Depressiolääkkeiden teho perustuu lumevaikutukseen

[Mirri]

Miten terveen ihmisen mieliala voisi kohota, ja kuinka korkealle se kohoaisi - maniaan?
Eivät mitkään depressiolääkkeet kohota terveiden mielialaa, ei terveessä mielialassa ole mitään kohotettavaa. Eivät sairauksien hoitoon tarkoitetut lääkkeet yleensäkään vaikuta niin yksinkertaisilla systeemeillä, että ne vaikuttaisivat terveisiin ihmisiin samoin kuin sairaisiin. Niinpä ei voida sanoa lääkkeen olevan tehoton sillä perusteella, ettei se tepsi terveeseen ihmiseen.

Tarvitaan vakavasti madaltunut mieliala; vasta sitten depressiolääkkeen mielialaa kohottava vaikutus tuntuu ja näkyy. Siksipä depressiolääkkeiden teho ei näykään lievässä masennuksessa, jossa mieliala on vain lievästi laskenut. Mitä vaikeampi depressio sitä selkeämmin toimivan depressiolääkkeen mielialaa kohottava vaikutus tulee esille; niin se on. Eihän kaikki depressio edes sisällä ahdistuneisuutta, mutta mielialan lasku voi olla erittäin vakavaa ja lamaannuttavaa. Ja tehokasta apua tarvitaan nimenomaan vakavasti laskeneen mielialan kohottamiseen, muuten ihmiselle voi käydä huonosti. Siihen tarkoitukseen depressiolääkkeet ovat hyvä asia.

Toistuvaa depressiota sairastavilla tosin voi olla alttiutta kaksisuuntaiseen ja vaarana, että depressiolääke kohottaa mielialaa liikaa; puhkeaa mania. Sen asian ehkäisyssä auttaa lääkemäärän säätö sopivaksi niin, että mieliala pysyy riittävän korkeana elämän sujumiseksi, muttei kohoa liikaa.

Mahtaako depressiolääke ahdistuneisuuttakaan lievittää terveellä ihmisellä - sellaisella, jolla ei sitä ole...

[Hilppa]

Mielestäni depression kuvaaminen yksinomaan mielialan mataluutena tai alakulona on harhaanjohtavaa. Mielestäni kyse on paljon monimutkaisemmasta sairaudesta. Depressio on normaalia, mutta diagnoosikriteerit täyttävä vakava (joko lievä, keskivaikea tai vaikea) depressio ei ole.

Minusta tuntuu tällä hetkellä samalta kuin kärsisin keskivaikeasta depressiosta. Minulla on flunssa, siis tulehdustila nielussani ja kehon lämpötila kohollaan. Silti minua paleltaa. En jaksa tehdä mitään ilman, että sydämeni alkaa pomppia kuin pikkulinnulla. Sydäntäni kivistää, jos rasitan itseäni. Olen väsynyt johtuen yöllisestä yskimisestä. Ainoa hyvä puoli ja ero tässä olotilassani on keskivaikeaan depressioon verrattuna, että tiedän, että yleensä flunssa menee ohitse viikossa parissa (jos ei tule jälkitauteja), mutta keskivaikea depressio ei. Ainakaan keskivaikean depression paranemista ei voi huomata tapahtuvan kovin nopeasti. Tuo tieto flunssan ohimenemisestä auttaa minua jaksamaan ylitse ja sietämään kivuliasta olotilaani.

Vertaisin keskivaikeata depressiota mielelläni tulehdustilaan. Hyvin samanlaisia ovat muistoni olotilastani ollessani tuossa tilassa verrattuna nykyiseeni.

[Mirri]

Mielestäni depression kuvaaminen yksinomaan mielialan mataluutena tai alakulona on harhaanjohtavaa. Mielestäni kyse on paljon monimutkaisemmasta sairaudesta. Depressio on normaalia, mutta diagnoosikriteerit täyttävä vakava (joko lievä, keskivaikea tai vaikea) depressio ei ole.

Alakuloisuus on normaalia, depressio taas ei ole normaali ilmiö. Ja depressio ilmenee nimenomaan mielialan vakavana laskuna; tosin mielialan lasku on paljon alakuloa pahempaa. Vaikeasti sairaan depressiopotilaan mieliala voi laskea niin, että hän on käytännössä toimintakyvytön, täysin lamaantunut ja kykenemätön huolehtimaan itsestään. Mielialan pitää olla jonkinlaisella tasolla, että ihminen kykenee vireyteen niin, että hänellä on toimintakykyä ja edes jonkinlaista elinvoimaa.

Vaikeasti masentuneen mieliala voi romahtaa niin, ettei hän selviydy hengissä depressionsa kanssa ilman tehokasta - myös mielialaa kohottavaa lääkkeellistä - hoitoa. Tai vaikea depressio, vakava ja kroonistunut mielialan lasku, voi invalidisoida (lamaannuttaa ja taannuttaa) hänet niin, että hänestä tulee laitospotilas. Vaikeissa tapauksissa ja etenkin jos lääkehoito ei kohota mielialaa riittävästi, voidaan käyttää sähköhoitoa; se on todettu aika tehokkaaksi mielialan kohottajaksi niin, että vaikeasti masentuneen ja taantumisvaarassa olevan ihmisen vireyttä saadaan lisättyä, jonkinlaista toimintakykyä pystytään ylläpitämään, ja vakavalta depression aiheuttamalta taantumiselta voidaan välttyä.

[Hilppa]

Duodecim:

Masennus eli depressio on yleinen sairaus, mutta vähemmistö hakee siihen apua.
--
Kaikki masennus ei ole depressiota. Lähiomaisen kuolema ja muut suuret menetykset masentavat, mutta tavallisesti ihminen selviytyy pahimman yli muutamassa kuukaudessa. Normaali surureaktio ei kestä vaikeana yli kahta kuukautta ja johda esimerkiksi itsetuhosuunnitelmiin.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... i=khp00044

Tuosta ei voi vetää kuin johtopäätöksen, että sanojen käyttö täsmällisesti on asiantuntijoillekin hieman vaikeaa. Masennus ei siis aina ole hoidettava sairaustila.

[Hilppa]

Aloitusviestin liitteestä:

Mielenterveysseuran psykiatrian erikoislääkäri Kristian Wahlbeck sanoo, etteivät lääkkeet löydä oikeasti niitä tarvitseville.

– On ihmisiä, joilla on vaikea masennus. He eivät saa masennuslääkettä, josta olisi heille hyötyä, mutta sitten on nuoria ja lievästi masentuneita, jotka syövät niitä turhaan.

On haastateltu myös toista asiantuntijaa, jonka näkemys ei ole suoraan yhtenevä Kopakkalan näkemyksen kanssa.

[Kuutar]

Kyllästynyt:

Olen täysin varma, että jos Kuutar söisi kuukauden lumelääkettä ja vastaavasti kuukauden vaikkapa Voxraa, hän kyllä huomaisi eron itsekin - ja senkin, ettei masennuslääkeiden teho perustu pelkkään lumevaikutukseen.

Varmasti huomaisin jonkun eron, mutta olisiko se positiivinen kokemus, on kokonaan toinen juttu.
Minulla ainakin haitat voitti hyödyt viime kerralla - mitään hyötyjä en edes saanut.
Toinen kysymys on, mitä ihmeen vaikutusta noilla lääkkeillä edes oletettiin minuun olevan, minulla kun ei ole koskaan diagnosoitu masennusta. En minä tarvitse lääkettä joka kohottaa mielialaa, kun ei se alun perinkään ollut matalalla. Tämän kun olisi lääkärini aikoinaan tajunnut. Menin hakemaan lääkärin lausuntoa saadakseni terapiaa, jota en silloin saanut. Jos olisin tiennyt etten tulekaan terapiaaa saamaan, en olisi mennytkään.

Mirri:

Mahtaako depressiolääke ahdistuneisuuttakaan lievittää terveellä ihmisellä - sellaisella, jolla ei sitä ole...

Niin, tai ihmisellä, jolla on joku muu mt-ongelma kuin depressio. Kaikki ahdistus ei ole samanlaista laadultaan, eikä todennäköisesti johdu samoista biologisistakaan syistä. Voi myös olla niin, että ihmisen mielen omat luontaiset puolustusmekanismit toimivat niin hyvin, ettei hän tunne ahdistusta, jota noilla oireillaan välttelee, vaikka oireet tekevätkin elämän rasittavaksi. Tuollaisessa tilanteessa psykoterapia, jossa opetellaan sietämään ahdistusta ( opetellaan luopumaan voimakkaista defensseistä), jopa altistetaan sille, voi olla toimimampi keino päästä tasapainoon.

[Kuutar]

Kyllästynyt:

Sitä ei voi etukäteen tietää, mutta väitteesi siitä että masennuslääkkeiden teho perustuu vain lumevaikutukseen se kyllä kumoaisi.

Masennuslääkkeet ovat keskushermostoon vaikuttavia biokemiallisia aineita, tottakai niillä on vaikutuksia ihmisen elimistöön. Siinä mielessä niiden toimintamekanismia ei voi verrata sokeripilleriin, jonka vaikutukset ovat pelkkää lumevaikutusta. Kuitenkin, jos vertailevissa tutkimuksissa masennuslääkkeen teho ei ole juuri sokeripilleriä tehokkaampi, niin kyllä se jostakin kertoo. Todellisten lääkeaineiden kohdalla ei pitäisi olla merkitystä sillä, uskooko potilas lääkkeesen vai ei, vaan tehoa pitäisi olla myös kaltaiseni skeptisen kohdalla. Esimerkiksi antibiootit tehoavat potilaan uskomisista riippumatta.

Arvelen, että heikot tulokset vertailututkimuksissa johtuvat näistä syistä:

a) Masennuslääkkeitä määrätään ihmisille, jotka eivät niitä tarvitse. Luonnollisesti heillä vaikutukset jäävät korkeintaan lumevaikutuksen tasolle.

b) Ei oteta huomioon ihmisten erilaista genetiikkaa. Geeni voi ratkaista masennuslääkkeen tehon:

Manfred Uhrin johtama tutkimusryhmä huomasi, että masennuslääkkeiden pitoisuudet aivoissa kasvoivat tavallista suuremmiksi hiirillä, joilla niin kutsutun P-glykoproteiini (P-gp) molekyylikuljettimen geeni oli hiljennetty. Seuraavaksi tutkijat selvittivät masennuslääkkeitä syövien koehenkilöiden avulla, liittyivätkö tietyt muodot geenistä lääkkeiden huonoon tehoon. Tällaisia geenimuotoja löytyi 11.

http://www.tiede.fi/uutiset/3141/geeni_ ... keen_tehon

c) Serotoniiniteoriaa ei ole koskaan todistettu selittävän masennusta tai muita psykiatrisia sairauksia. SSRI-lääkkeet ovat oireemukaista hoitoa, jotka hoitavat vain oireita. Läheskään aina oireilla ei ole mitään tekemistä serotoniinipitoisuuksien kanssa, eihän niitä yleensä edes mitata ennen hoidon aloittamista. Tätä pidän sikäli erikoisena, jos vertaa vaikkapa verenpaineen hoitoon. Pitäisihän voida mitata, mikä se lähtötaso on, jotta tiedetään, kannattaako lääkehoitoa ylipäätään aloittaa.

Menin hakemaan lääkärin lausuntoa saadakseni terapiaa, jota en silloin saanut. Jos olisin tiennyt etten tulekaan terapiaaa saamaan, en olisi mennytkään...

Kyllästynyt:

On todella surkeaa, että terapiaan pääsevät vain harvat. Luulen, että lääkäritkin tuntevat voimattomuutta ja yrittävät edes lääkereseptejä kirjoittamalla tehdä "jotakin". Vai olisiko parempi vain todeta, ettei voida tehdä mitään?

En ymmärrä miksi sinun pitää käydä tuollaista ristiretkeä masennuslääkkeitä vastaan sillä perusteella, ettet sinä niistä hyötynyt.
En minäkään hyötynyt Seroquelista, mutta en silti uskaltaisi julistaa sen olevan turha tai jopa vaarallinen lääke.

Minä en ole ainut joka käy ristiretkeä mainittua lääkettä ( paroksetiini) vastaan. USA:ssa on nostettu oikeusjuttuja ja siellä oli muutama vuosi sitten jopa protestiliike, jonka nimi oli " Paxil protest."
Paxil on siellä lääkkeen kauppanimi, monet tuohon protestiliikeeseen kuuluneista kertoivat keskustelupalstoilla etenkin vaikeista vieroitusoireista, joita tuon lääkkeen lopettaminen aiheutti.

Lääkeyhtiö sai muuten miljardisakot Paxilin laittomasta markkinnoinnista:
viewtopic.php?f=9&t=6231&p=79537#p79537

[Mirri]

Akuutti on kertonut aiheesta hyvää ja paikkansa pitävää tietoa jo vuonna 2004:
http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/ark ... 1004_b.htm

Tämä kohta Akuutin kahdeksan vuoden takaisesta ohjelmasta on mainitsemisen arvoinen ihan erikseen:

Entä masennuslääkkeiden tehokkuus? Tehoavatko ne lievempään masennukseen?
– Mitä lievemmistä tai epätyypillisimmistä masennuksista on kyse, niin sitä vähemmän lääkkeillä on merkitystä ja tehoa. Parhaimmillaan lääkkeet ovat masennussairauksien hoidossa, jolloin niillä on merkittävä vaikutus potilaan toimintakykyyn.

(lihavointi minun)