Valkokauluspsykopatiaa...? Sellainen tuli mieleen Bäckmanin (ja vastaväittäjän!) haastattelua katsoessani. Toimittaja joutui molempien ryöpytyksen kohteeksi; Bäckman vain höyhensi hillitymmin sanomalla tutkimusaineistonsa joutuneen
epäterveen mielenkiinnon kohteeksi. Vastaväittäjänä toiminut professori hyökkäsi suoraan; hänen mielestään toimittajalla
ei ole kaikki kotona... Bäckman valehteli antaessaan epämääräisiä selityksiä laajan haastatteluaineiston olemassaolosta, mutta valehtelikohan vastaväittäjäkin? Mikä motiivi vastaväittäjällä on ollut hyväksyä 'tutkimus', josta hän kenties on alunalkaenkin tiennyt, ettei ole olemassa mitään Bäckmanin kertomaa laajaa haastattelumateriaalia?
Hyökkäys on paras puolustus; professori hyökkäsi häikäilemättä toimittajan kajottua asiaan, jonka tarkastelu ei kestänytkään päivänvaloa. Keittiöpsykologina arvelen, että professori tiesi asian valonarkuuden, siksi hän kävi hyökkäykseen. Jos hän ei olisi tiennyt, hän olisi reagoinut jotenkin toisin - ei ainakaan olisi käynyt toimittajan kimppuun noin härskisti ja 'laskelmoidusti'. Dramaattinen esiintyminen oli viimeinen yritys säilyttää kasvot valheiden paljastuessa...
Häikäilemättömän ja likaisen touhun kruunasi se, että Bäckman selitti kateudella häneen kohdistuneen kritiikin. Noinhan tietynlaiset ihmiset aina sanovat joutuessaan kritiikin tai eriävien mielipiteiden kohteeksi; heitä arvostelevat ihmiset vain kadehtivat. Kateudesta syyttäminen ja vihollisuuksien luominen on heillä kuin valttikortti, joka vedetään esille - aivan sama millaisissa piireissä ollaan. Bäckmanin omasta mielestä kukaan ei voisi kyseenalaistaa häntä, ellei olisi hänelle kateellinen, tai jostakin syystä hänen 'vihollisensa' ja tahtoisi hänelle jotakin pahaa...
Se haastattelua katsoessa tuli mieleen, ettei yksikään psykopaatti taida päästä etenemään yhteiskunnan korkeille paikoille, ellei hänellä ole ympärillään samankaltaisia ihmisiä, jotka tavalla tai toisella avittavat häntä ollen mukana hänen valheissaan.
Olisi hyvä kysellä niin tohtorin kuin väitöskirjan tarkastaneen vastaväittäjänkin motiivien perään; mikä heidät on motivoinut toimimaan näin? Ruohonjuuritasolta katsottuna arvovaltaisten 'herrojen' esitys toimittajan edessä näytti oikeastaan aika lapselliselta - ja kuitenkin he olivat tosissaan ja totisina miehinä puolustamassa itseään (vai peittelemässä jälkiään?).
Ja vielä yksi kysymys tuli mieleen; eikö yliopistolla kukaan missään vaiheessa tahtonut edes vilkaista tohtorikokelaan upealta vaikuttavaa tutkimusaineistoa. Ainakin Helsingin yliopisto antaa ohjeet, joista mielestäni voidaan päätellä, että yliopisto on osaltaan vastuussa siitä, että se tarkistaa väitöskirjan aineiston olemassaolon olevan totta.
Väitöskirjan arvostelu
Hyväksytty arvosana edellyttää, että väitöskirjan teoreettisissa lähtökohdissa, menetelmissä ja empiirisessä osassa ei esiinny merkittäviä puutteita. Tutkimuksen on kohdistuttava tieteellisesti tärkeään ja perusteltuun ongelmakokonaisuuteen ja siinä on tuotettu uutta ja merkittävää tietoa tutkimusalan teorianmuodostuksen tai käytännön sovellusten kannalta.
Vakavia puutteita kysymyksenasettelussa, teoreettisen taustan esittelyssä, aineiston ja menetelmien valinnassa ja tulosten esittelyssä sekä johtopäätöksissä ei sallita.
http://www.helsinki.fi/farmasia/tutkimu ... jalle.htmlMaallikkojärjellä ajatellen on aika vakava ja merkittävä puute, jos väitettyä tutkimusaineistoa ei ole olemassa, eikä mitään satojen ihmisten haastattelua ole kuuna päivänä tehty.
Lyttyyn haukuttu toimittaja oli tässä tapauksessa oikeassa; poliisi on vahvistanut, ettei sillä ole mitään tietoa Bäckmanin väitetyistä poliisiviranomaisten keskuudessa tehdyistä haastatteluista. Jos Bäckman olisi tehnyt moisen määrän haastatteluja poliisissa ja rajavartiolaitoksessa, niissä kyllä tiedettäisiin asiasta...