Rukoilun tehosta

[Hilppa]

--
Ps.
Joku on sanonut, että nykyihminen on niin täynnä erilaisia kemikaaleja, että madot eivät
välitä ihmisestä. Ne tykkäävät luomusta.

Tykkääväthän madot kärpässienistäkin. Aina löytyy joku toukkalaji/mikrobi, joka tykkää.

[Mirri]

Psykoottisuus ei ole noin yksinkertainen asia. Uskomista järjen ulottumattomissa oleviin asioihin ja ilmiöihin ei määritellä psykoottisuudeksi - ei, vaikka uskomiseen liityisi rukoilua tai muuta vastaavaa.

[Mirri]

Uskominen erilaisine 'rukoilemisineen' liittyy hyvin monenlaiseen hengellisyyteen (tai 'henkisyyteen'), ei ainoastaan kristinuskoon. Kuka mihinkin uskoo ja mitäkin palvoo; uskominen erilaisine seremonioineen ja rituaaleineen ei ole psykoottisuutta.

Yhdenlaista tietämättömyyttä/ymmärtämättömyyttä sekin, että usko ja uskonasiat rinnastetaan psykoottisuuteen.

[Mirri]

Uskominen erilaisine 'rukoilemisineen' liittyy hyvin monenlaiseen hengellisyyteen (tai 'henkisyyteen'), ei ainoastaan kristinuskoon. Kuka mihinkin uskoo ja mitäkin palvoo; uskominen erilaisine seremonioineen ja rituaaleineen ei ole psykoottisuutta...

Miksei olisi? Ei se, että usko/uskonto on traditio tee siitä totta.

Psykoottisuutta ei määritellä käsitteillä tosi/epätosi. Eikä epätodellisuus ole yhtä kuin psykoottisuus.

[Mirri]

Jos ihminen tosissaan uskoo johonkin jota ei ole olemassa -> se on harhaista -> se on psykoottisuutta.

Määritelmäsi mukaan ihmisten enemmistö on psykoottista porukkaa, koska heidän uskonsa kohteiden ei voida varmasti sanoa olevan olemassa.

[Jail]

Jos uskoo johonkin, silloinhan usko toteutuu. Uskon tehtävä toteutuu, sille, joka uskoo.
Äh, yritän sanoa, että esim. uskominen ihmisten hyvyyteen ja hyvään maailmassa toteutuu
niin, että ihminen näkee hyvyyttä valikoi sitä, omien uskomustensa mukaan maailmasta.

En osaa oikein selittää, mutta, sillä hetkellä kun uskoo johonkin, luo myös jotain, ehkä juuri oman uskonsa.

Jos uskoisin jumalaan, tuo usko tekisi minut onnelliseksi, vaikka se ei olisikaan totta, se itsessään tunteena, luo hyvää.


Omasta mielenlaadustani voin kertoa, etten oikein usko jumalaan, en jumaliin tai uskontoihin.

Mutta uskon siihen, että rukoilu voi auttaa. Rukoilu on sitä, että heijastaa omia syvyyksiään ja ehkä löytää vastauksia.
Mitä siitä, jos joku sattuu löytämään jumalan sieltä, joku jonkun muun, mihin turvautua.

[Psykopatologia]

Jos rukoilen lotto-voittoa, saanko sen varmemmin?
Jos Psykopatologia-foorumi esirukoilee, niin todennäköisyys kasvaa?

[Riidankylväjä]

Musut ovat valmiita tappamaan itsensä neitsyeiden toiveessaan. Auts töks töks, ovatko järjissään?

Kukaan neitsykäisiä tavoitellut ei ole tullut valittamaan, että heitä olisi muka huijattu. Eli neitsykäisten täytyy olla tosi juttu.

[Riidankylväjä]

Jos rukoilen lotto-voittoa, saanko sen varmemmin?
Jos Psykopatologia-foorumi esirukoilee, niin todennäköisyys kasvaa?

Tutkimattomat ovat herran tiet. Antaa nyt Lotto voitto jollekin hevosenpäälle eikä minulle.

[Riidankylväjä]

Korjaan Löttö voitto.

[Kahvi]

Minä en usko Jumalaan. Uskon ihmisiin.

Elämää ilmeisesti ihan liikaa nähneenä uskon mieluummin Jumalaan kuin ihmiseen

[Kahvi]

Lettekään ei usko, että Jumala vaikuttaisi;
ihmiset vaikuttavat suoraan.

Onko esirukoilijan ja autettavan välisellä fyysisellä etäisyydellä merkitystä.
Heikkeneekö teho etäisyyden funktiona?

Kysymyksessä voi olla plasebo-ilmiö, johon tietty vaikuttaa se, että kuinka hyvin autettava on tietoinen esirukouksista. Niin ja eihän plasebossakaan mitään vikaa ole - se nyt on loppupeleissä yx-ja-sama mikä auttaa parenemaan kunhan auttaa.

[Kahvi]

Jos ihminen tosissaan uskoo johonkin jota ei ole olemassa -> se on harhaista -> se on psykoottisuutta.

Höpö höpö. Tämä on niin baksua tuubaa kuin olla voi ja viralliseltaan nimeltään kaltevan pinnan argumentaatiovirhe.

[Lette]

Mielestäni K. V. Laurikainen (ydinfysiikan professori Helsingin yliopistossa)
ilmaisi hyvin asian: "Jumala on todellisuuden alku ja syy."
Yhdyn hänen käsitykseensä.

[Illusia]

Minä en usko Jumalaan. Uskon ihmisiin.

Elämää ilmeisesti ihan liikaa nähneenä uskon mieluummin Jumalaan kuin ihmiseen

Ei minunkaan uskoni ole sokeaa, eikä lapsen uskoa. Uskoani on koeteltu monet kerrat. Usko ja luottamus eivät ole synonyymejä. Kyllä kai Jumala "pettää" ihan yhtä usein kuin ihmisetkin?

Uskosta ja rukouksesta voi saada voimaa heikkoina hetkinä. Sitä en kiellä. Mistä se voima sitten tulee? Tuskin jumalalta, vaan jostakin ihmisen sisältä. Ihminen on saavuttanut jonkinlaisen rauhan.

[Kahvi]

Ei minunkaan uskoni ole sokeaa, eikä lapsen uskoa. Uskoani on koeteltu monet kerrat. Usko ja luottamus eivät ole synonyymejä. Kyllä kai Jumala "pettää" ihan yhtä usein kuin ihmisetkin?

En osaa sanoa mitään tuohon "pettämiseen". Yhdet selittävät rukousten toimimattomuuden sillä, että nyt vain Jumala koettelee uskoa. Toiset taas sillä, että siinä vaan on joku Isompi Juttu taustalla, jota ihminen ei esim pienuutensa takia pysty hahmottamaan juuri sillä hetkellä - mahdollisesti jälkeenpäin kyllä.

Uskosta ja rukouksesta voi saada voimaa heikkoina hetkinä. Sitä en kiellä. Mistä se voima sitten tulee? Tuskin jumalalta, vaan jostakin ihmisen sisältä. Ihminen on saavuttanut jonkinlaisen rauhan.

Tuo rukouksen voima lienee täysin kiistatonta, jos toki tieteelle (osin) mysteeri. Voihan sitä yrittää selittää jonkuntason itsepetoksella tms (pseudo)psykologisella näkemyksellä, mutta varmaan faktatietoon pohjautuvaa näkemystä suuntaan tai toiseen ei minusta ole tarjolla.

Yhtäkaikki: jos joku toimii omalla kohdalla, niin miksi ei käytä sitä!
Tähän on kyllä pakko lisätä, että tiettyä maalaisjärkeä on suotavaa käyttää. Muuten voi hupsahtaa sinne kiihkofanatismin puolelle, joka tunnetusti on harvinaisen haitallista mielenterveydelle - varsinkin jos se on horjuvalla pohjalla jo valmiiksi.

[Illusia]

Minä EN siis usko jumalaan, enkä käytä rukousta minään välineenä minkään saavuttamiseen. Olen huomannut, että rukous ei toimi siten; sen avulla voi saavuttaa ainoastaan mielenrauhan vaikeassa tilanteessa, mutta ehkä sen voisi saavuttaa muutenkin. Rukous ei auta saamaan yhtään mitään, hyviä koulutodistuksia, rahaa tai muuta sellaista, mitä monet jumaliltaan pyytävät.

Paljon riippuu kasvatuksesta. Jos minut olisi opetettu lapsena meditoimaan saavuttaakseni sisäisen rauhan, se varmaan toimisi rukouksen sijaan vaikeissakin tilanteissa. Aikuinen ihminen ei voi aina turvata mihinkään, ei toisiin ihmisiinkään. Sitten lohduksi uskossa kuvitellaan, että aikuisenkin ihmisen yläpuolella on aina jokin, "voima", joka kuuntelee ja auttaa, vaikka sitä ei olekaan. Se on lapsellista ajattelua.