Sairastuttava evankelisluterilaisuus

[Psykopatologia]

Onhan myös kirkolla vastuu harhaopistaan ja ko. henkilökunnalla siitä,
miten harhaoppia syötetään lapselle.

[Illusia]

Kaikki vanhemmat eivät varmasti tiedä, miten tunnustuksellista opetus seurakunnan kerhoissa on. Kannattaisi tutustua hyvin etukäteen, ennen kuin vie lastaan sellaiseen paikkaan. Ainahan ei ole vaihtoehtoja, mikä on valitettavaa. Lapset kuitenkin kaipaavat toistensa seuraa ja yhteisiä ohjattuja leikkejä, lauluja ja tekemistä. Kasvattajat ja ohjaajat ovat tärkeitä lapselle.

Jos lapselle kertoo, että taivaaseen pääseminen on ns. uskon asia, johon jotkut uskovat ja jotkut eivät, voi lapsi ruveta itse miettimään asiaa. Hän voi kyseenalaistaa vanhempien ihmisten kertomuksia, mutta en tiedä, auttaisiko tässä tapauksessa kertominen lasta selviytymään hyvin seurakunnan kerhossa. Jos äiti sanoo, ettei Jumalaa ole, ja päiväkodissa kerrotaan, että Jumalaa suurempaa ei ole, niin onhan se ristiriitaista.

Minulle kertomukset Jeesuksesta olivat koulussa aluksi satuja, jotka muuttuivat kerta kerralta pelottavammiksi. Ei ollut enää mukavaa kuunnella opettajan tarinointia. Itse en kuulunut lapsena kirkkoon eikä minua ollut kastettukaan. Toiset lapset haukkuivat minua pakanaksi ja jättivät yksin. Se tuntui pahalta. Jo aiemmin minun oli pitänyt jättää seurakunnan päiväkerho kesken, kun selvisi, ettei siellä voi käydä, jos ei kuulu kirkkoon (en muista tarkkaan, miten se meni.) Pidin kyllä kerhosta, jonne menin serkkuni kanssa ja lopettamisen koin hylkäämisenä.

Itse pidän uskonnon opettamista lapsille ajan ja voimavarojen haaskaamisena. Mietin, voivatko aikuiset ihmiset ihan tosissaan uskoa itsekään juttuihinsa totena. Uskovaiset eivät mielestäni ole yhtään sen parempia kuin muutkaan missään suhteessa. Monet ihmiset käyvät kirkossa ja maksavat kirkollisveroa vain tavan vuoksi. Ehkä kirkko pitäisi erottaa valtiosta kokonaan, vaikka onhan se toisaalta hyvä, että valtio voi edes jossakin määrin ohjata kirkon toimintaa, ettei mene ihan överiksi.

Jumalaan uskominen on ihan lässynläätä. Onneksi minua ei tulla polttamaan roviolla näiden mielipiteideni takia. Onneksi minun ei tarvitse pelätä sitä.

[Psykopatologia]

Nytkään Jumala ei estänyt Valamon paloa.

Niin maallistuneita ovat ko. munkitkin, että selittävät ilmiön luonnollisilla syillä.

[Illusia]

Minä luulin, että osasyy luostarin paloon on tämä laulu, jonka laitoin tuonne Sielunmusiikkia -osastoon:

Päivi Paunu - "Arkinen hartaus"
http://youtu.be/LVDsno4qVME

Laulun sanoissa sanotaan: "...siinä hyräilen, viritän kiitosvirren kuin tuoksussa nokisen hirren..."

Pian tuon linkin laittamisen jälkeen saimme lukea uutisen luostarin palosta. Minä en kuitenkaan käynyt tuikkaamassa taloa tuleen. Siihen on olemassa ihan oikea selitys. Olen kyllä joskus haaveillut kirkon polttamisesta, mutta eihän se olisi oikein. Hautakiviäkään en kaataisi. Ne ovat ihmisille tärkeitä.

[Hilppa]

Kaikki vanhemmat eivät varmasti tiedä, miten tunnustuksellista opetus seurakunnan kerhoissa on. Kannattaisi tutustua hyvin etukäteen, ennen kuin vie lastaan sellaiseen paikkaan. Ainahan ei ole vaihtoehtoja, mikä on valitettavaa. Lapset kuitenkin kaipaavat toistensa seuraa ja yhteisiä ohjattuja leikkejä, lauluja ja tekemistä. Kasvattajat ja ohjaajat ovat tärkeitä lapselle. ...

Minulle kertomukset Jeesuksesta olivat koulussa aluksi satuja, jotka muuttuivat kerta kerralta pelottavammiksi. Ei ollut enää mukavaa kuunnella opettajan tarinointia. Itse en kuulunut lapsena kirkkoon eikä minua ollut kastettukaan. Toiset lapset haukkuivat minua pakanaksi ja jättivät yksin. Se tuntui pahalta. Jo aiemmin minun oli pitänyt jättää seurakunnan päiväkerho kesken, kun selvisi, ettei siellä voi käydä, jos ei kuulu kirkkoon (en muista tarkkaan, miten se meni.) Pidin kyllä kerhosta, jonne menin serkkuni kanssa ja lopettamisen koin hylkäämisenä.
...

Kiitos omakohtaisesta kirjoituksestasi. Myös minulla on ollut vähän samantyyppisiä ikäviä kokemuksia seurakunnan pyhäkoulusta, josta minut sisareni kanssa ajettiin pois toisten lasten toimesta haukkusanoin. Kuuluimme kirkkoon, mutta seuraan ei huolittu uusia tulijoita. Ajattelin, että noin oli vain joskus 70-luvulla ja että ajat olisivat muuttuneet.

[Illusia]

Minä olen syntynyt 60-luvun alussa. Olen kohta viisissäkymmenissä. Esiteini-ikäisenä yritin vielä toisen kerran mennä seurakunnan kerhoon, kun ystäväni pyysi minut mukaan. Kävin kerhossa pari kertaa, mutta jouduin sitten lopettamaan samoista syistä kuin ensimmäisellä kerralla.

Minä en päässyt tietenkään rippikouluunkaan. Se harmitti. Kirkkohäätkin jäivät väliin. Minulla ei ollut myöskään kummia, jonka koin puutteena. Ymmärrän niitä vanhempia, jotka päättävät pysyä seurakunnassa ja pitää lapsensakin seurakuntayhteydessä, vaikka eivät uskovaisia olisikaan. Nykyään on kuitenkin enemmän niitäkin, jotka eivät kuulu kirkkoon. Mitä heille?

Suomessa on esikoulujärjestelmä ja nuorisotalot, joita ei minun lapsuudessani ja nuoruudessani ollut. Tätä ennen lapset voivat lakisääteisesti olla päiväkodissa täysipäiväisesti, vaikka vanhemmat olisivat kotona, tietääkseni on puolipäiväryhmiäkin, ja ryhmässä ei ole pakko käydä joka päivä, vaan sopimuksen mukaan. Vaihtoehtoja on enemmän kuin ennen.

En tiedä, miten paljon päiväkodeissa, esikouluissa ja kouluissa nykyään opetetaan uskontoa, mutta luulisin, että pääpaino on muissa asioissa.

[Hilppa]

...
Minä en päässyt tietenkään rippikouluunkaan. Se harmitti. Kirkkohäätkin jäivät väliin. Minulla ei ollut myöskään kummia, jonka koin puutteena. Ymmärrän niitä vanhempia, jotka päättävät pysyä seurakunnassa ja pitää lapsensakin seurakuntayhteydessä, vaikka eivät uskovaisia olisikaan. Nykyään on kuitenkin enemmän niitäkin, jotka eivät kuulu kirkkoon. Mitä heille?

Olemme sitten aika lailla samoihin aikoihin lapsuutemme viettäneet. Oma serkkuni (samoja ikiä myös) kävi rippikoulunsa vasta ennen häitään ja juuri häidensa vuoksi. Itselläni on lähipiirissäni sekä kirkkoon kuuluvia traditiossa pysyneitä perheitä että uskonnottomia perheitä. En ole kuullut, että uskonnottomien perheiden lapsilla olisi ollut vaikeuksia harrastusten puutteen, leikkikaverien puutteen tms. vuoksi. Siis 80-luvun jälkeen oletan tilanteen muuttuneen ja uudella vuosituhannella vielä enemmän, koska koululuokissa on nykyisin paljon eri uskontosuuntauksien edustajia maahanmuuttajien myötä.

Suomessa on esikoulujärjestelmä ja nuorisotalot, joita ei minun lapsuudessani ja nuoruudessani ollut. Tätä ennen lapset voivat lakisääteisesti olla päiväkodissa täysipäiväisesti, vaikka vanhemmat olisivat kotona, tietääkseni on puolipäiväryhmiäkin, ja ryhmässä ei ole pakko käydä joka päivä, vaan sopimuksen mukaan. Vaihtoehtoja on enemmän kuin ennen.

En tiedä, miten paljon päiväkodeissa, esikouluissa ja kouluissa nykyään opetetaan uskontoa, mutta luulisin, että pääpaino on muissa asioissa.

Nykyisin kuitenkin koululaisten iltapäiväkerhotoiminnassa oman kuntani alueella on huutava rahapula. Kerhotoimintaa pyrkivät järjestämään sellaiset tahot, joilla ei ole tarvittavaa ammattiosaamista kyseiselle alalle. On ollut riitojakin kuntatason päättäjien keskuudessa siitä, myönnetäänkö helluntailaiselle järjestölle kunnallista tukea kerhotoiminnan järjestämiseen. Lisäksi alalla liikkuu suoranaisia huijareita, jotka keräävät rahat, mutta eivät sitten pysykään järjestämään laadukasta iltapäiväkerhotoimintaa, vaan tilat voivat olla siivottomat ja välipalatkin puuttuvat. Siis ongelmana on, että koululaisten laadukkaan iltapäiväkerhotoiminnan vetäjiä ja järjestöjä, jotka laadukasta toimintaa pyörittäisivät, ei ole riittävästi.

Muutos klo 16.06: 80-luvun jne...

[Illusia]

Rahat alakoululaisten iltapäiväkerhotoimintaan voitaisiin leikata koulujen uskonnonopetuksesta.

[Psykopatologia]

Minä luulin, että osasyy luostarin paloon on tämä laulu, jonka laitoin tuonne Sielunmusiikkia -osastoon:

Päivi Paunu - "Arkinen hartaus"
http://youtu.be/LVDsno4qVME

Laulun sanoissa sanotaan: "...siinä hyräilen, viritän kiitosvirren kuin tuoksussa nokisen hirren..."

Pian tuon linkin laittamisen jälkeen saimme lukea uutisen luostarin palosta. Minä en kuitenkaan käynyt tuikkaamassa taloa tuleen. Siihen on olemassa ihan oikea selitys. Olen kyllä joskus haaveillut kirkon polttamisesta, mutta eihän se olisi oikein. Hautakiviäkään en kaataisi. Ne ovat ihmisille tärkeitä.

Alpo Nuoli: Valamo http://www.youtube.com/watch?v=E6URe67o9jA (3:04)