Vastakkain jutussa ovat muistinmenetyksen puolesta puhunut psykologian tohtori Helinä Häkkänen-Nyholm ja psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma. Molemmat ovat alalla arvostettuja tutkijoita.
Vajaa vuosi sitten käräjäoikeus antoi Järvilehdon tuomitessaan painoa Lauerman lausunnolle, jonka mukaan Järvilehdon muistinmenetys ei ollut uskottava. Häkkänen-Nyholmia ei koskaan kuultu käräjäoikeudessa.
Hovioikeuden käsittelyssä selvisi Häkkänen-Nyholmin kertomana, että tilanne syntyi syksyllä 2010. Järvilehtoa oli tuolloin kuulusteltu kerran kesäisen onnettomuuden jälkeen ja poliisi lähetti kertyneet asiakirjat keskusrikospoliisissa työskennelleelle oikeuspsykologi Häkkänen-Nyholmille. Paikallispoliisi halusi arvion siitä oliko Järvilehdon muistamattomuus uskottavaa.
Sen jälkeen poliisi oli ollut Häkkänen-Nyholmin mukaan häneen yhteydessä puhelimitse. Asiantuntija oli pitänyt Järvilehdon amnesiaa aidosti mahdollisena. Tämän jälkeen Häkkänen-Nyholmilta ei pyydetty kirjallista lausuntoa.
Poliisi kääntyi sen sijaan Lauerman puoleen, joka arvioi käräjäoikeudessa Järvilehdon muistinmenetystä tarkoituksenhakuiseksi.
http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/ ... -hylattiin
Lauerma on varsinainen Suomen tohtori [PPPPPPPP].
Myöskään Norjan asiantuntijoiden lausunnot eivät vakuuta. Lausunnot tehdään omien ennakkoluulojen mukaan.

