Mirri kirjoitti:--
Mielestäni on mustavalkoista ajattelua sekin, että kun kiusaamiskuvioita yritetään tarkastella ihmisten välisenä toimimattomana vuorovaikutuksena ja sosiaalisten vuorovaikutustaitojen puutteina, sellainen tarkastelukulma nähdään heti uhrin syyllistämisenä ja uhrin vikapääksi tekemisenä. Uhrit ottavat turhan herkästi itseensä; miksi uhrin pitäisi syyllistyä ja 'viallistua' siitä, että mietitään kiusaamista muustakin kuin syyllinen/syytön -asetelmasta. Sitä en ymmärrä.
Tuo viestisi ei ole parhaasta päästä viestejäsi vaan muotoilultaan epäonnistunut. Vaatii tarkennusta.
Ensinnnäkin vuorovaikutuksen puutteesta on kyse etenkin kiusaajan osalta. Käytöstavat voivat olla hukassa ja myötätunnon puute saattaa vaivata kiusaajaa. Kiusatulle voi tulla kiusaamisen seurauksena vuorovaikutustaitojen puutteita kiusaamisprosessin seurauksena ja sen jälkeen, koska luottamus toisiin ihmisiin on kärsinyt kolauksen. Vuorovaikutustaitojen puutteet voivat olla luonteeltaan hyvin erilaiset kiusatun ja kiusaajan kohdalla.
Mielestäni ei pitäisi puhua uhreista yleisesti vaan mieluummin käyttää termejä kiusaaja/kiusattu. Jos joku ihminen kokee itselleen hyväksi käyttäessään omasta kokemuksestaan termiä uhri, käyttäköön. Mielestäni ei voi puhua uskottavasti uhriutumisesta ulkopuolisesta näkökulmasta, koska kyse on vain toisen ihmisen kokemuksen tarkastelusta.

