Eikä ole liukasta... Sekin tässä etelän talvessa on inhottavaa, että koko talvi voi mennä liukkauden merkeissä; se on vielä pahempaa kuin lumeton pimeys.
Kyllä lumipeite kuitenkin olisi kaikkein kivointa; sellainen lumipeite, joka olisi ja pysyisi kevään puolelle niin, ettei tulisi vähän väliä taivaan täydeltä vettä. Ei sekään ole mukavaa, että pimeyden keskellä epätoivoisina tarpovat kaamosmasentujat katkaisevat jäsenensäkin - eikä se ole halpaa.
Mutta oikeasti vähän huolestuttaakin, koska jos ei tule kunnon talvea ja lämpötila sahaa nollan molemmin puolin, helsinkiläisvanhus huimauksineen ja huonoine liikkumisineen ei pahimmillaan juurikaan uskaltudu ulos kämpästään; sen verran petollisia lauhan ja vaihtelevaisen talven säät voivat olla. Kun Helsingissä oli paljon lunta ja kunnon talvi, äitini oli onnellinen - ei ollut liukasta ja hänkin uskalsi huoletta liikkua ulkona pitkin talvea pelkäämättä kaatumisia. Kunnollinen talvikeli on mukava monin tavoin; ei ole liukasta, ja pakkassää pitää kaikenlaiset kolotuksetkin aika hyvin loitolla. Liukkaat, märät ja pimeät nollakelit läpi koko talven taas voivat olla hermoja raastava kokemus. Kylmiäkin ovat, kun on kosteaa ja tuulista.
Yritä tässä nyt sitten ajatella positiivisesti kaiken synkistelyn keskellä!

Täällä on pikkuisen lunta maassa, mutta kyllä on liukastakin. Sen verran oli vielä lämmintä, että lumi suli ja sitten jäätyi; jalankulkukeli on hankala. Nyt tietysti odotellaan lisää lunta, jotta jää hautautuisi lumen alle ja saataisiin tassujen alle pitoa muutenkin kuin hiekan ja nastojen avulla.