Vääränkokoinen koukku

[Illusia]

Aloitin virkkaamaan 7 veljestä -villalangasta peittoa. Olen tehnyt jo kolme palaa (15 x 15 cm) koukulla 3,5. Nyt huomasin, että ohjeissa suositellaan koukkua 4 - 4,5. Edellisessä villapeitossa oli sama ongelma. Tein sen koukulla 3, vaikka ohje sille langalle oli 3,5. Peitteestä tuli tiheä, niin kuin näyttää tulevan tästäkin. Isommalla koukulla saisi samalla vaivalla aikaiseksi isomman ja kuohkeamman peitteen. Menköön nyt tämänkin kerran näin. Ehkä kolmas kerta toden sanoo. Virkkaaminen on kuitenkin mukavaa.

PS. Vaihdoin numero 4 koukkuun. Ruudusta tulee nyt vähän paksumpi, mutta ei yhtään isompi kuin edellisetkään. Virkkaaminen on helpompaa ja nopeampaa, kun lanka ei karkaa koukulta. Noita tiiviimpiä paloja ehti tulla yhteensä neljä. Taidan laittaa ne peitteen kulmapaloiksi. Ehkä peite ei sitten niin viru nurkista.

[Riidankylväjä]

Eikös se ole hyvä, kun tulee tiukkaa neuletta?

[Illusia]

Ei ole hyvä, jos tulee pahvimaista. Kuohkeampi on myös lämpimämpi.

[Illusia]

En tiedä, mutta luulen, että nuo on tehty koukkuamalla.

[Mirri]

Tässä on koukkuamisohjeet kädestä pitäen:
http://olotila.yle.fi/koti/kasityot/pat ... ekniikalla

Tuli kuin tilauksesta tämä ketju, koska olen pyöritellyt mielessäni laimean käsityöintoni uudelleen elvyttämistä. Käsityöihminen en ole, enkä osaa ommella tms. hienoa. Neulominenkin jäi sukkiin ja lapasiin, virkannut olen joskus jotakin - joskus hamassa menneisyydessä. Nyt kuitenkin tekisi mieli ruveta näpräämään jotakin, ja olen yrittänyt etsiskellä jotakin helppoa virkkausohjetta, jolla tumpelokin pääsisi alkuun. Mutta miksen kokeilisi koukkuamista väsäämällä pari patalappua koukkuamalla, ei virkkaamalla. Perusohje näyttää yksinkertaiselta ja helpolta; sellainen riittäisi minulle pitkäksi aikaa.

Minulla on käsillä näpräämisen suhteen rajoitteita (herkästi ärtyvät olkapäät ja niveltulehduksen tuloksena jäykistynyt etusormen nivel), joten olen jo luopunut ajatuksesta, että voisin palauttaa takaisin taitoni neuloa sukkia ja lapasia; neulomisliike rassaa olkapäitä uskomattoman paljon, eikä taida etusormikaan olla tarpeeksi hyväkuntoinen puikkojen käyttöön. Virkkaus tuntuu kätevältä ratkaisulta.

Kiitos, Illusia; tämä on mukava ketju. 7 veljestä-lanka on minulle tuttu sukka- ja lapaslanka, mutta nyt voisin kokeilla sitä virkkaukseen.

Tässä on 'selkokieliset' ohjeet virkkaukseen meille, joilla olisi intoa, vaan ei taitoa:
http://ellit.fi/koti-ja-sisustus/tuunau ... n-alkeet-1
http://ellit.fi/koti-ja-sisustus/tuunau ... n-alkeet-2

[Hilppa]

Aikoinaan virkkasin verhokappoja, pitsiverhoja, lakananreunuspitsejä, vauvantöppösiä sukulaisille, neuloin pitsipuseroita ja tietenkin virkkasin erilaisia liinoja.
Esimerkiksi näitä virkkasin 8 kpl:


Nyt ne kelpaavat enää korkeintaan kirpputorille tai makaamaan liinavaatekaapissani.

Yksi suositoimmista tekniiikoista 80-luvulla ja sitä ennen oli tämä:


(Toivottavasti en rikkonut lakia lainatessani bloginpitäjän kuvia.)

Yhtään päiväpeitettä en väsännyt ja neulottujen sukkien lukumääräkin jäi yhteen pariin.

[Mirri]

Hilppa, tuollaiset ovat hienoja; vaativat kärsivällistä ja taitavaa 'väkertämistä', joten myös kunnioitettavia aikaansaannoksia. Valitettavasti pitsin virkkausta ei taideta nykyisin arvostaa - ei kai ole arvostettu enää vuosikausiin. Ennen oli aika tavallista nähdä naisia ohut virkkuukoukku kädessään, he virkkasivat pitsiä. Olivat koukkuuntuneet pitsikuvioiden virkkaamiseen ja virkkasivat niitä kaikkialla.

Jostakin käsityöblogista luin, että virkkaaminen (tai koukkuaminen) saattaa kipeyttää kyynärpään.
Onko teillä kokemusta sellaisesta, että virkkuukoukun käyttö aiheuttaisi jotakin rasitusvamman tyyppistä kipuilua? Neulominen pitkillä puikoilla on rassaavaa, jos hartiaseutu on kovasti 'raihnainen', neljän puikon käyttökin voi rasittaa olkapäitä tuotoksen keveydestä huolimatta, mutta onko virkkuukoukkukin rasitusvammoille altistava kapistus?

[Hilppa]

Käsityökulttuurin luonteeseen kuuluu, että kesken jääneitä töitä on myös. Ja minullahan niitä oli tuntuvasti, koska valmiiksi saatujakin on paljon. Vaan mitä tehdä kaikille joutsenkuvioisille pitsiverhoille, pylväsruututekniikalla virkatuille kalastajalankaisille verhokapoille, pikkuliinoille, kiinnittämättä jääneelle pupukuvioiselle vauvanlakanapitsille ja isommille liinoille? Ja miten monta tuntia niitä ahertaessa on kulunut aikaa. Rupeaa ahistamaan ihan pelkkä ajatuskin.

Yksi parhaimpia oivalluksia oli kalastajanlangasta tiiviisti virkattu pesulappu. Sellaisen voisin vielä vaikka tehdäkin, jos niskat vielä antaisivat myöten.

Toinen juttu, mikä olisi kiva juttu ovat neulotut sormikkaat. Äidilläni oli tapana niitä kutoa kuin liukuhihnalta ikään. Yhdet on vielä jäljellä, mutta reikää pukkaa etusormen kohdalle. Ja ne kun ovat niin taidokkaat. Sormien jaottelu ja kutominen sormikkaisiin taidokkaasti on haastava juttu. En osaa tekniikkaa kovin hyvin.

[Riidankylväjä]

OT: En ole mikään käsityöihminen, mutta tyttökoulussa piti tämäkin tekniikka opetella.

Kuka tunnistaa miten/millä tekniikalla kuvan lapaset on tehty?

Eikös naiset kalistele semmoisia metallisia puikkoja ja siitä sitten ilmestyy tuommoiset vanttuut?

[Mirri]

Eikös naiset kalistele semmoisia metallisia puikkoja ja siitä sitten ilmestyy tuommoiset vanttuut?

Miehet tykkäävät tehdä samaa; vääntävät koukulla ja kalistelevat puikkoja:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10146288
http://kapteeni.vuodatus.net/
http://www.vau.fi/Hidden-pages/Lists/Fr ... ?id=139388

Puhuvat jopa äijävirkkauksesta:
http://www.alestalo.fi/fi/bg/368/virkka ... sesta.html

[Illusia]

Pitsiliinoja voi ihan hyvin käyttää vieläkin. Jotkut ompelevat pieniä pyöreitä virkattuja liinoja tyynyihin tai kangaskasseihin koristeeksi. Minä olen virkannut ihan pieniä pitsipyörylöitä ja -hiutaleita ja kovettanut ne kimalleliimalla joulukuusen koristeiksi. Ne vasta ovatkin nättejä! Virkattuja verhoja ja päiväpeitteitäkin voi käyttää. Mikä estää? Kalastajalangasta virkattuja pitsejä voi värjätäkin, jos väri tuntuu ikävältä.



http://ellit.fi/koti-ja-sisustus/tuunau ... uusi-elama

Minulle tulee joskus nivelkipuja liiallisesta väkertämisestä. Silloin on hyvä pitää taukoa, vaikka useita kuukausia. Väkisin ei pidä eikä saa vääntää. Selkä ja nivelet eivät kestä mahdottomia. Sen olen iän myötä saanut oppia.

[Mirri]

Minulle tulee joskus nivelkipuja liiallisesta väkertämisestä. Silloin on hyvä pitää taukoa, vaikka useita kuukausia. Väkisin ei pidä eikä saa vääntää. Selkä ja nivelet eivät kestä mahdottomia. Sen olen iän myötä saanut oppia.

Hyvä tietää. Minulla sukkien ja lapasten neulominen lopahti lopulta siihen, että olkapäät kertakaikkiaan rassaantuivat liikaa; aloin kärsiä kivuista, joita harrastuksen ei pitäisi aiheuttaa - ei ainakaan silloin, kun on tarkoitus pysyä työkykyisenä ja -kuntoisena. Neulominen, ja varmaan myös virkkaaminen, voi terapeuttisuudessaan olla niin koukuttavaa, että siihen tulee himo ja sitä on vaikea keskeyttää. Puhumattakaan mistään kuukausien taukojen pitämisestä. Silloin rasitusvammat ovat vaarana. Puikot kilisevät ja koukku viuhuaa, vaikka järki miten sanoisi, että olisi korkea aika lopettaa ja panna työ vähäksi aikaa odottelemaan...

Tuollaisiin ongelmiin törmäsin vaatimattoman käsityöharrastukseni kanssa. En kertakaikkiaan saanut itseäni rajaamaan neulomista niin, etten olisi aiheuttanut itselleni rasitusvammoja. Sitä kai nytkin epäröin; mitä jos koukkuunnun virkkuukoukkuun niin, että taas jokin paikka pettää intohimoni seurauksena...

[Mirri]

Tämän laitan tänne Riidankylväjän innoittamana; neulomista rakastava mies kertoo mietteistään ja kokemuksistaan:

Neulominen ja seksi

Pyydän anteeksi lukijalta, että turvaudun ns. keltaisen lehdistön tyyliin. Raflaava otsikko ja sitten kirjoitankin asian vierestä. Itse neulomisen ja seksin välinen suhdehan on hyvin yksinkertainen. Seksi on kivempaa, mutta neulomista jaksaa kerralla pitempään.
Mutta oikeastaan olen jo halunnut pitemmän aikaa kirjoittaa neulomisesta ja sukupuolesta. Siis miksi julkisella paikalla neulova nainen on ihan luonnollinen näkyy, mutta…

Tai kerronpa kuinka tulin viime lauantai-iltana kaukojunalla kohti Helsinkiä. Hieman edessäni, toisella puolella käytävää istui nuori nainen joka neuloi. Melko monimutkaista tekelettä. No, minä en malttanut itselleni mitään, ja kävin juttusille. Kysyin siltä mitä se teki, ja kerroin itsekin harrastavani neulomista. Me juttelimme pitkät tovit neulomisesta, ja nainen otti asian ihan luonnollisesti. Ikään kuin se olisi ihan normaalia että myös mies neuloo. Kun kiinnitin huomiota siihen, että jos neuloisin junanvaunussa ja paikalle sattuisi känninen nuorisoporukka, se vetäisi minua ensin neniin, ja kysyisi vasta sitten: oletko sä joku h***n homo. Siinä vaiheessa minun olisi turha selittää, että olen kyllä umpihetero mutta tullut ulos kaapista neulomisen suhteen. Minusta tuntui että tämä nuori ja hyvin kiva nainen ymmärsi täysin.

Kyseinen nuori nainen sanoi (omasta, käsittääkseni naisnäkökulmasta) kaksi asiaa hyvin kauniisti: Tuntui kuin olisi tavannut sielunsiskon, kun tapaa neulovan miehen. Ja toisekseen, vaikka ei tiedä toisesta ihmisestä mitään, niin neulominen on heti yhdistävä tekijä.
Niin kuin olikin. Me juttelimme – kuten jo kirjoitin – melko pitkään neulomisesta.

Mutta mikä on ongelmana jos mies neuloo julkisesti. Tai edes tunnustaa sen. Naisten kohdalla en ole tavannut mitään ongelmaa (toistaiseksi), mutta toiset miehet… en ole varma, mutta pelko turpiinsa saamisesta on kyllä mielestäni ihan aiheellinen. Ainakin jos ollaan tulossa lauantai-iltana kaukojunassa kohti Helsinkiä.

Minä kerron teille asian, joka ei ole yleisesti tiedossa. Neulovia miehiä on paljon enemmän kuin niitä jotka tunnustavat asian avoimesti. Neulominen on kivaa, ja sillä saa tehtyä vaatteita joista on todella hyötyä jollekulle. Eikä kaikilla miehillä ole pääsyä puutyöpajalle. Koristeaskartelu taas… ihan kiva jos joku pitää siitä, mutta omasta mielestäni maailmassa on ihan tarpeeksi krääsää jo ennestään.

http://purukumi.wordpress.com/2012/02/1 ... -ja-seksi/

[Illusia]

Ennen vanhaan naiset tekivät iltapuhteina tekstiilitöitä ja miehet puutöitä.

[Hilppa]

Tämä olisi aika kiva, mutta vähän suuritöinen.

[Mirri]

Ennen vanhaan naiset tekivät iltapuhteina tekstiilitöitä ja miehet puutöitä.

Puutöiden tekeminen voi nykyaikaisessa kaupunkiympäristössä olla vaikeaa, joten suotakoon miehille käsitöistä innostuminen.

Muistan jo 70-luvulta nuoria helsinkiläismiehiä, jotka olivat innostuneita nimenomaan käsitöistä; värkkäsivät nahasta yms. ommeltavasta toinen toistaan hienompia luomuksia. Ja tekivät vaikka mitä muita käsi/tekstiilitöitä. Minun nuorimmaisenikin (poika) valitsi 90-luvun ala-asteikäisenä tekstiilityön puutyön sijaan ja jatkoi siinä niin kauan kuin kehtasi... Valitettavasti nimenomaan kehtaaminen - tai sen puute - tukahdutti pienen pojan innostuksen 'naisellisiin' käsitöihin. Oli kestämätöntä olla ainoana poikana tyttöjen käsityötunneilla; ei yhtään auttanut, että oma kiinnostus oli kova ja voimakas.

Kyllä kai sama pätee toisinpäinkin; tyttö/nainen voi olla tumpelo tekstiili- sun muissa perinteisissä naisten käsitöissä, mutta kovasti innostunut ja kiinnostunut puutöistä sun muusta vastaavasta, jota perinteisesti pidetään 'miesten juttuna'.
Vanhan kaavan mukaan räätälit olivat miehiä, ompelijat naisia. Molemmat kuitenkin nimenomaan ompelivat; he olivat taitavia tekstiilitöiden tekijöitä.

[Illusia]

Jos minulla olisi pieniä pyöreitä pitsiliinoja, ompelisin niitä kiinni isolle pöytäliinakankaalle sinne tänne. Sellainen liina olisi hieno.

[Illusia]

Minusta on ihan hienoa, jos mieskin innostuu tekemään tekstiilitöitä. Puulusikoita ym. pientä voi kyllä veistellä kaupunkiasunnossakin ihan hyvin. Tuohitöitäkin voi tehdä, pärekoreja, pajukoreja... Joskus olisi kiva ommella kahvipakkauksista ostoskassi, kun onhan se nyt ainakin astetta parempi kuin muovikassi.

Kai ne räätälit olivat ennen vanhaan miehiä siitä syystä, etteivät naiset oikein tainneet käydä työssä kodin ulkopuolella. Räätälin tekemiä housuja arvostettiin, mutta ne olivat kalliit. Aika monessa kodissa ommeltiin vaatteet itse.

[Mirri]

Tässä mies, joka on koukkuuntunut virkkaamiseen jo yli kolmekymmentä vuotta sitten:
http://areena.yle.fi/radio/1464478

Rohkea rokan syö, niin se on.

[Illusia]

Kun olin ekaluokalla, kouluruoka syötiin pulpetilta. Käsityötunnilla jokainen ompeli itselleen ruokaliinan lautasen alle. Liina tehtiin vohvelikankaasta ja kirjottiin eri värisillä pumpulilangoilla. Reunoissa oli hapsut. Minun liinani oli väriltään turkoosi.