, mieluummin olen ilman. Jätän asioita tekemättä, jos pelkona on pettymys.)
Toisena jouluna annoin pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Ajattelin, että jos terapeutti ei tykkäisikään niistä, se voisi syöttää ne vierailleen tai mahdolliselle perheelleen. Ei ainakaan olisi turha lahja. Tässä vaiheessa terapeutti oli muodostunut niin tärkeäksi mulle, että halusin ehdottomasti antaa sille lahjan. Kiitos hyvästä työstä ja osoitus siitä, että terapeutti on mulle tärkeä.
Nyt on tulossa kolmas joulu. Aion antaa terapeutilleni itsetekemäni käsityön, joka on kivannäköinen käyttötavara. Luulen, että se tykkää siitä.