Pelihimo johtuu runsaasta dopamiinin tuotannosta

[Hilppa]

--
Mutta kärsiikö peli himoisen aivot dopamiinin puutteesta, vai onko kyse dopamiinin
ahmimis häiriöstä?

Mielestäni pelihimoinen ihminen kärsii tunnetilojensa tunnistamisen kyvyttömyydestä. Dopamiini on, kuten esimerkiksi vaikkapa raha. Kun sitä on vähän, vaikkakin riittävästi perustarpeiden tyydyttämisen kannalta, jotkut ihmiset haluavat lisää, koska eivät huomaa, että vähemmälläkin tulee toimeen. Vaikka kulutettavan rahan määrä kasvaa yli primaaritarpeen, ihminen ei tule onnellisemmaksi.

Vertaus ontuuu. Ruumis huutaa dopamiinia ja joku voi saada sitä herutettua tienaamalla lisää rahaa. Rahamäärän lisäys antoi dopamiiniannoksen, mutta se ei pidä psykhea kauaa tyytyväisenä, vaan pitää saada uusi annos jne...

Vertaus on loistava. Ihminen ei "tyydyty", aisti dompamiinilisäystä. Ei keskity tunteen kokemukseen, nautintoon, joka humahtaa ohitse jättäen jälkeensä tyhjän kaipuun. Kuten raha.

[Riidankylväjä]

Pelihimo ei ole rahan himoa. Pelihimoinen ei pysty lopettamaan voitolla. Hänen täytyy pelata kunnes kaikki on hävitty.

[Hilppa]

On ollut montakin ohjelmaa superrikkaista. Piilaakson miljardööreistä. Eräs erityisesti jäi mieleeni. Nainen, joka oli jo teinannut "reippaasti yli oman tarpeen" ja sukulaistenkin. Ei halunnut/voinut lopettaa sijoitusbusiness-työtään, koska ei olisi kyennyt esiintymään piireissään kaltaistensa edessä, mikäli oman luomuksensa kurssi ei olisi nouseva ja businekset ylämäessä, omaisuuden arvo kasvava, noususuuntainen.

[Riidankylväjä]

Epäilen, ettei tuon naisen kohdalla ollut kyse pelihimon kaltaisesta jutusta.