Kirjoittaja Varjolilja » 23.06.2010 18:53
"Luonnossa" en kommentoi tai arvostele kenenkään ulkonäköä. Satuinpa tällä nettipalstalla kertomaan mielipiteeni, kun satuin katsomaan Victorian häitä viime lauantaina. Edellisestä televisionkatselustani on kauan aikaa, ainakin kuukausia, puoli vuotta, vuosiko. Sen lehden, jossa oli Merja Vanhasen kuva, olin nähnyt, en muista milloin, viime vuonna. Se oli ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen näkemäni kuva/kuvat hänestä. En lue tai katsele naistenlehtiä/kuvalehtiä. Tuo näkemäni häiritsevyys tapahtuu sisälläni. Harvoin "avaudun" niin paljon, että kerron kenellekään, mitä jostain ajattelen tai mitä mieltä olen, kun koen sen edelleen "vaaralliseksi". Tavallisesti vain kuuntelen muita ja olen huomannut, että se on helppoa, sillä monilla ihmisillä tuntuu olevan suuri tarve puhua. Siinä ei tarvitse tehdä muuta kuin vain kuunnella, katsoa puhujaa silmiin ja joskus sanoa jokin pieni sana niin, että hän kokee, että häntä kuunnellaan. Koetan nähdä mahdollisimman vähän, kun en jaksa vastaanottaa sitä informaatiota, jota ympärilläni tulvii. Liikun eri paikoissa hyvin vähän, jos ei ole pakko, enkä havaitse monia asioita lainkaan, vaikka muut huomaavat ne helposti. Minua ei häiritse jonkun ihmisen erityinen ominaisuus, kuten liikunnallisuus, musikaalisuus, kielellinen tai matemaattinen tai sosiaalinen lahjakkuus tai mitä niitä nyt onkaan, vaikka sitä ei olisi minulla. Esimerkiksi minusta oli joskus mukava lukea Biancaliinan tanssimisesta, baletistako, en enää muista, sellaisesta hienosta taidosta. Minuun vain on sattunut tulemaan sellainen vika, että olen visuaalinen, tahdoinpa tai en. Naapurissani asuu yli 80-vuotias selväpäinen (ei dementoitunut) mummo ja hän on niitä harvoja ihmisiä, joiden kanssa antaudun joskus ulkona tavatessamme keskusteluun ja jolle saatan kertoa jonkin ajatukseni. Jostain tuntemattomasta syystä minun on tavallisesti vaikea kokea itseäni ymmärretyksi, jos kerron jotain itsestäni, mutta joidenkin mummojen kanssa voin sen joskus kokea. Myös tällä palstalla koen sitä samaa ei-ymmärretyksi tulemista. Joskus kuitenkin haksahdan jotain kirjoittamaan, kuten tässä ketjussa.