defenssit

[xxccz]

´
Muistan Pertin jaotelleen älyllistämisen kehittyneempiin defensseihin. Nyt luin jokun pyskiatrin slidea, jossa se olikin jaoteltu primitiivisiin, sekä selitetty, että mielenterveys on siinä vaiheessa hyvää vauhtia hajoomassa.

MInua tuollainen hämmensi, koska ajattelen asian olevan hiukan toisin

[Pertti Luukkonen]

Esimerkiksi joillain pakkoneuroottistyyppisillä eristäminen ja älyllistäminen voivat olla viimeinen puolustus psykoosia vastaan.

[minätäällä]

Älyllistäminen on defenssitasoa II eli mielellisten esteiden eli kompromissien tekemisen tasoa.

Tällä tasolla defenssi pyrkii estämään uhkaavien ajatusten, tunteiden, muistojen, toiveiden tai pelkojen pääsyn tietoisuuteen käyttämällä pääosin siirtämistä, dissosiaatiota, älyllistämistä, tunteen eristämistä, reaktionmuodostusta, repressiota sekä tyhjäksi tekemistä.

Älyllistäminen = Henkilö ajautuu ahdistuksen käsittelyssä kohtuuttomaan käsitteelliseen ajatteluun välttääkseen häiritseviä tunnetiloja (II).

Lähteenä Psykiatria, Lönnqvist, Heikkinen, Henriksson, Marttunen, Partonen (toim.) 2007, Duodecim.

[xxccz]

´
Kiitos, minätäällä.
Minulla ontui juurikin siksi, kun slideissa oli esitetty kaksijakoisesti defenssit, eli kehittyneet ja primitiiviset.

Ja toinen, missä ontuu, on, kun kaikki tapahtuu muka tiedostamatta. Hitto, kun mun nuppi tuottaa materiaalia koko ajan ja hiukan vielä jopa virheellisestikin, jonka käsittelyä on siirrettävä, koska se ei ole minulle hyödyllistä sillä hetkellä työstää. Ja saattaa sitten taas saada uusia hölmöjä muotoja kylkeen, jotka ovat aivan yhtä hyödyttömiä minulle.

Eli koen, että hallitsen mieleni prosessointia tietoisesti, enkä käyttäen primitiivisiä defenssejä. Ja olematta mitenkään sairauden tunnoton, en ole aikonut seota totuuden tiedostamisesta. Se, kun vaan ei sisällöltään ole meille kaikille sama ja se kyl niikon ottaa nuppiin, jonka aiheuttaman kiukun myös hyödynnän joskus toiste, kun on tarvetta saada kiukkupuhtia toimiini.
Vähän niinkuin turkkalaisittain kokemusammennusta..