Joululahja terapeutille

[Psykopatologia]

Lahjat - niin joululahjat kuin muutkin - liittyvät mm. siihen, että 1) halutaan antaa toiselle jotain kiitollisuudesta ja
hyvästä sydämestä (varsinkin läheisille) tai siihen, että 2) halutaan palkita tai siihen, että 3) halutaan tehdä vaikutus
tai siihen, että 4) halutaan lievittää omaa syyllisyyttä (anteeksi) tai siihen, että 5) halutaan riisua toinen aseista
("älä ole minulle vihainen") ym. ym.

Varsinkin läheisille h a l u t a a n antaa lahjoja. Terapiaan taas lahjat eivät "kuuluu". Nyt herää kysymys, eikö
terapeutti olekaan läheinen. Terapeuttisessa tunnesuhteessa asiakas useimmiten "rikkoo" ("kirjoittamatonta")
sääntöä vastaan, koska suhteesta on ajan kanssa tullut tunnesuhde. Vastakkainen saattaa kuvastaa sitä, että
asiakas on halunnut pitää suhteen "kliinisenä" kuluttaja-suhteena (koska myös ratkaisu on helppo, ei-"ambi-
valenttinen"). Harvinaista kuitenkin on, että kysymys lahjasta ei ole tullut edes mieleen.

Varsinkin sellaisissa terapiasuhteissa, joissa kuluttaja ei itse maksa, saattaa paine lahjan antamiseen olla
suurempi.

[Psykopatologia]

"aina ollut minun omani" - Aina siis omalta näppikseltä.

[valkosiipi]

Varsinkin sellaisissa terapiasuhteissa, joissa kuluttaja ei itse maksa, saattaa paine lahjan antamiseen olla
suurempi.

Onko näin?

Minä maksoin suurimman osan terapiaani itse. Minulle terapiamaksu kuului siihen alueeseen terapiasuhdetta, jossa terapeutti teki työtä ja minä ostin hänen palvelujaan. Tosin maksamiseen sotkeutui matkan varrella kaikkea mahdollista terapian vaiheiden mukaan. Joskus melkein odotin, että saan antaa rahaa terapeutilleni. Joskus en olisi halunnut antaa hänelle yhtään mitään. Terapeutti oli itsekäs kiskuri, joka kyni köyhän viimeisetkin roposet saadakseen ylläpitää omaa ökyelintasoaan.

Lahjat oli ihan eri juttu. Niitä vein sille terapeutille, joka merkitsi minulle ihan muuta kuin työtään tekevää ammatinharjoittajaa. Tiiviissä terapiassani jouduin analysoimaan jokaisen antamani lahjan. PP:n kirjoittama luettelo lahjan merkityksistä tuli käytyä suunnilleen läpi. Kuitenkin lahja oli aina eri asia kuin terapiamaksu. Minusta tuntuu, että lahjan merkitys olisi ollut sama riippumatta siitä, maksanko terapiani itse vai maksaako sen joku muu. Mutta en sitten tiedä...

[Mirri]

Luulen myös, että jos olisin käynyt samalla terapeutilla kuin Mirri, en olisi terapeutille lahjaa antanut - ellen sitten samasta syystä kuin annoin lahjan KAT-terapeutillekin.

Tuo kuulostaa vittuilulta. Tuskin se sentään kiusaamista on.

[deontti]

Ensimmäisenä psykoterapiajoulunani en antanut terapeutille mitään lahjaa. Otin asian puheeksi terapiassa ennen joulua, ja kerroin, että en oikein tykkää antaa lahjoja kenellekään, koska mun on niin vaikea keksiä mitä antaisin. En halua ostaa turhia lahjoja, en halua, että lahjan saajaa harmittaa, jos lahja ei olekaan mieluinen. Itseäni on aina harmittanut, kun mummoni on antanut mulle vaatteita, jotka on ollut liian pieniä tai kamalia tai muita huonoja lahjoja. Mieluummin olisin ollut ilman lahjoja, kuin miettinyt, mitä tehdä kelvottomille lahjoille. En halunnut ottaa turhaa stressiä siitä, mitä keksisin terapeutilleni, joten päätin olla antamatta mitään. (Tuo kuvastaa muuten aika paljon yleisestikin mun asennetta elämässä; jos en voi tehdä jotain asiaa kunnolla, en tee sitä ollenkaan. En halua tyytyä huonoon vaihtoehtoon, mieluummin olen ilman. Jätän asioita tekemättä, jos pelkona on pettymys.)

Toisena jouluna annoin pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Ajattelin, että jos terapeutti ei tykkäisikään niistä, se voisi syöttää ne vierailleen tai mahdolliselle perheelleen. Ei ainakaan olisi turha lahja. Tässä vaiheessa terapeutti oli muodostunut niin tärkeäksi mulle, että halusin ehdottomasti antaa sille lahjan. Kiitos hyvästä työstä ja osoitus siitä, että terapeutti on mulle tärkeä.
Nyt on tulossa kolmas joulu. Aion antaa terapeutilleni itsetekemäni käsityön, joka on kivannäköinen käyttötavara. Luulen, että se tykkää siitä.

[Psykopatologia]

Lahjan hankkimiseen ja antamiseen liittyy muitakin ongelmia; onko lahja tarpeeksi "hieno" ja omaperäinen vai onko se kiusallisen paljastava tai jopa tunkeileva.
Mitä psykoterapeutti mahtaisikaan ajatella jos saisi potilaaltaan joulutervehdyksenä kalsarit?

Hankalaahan se olisi, kun täytyisi joka kerran aina esittää, että ne ovat jalassa.

Naisterapeutille nimettömien antaminen olisi helppoa.

[Psykopatologia]

Onko niillä ollut polvihousut?

[Psykopatologia]

Ahaa, naisia.

[Varjolilja]

Minulla on odottamassa joululahja terapeutilleni, valmiina ja pakattuna lahjakassissa. Se on itsetekemäni ja tehty ja annetaan pelkästään siitä ilosta, että terapian ja terapeuttini ansiosta pystyn jälleen neulomaan. Vuosiin en kyennyt, mutta nyt kykenen. Ilman terapeuttiani luultavasti jatkaisin kaiket päivät makaamista sängylläni tuijottaen kattoa tai seiniä pää tyhjänä kaikista ajatuksista juuri ja juuri sen verran kotitöitä tehden, että olisi lapsille ruokaa eikä sosiaalihuolto noutaisi heitä paremaan hoitoon. Ajatus siitä lahjasta tuli aivan itsekseen ilman erityisiä pohdintoja. Haluan nähdä, miten terapeuttini ilostuu siitä, sillä uskon hänen ilostuvan. Niin paljon olen tutustunut hänen siihen puoleensa, joka on terapeuttini ilman terapeutin roolia, näkemään hänen lävitseen.

[Varjolilja]

Ehei, ei villahousuja. Olen tosin suunnitellut, että voisin neuloa itselleni hienot, raidalliset villahousut, joita voisin käyttää mekkojeni kanssa kotosalla ja ehkä kaupassakin. Voisin sitten tarkkailla muita, miten hienot villahousuni vaikuttavat kanssaihmisiin. Lähettävätkö he kenties minut parantolaan vai muuten vain katsovat kuin ajattelisivat, olenko ehkä karannut sairaalasta. Kyllä minua välillä katsotaan muutenkin kuin outoa ilmestystä. En ole vielä päättänyt, millä väreillä raidoittaisin ne, ehkä pinkillä ja sinisellä ja sellaisilla säihkyvillä väreillä tai voisinhan neuloa ne monivärisestä langasta, esimerkiksi Shibui Knitsin Sock-langasta väristä Orchid, Anime tai Marine. Ehkä sittenkin Spectrum olisi paras. Pitkäpunttisissa villahousuissa on aika kova neulominen, kun ne kannattaa joka tapauksessa neuloa ohuesta langasta.

En aio näinkään "julkisesti" kertoa "salaisuuksiani", mitä annan terapeutilleni joululahjaksi. Mutta annan sen antamiseni pelkästä antamisen ilosta ja kiitollisudesta, että olen edes sen verran parantunut, että pystyn neulomaan. Sillä siitä saan kiittää terapeuttini määrätietoisesta toiminnasta hoidossani.

[Psykopatologia]

Mitähän varten naiset ovat huolissaan miesten(kin) ebuloiden jäätymisestä?