Kolmet eri aivot

[Kahvi]

Olen louskuttanut leukojani muutamassakin ketjussa meidän kolmista eri aivoista: liskoaivot, nisäkäsaivot ja ihmisaivot.
Tuossa kuvassa Neocortex on siis se, mistä käytän köökkipykolokista termiä "ihmisaivot". Vastaavasti Limbic Brain = nisäkäsaivot ja Reptilian Brain = liskoaivot.

Liskoaivot, siis nuo kaikkein alkukantaisimmat, vastaavat välittömistä reaktioistamme tässä-ja-nyt, sekä elämää ylläpitävistä toiminnoista (hengittäminen ym). Säikähtäminen, rakastuminen/ihastuminen, lisääntymisvietti, pelko, refleksit, yms.

Nisäkäsaivot ovat kehittyneemmät. Siellä tapahtuu rakkauden tunteet, jälkeläisistä huolehtiminen, analysointi siitä, että onko havaittu uhka todellinen jne.

Ihmisaivot sitten taas pohtivat ponnekkaasti syy-seuraussuhteita. Siellä sitten raksuttaa pohdinnat siitä, kuinka huolehdin parisuhteestani, mitä seuraa jos otan ärsyttävältä ku5ipäältä senkan nenästä, kuinka varmistan jälkeläisteni hyvinvoinnin ensi vuonna ja kymmenen vuoden päästä.

Se, kuinka käyttäydymme, riippuu (osin) siitä että mitkä noista kolmesta aivoista ovat aktiivisia. Säpsähdysrefleksi on liskoaivojen tuottamaa, lapsemme pipin puhaltaminen nisäkäsaivojen tuottamaa ja ku5ipään lyömättä jättäminen ihmisaivojen toimintaa.

[Riidankylväjä]

Missäs tuolla on yliminä? Tai tiedostamaton?

[Kahvi]

Meidän kaikkien itseään kunnioittavien kyökkitsykoloogien oppi-isä Sigmund Freud jakoi psyykeen rakenteen kolmeen osaan: ego, id ja superego.

Voisiko olla kenties näin:
id (viettipohja) tapahtuu liskoaivoissa.
Ego (minä) tapahtuu nisäkäsaivoissa.
Superego (yliminä) tapahtuu ihmisaivoissa.

Pahoittelen epäeksatia termistön käyttöä.

[Kahvi]

Missäs tuolla on yliminä? Tai tiedostamaton?

Hä-hää! Vastasin samanaikaisesti kysymykseesi

[Kahvi]

Tunteita on kaikenmoisia, ne voinee jakaa primitiivisiin ja kehittyneisimpiin.

Voisin veikata, että primitiivisimmät tunteet (raivo, häpeä äärimmäinen mielihyvä ym) pitävät majaansa liskoaivoissa. Kehittyneemmät (huoli, ilo, pettymys, sympati/empatia ym) asustelevat taas sitten nisäkäsaivoissa. Lienee myös niin, että nisäkäsaivojen tunneresponssi voi aktivoida liskoaivojen tunteet: esim huoli muuttuu raivoksi.

Ihmisaivoissa asuu järki, siellä ei juurikaan tunteet jyllää. Ihmisaivoilla voi toki pohtia tilannetta ja näin "syöttää dataa" nisäkäsaivoille ja sitä kautta mahdollisesti myös liskoaivoille. Näin tapahtuu esim silloin, kun pohdimme jonkun toisen henkilön toimintaa/tilannetta, huolestumme (nisäkäsaivot) kenties hänen hyvinvoinnista - tai peräti raivostumme (liskoaivot) hänen kokemastaan kohtalosta/vääryydestä.

Niin ja toki niin, että normaalitilanteessa liskoaivojen tuottama tunneresponssi tavallaan "kulkee läpi" nisäkäsaivojen kautta ihmisaivoihin. Esim niin, että puhtaan raivon takia liskoaivot haluaisivat ottaa ku5ipäältä senkan nenästä, nisäkäsaivot suodattavat tätä (eivät halua että lähimmäistä satutetaan) ja lopulta ihmisaivot tekevät syy-yhteys-pohdinnan: jos lyön, niin kaveria sattuu aivan turhaan liian paljon ja joudun siitä käräjille pahoinpitelystä syytettynä - tai vähintäänkin en pysty elämään tekojeni kanssa.

[Kahvi]

Puolustuskeinojen luokittelua

...

*Neuroottisille (neurotic) defenssimekanismeille (mm. reaktionmuodostus, pseudo-altruismi) on ominaista voimakas superegon toiminta. Tilanteet havaitaan realistisesti mutta niihin liittyvä merkitys muutetaan käänteiseksi.
*Kypsymättömille (immature) defenssimekanismeille (mm. kieltäminen, projektio, acting out) on ominaista että uhan olemassaolo kielletään tai siihen liittyvä vastuu siirretään muualle.
*Kehittyneille (mature) defenssimekanismeille (mm. sublimaatio, huumori) on ominaista että uhkaava tilanne havaitaan realistisesti, mutta uhkaan liittyviä tunteita hallitaan kunnes uhkaava tilanne on ohi.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Defenssi

Näin Wikipedia jakaa defenssit kolmeen eri ryhmään. Yhdistämällä aikaisemmat mietinnät voitaneen päätyä siihen, että:
Neuroottiset defenssit rakentuvat ihmisaivoissa mutta asuvat liskoaivoissa.
Kypsymättömät defenssit rakentuvat nisäkäsaivoissa mutta asuvat liskoaivoissa.
Kehittyneet defenssit rakentuvat ihmisaivoissa ja asuvat nisäkäsaivoissa.

Jos ajatellaan vaikka kilpikonnaa, joka toimii vain liskoaivojen varassa, niin eipä kilppareilla juurikaan ole defenssejä. Kunhan elää köllöttelevät: syövät, sextaavat ja munivat - thäts-it.
Joillakin älykkäämmillä nisäkkäillä, kuten koirilla voinee olla jo kypsymättömiä defenssejä mutta ehkä ei kenties kehittyneitä sellaisia. Haukut ovat nisäkkäitä, eli heillä on sekä liskoaivot että nisäkäsaivot.

Meillä ihmisillä on sitten kaikki kolmet aivot, ja kaikki mahdolliset defenssitkin ovat siis mahdolisia.

[Kahvi]

Ilmeisesti häpeäkseni koitan romuttaa psykologian kunniakkaat saavutukset ja tehdä uuden, kaikenkattavan ja mahdollisesti jopa tieteellisestikin falsifioitavissa olevan psykologisen teorian. Koittakaa kestää tätä paksun tuuban suoltamistani

Lainaanpa tätä omaa kirjoitustani tähän ketjuun. Suhtautukaa arvoisat lukijat tuohon vakavasti otettavana disclamerina.

[Kahvi]

Erilaisia mt-häröjäkin on olemassa. On masennusta, bipolaarisuutta, rajatilaa, skitsofreniaa jne.

Seuraavaksi sovitan huomattavaa voimaa käyttäen neliskulmaisen palikan pyörestä reiästä läpi viiden kilon hienoasennusvasaralla: Erilaiset mt-härötkin voitaneen jakaa niin, että niiden synty- ja asumispaikka voidaan kohdentaa johonkin näistä kolmesta aivostamme.

Kilpikonnan elämä on syömistä ja lisääntymistä. Ei paljoa maailman meno harmita, kunhan löytää vaan tarpeeksi sapuskaa ja kelpoisia partnereita. Kilpparilla on vain liskoaivot, eikä kilppareilla ole havaittu(?) masennusta tms mt-häröä. Liskoaivoissa siis tuskin voi syntyä mt-häröjä.

Koirilla taas lienee diagnosoitu masennusta ja ehkäpä jotain rajatilan kaltaista. Ainakin pahasti luonnehäiriöiset koirat tavataan lopettaa. Hauvoilla on sekä lisko- että nisäkäsaivot. Voisi siis ajatella, että mt-häröt syntyvät nisäkäsaivoissa. Jo pieni vauvakin voi saada psyykkeelleen vakavaa damagea - vauvoilla on sekä liskoaivot että nisäkäsaivot. Ihmisaivot ovat vauvoilla erityisen alikehittyneet, joten em damaget eivät voi syntyä siellä.

Ihmisaivot voivat kaiketi sitten synnyttää "lievempiä" mt-häröjä, kuten masennusta. Todennäköisesti masennuskin syntyy enemmän nisäkäsaivoissa kuin ihmisaivoissa - ja/tai sitten se syntyy näiden aivojen "yhteistyönä".

Mutta missäpä nämä häröt sitten asustelevat?
Veikkaisin, että mitä rankempi mt-härö on, niin sen primitiivisemmissä aivoissa se asustelee. Masennus ym nisäkäsaivoissa, skitsofrenia ym liskoaivoissa. Ihmisaivoissa tuskin majailee mikään härö.

Sitten on ihan erikseen häröt yms, jotka voivat johtua esim aivojen rakenteen anomaliasta, viasta, vauriosta, fyysisestä kehityshäiröstä tms.

[Kahvi]

Sitten on ihan erikseen häröt yms, jotka voivat johtua esim aivojen rakenteen anomaliasta, viasta, vauriosta, fyysisestä kehityshäiröstä tms.

Minulla on ADHD, ja se on todennettu olevan etuaivolohkon "vika". Siis sen ihmisaivon osan vika, joka vastaa keskittymiskyvystä, impulssiherkkyydestä ym. Kyseinen "vika" voi olla anomalia, kohdussa/synnytyksessä saatu vaurio, perinnöllinen juttu tai kehitysvaurio. Tuo "vika" aiheuttaa sen, että ao osa ajukoppaa toimii "hitaalla" eikä ehdi suodattamaan kaikkea nisäkäs/liskoaivojen tuottamaa dataa tarpeeksi tehokkaasti.

Niin tai näin, niin tämän "vian" korjaaminen on kohdallani äärimmäisen yksinkertaista: pieni siniharmaa nappi psykostimulanttia herättää etuaivolohkoni hitaudesta normaaliin toimintavireytyeen. Osaltani lääkityksen aloittaminen mullisti elämäni kertakaikkisesti parempaan suuntaan - ja vieläpä käytännössä vailla merkittäviä sivuvaituksia.

Fyysiset viat aivojen rakenteissa siis voidaan korjata lääkkeellisesti ja/tai kirurgisesti. Tosin nykytieteen keinot ovat kieltämättä varsin rajalliset. Aikoinaan lobotomia oli kuuminta hottia mt-häröjen hoitamisessa, jos toki mopo sen suhteen lähti ikävästi lapasesta. Joku saattoi siitä ihan oikeasti saada apuakin, suurimmalle osalle toimenpide ei vaikuttanut mitenkään ja loput saivat sitten pahempia vaivoja riesakseen. Sivilisaatiomme taisi oppia tuosta, että aivojen räplääminen täytyy pohtia huolellisesti ja erityisesti ottaa huomioon eettiset näkökohdat.

[Kahvi]

Usein psykoterapiassakin pyritään siihen, että tulisi saada kosketus omiin tunteisiinsa. Siis niihin, jotka majailevat psyykkeemme tummien syövereiden syvyyksissä ja joskus jopa useiden ja jopa vahvojenkin defenssikerrostumien alla.

Nyt sitten ängen kamelin hydrauliikkapuristemella neulansilmän läpi:

Tunteet siis majailevat sekä nisäkäsaivoissa (kehittyneet) että liskoaivoissa (alkukantaiset). Saadakseen kosketuksen tunteisiinsa pitää tavallaan tavoittaa ne kiertämällä/rikkomalla/menemällä läpi defenssien. Nisäkäsaivoissa majaansa pitävät tunteet ovat suht helposti saavutettavissa, mutta taas liskoaivoissa kotiaan pitävät tunteet onkin haasteellisempia - niitä kun piilottelevat niin ihmisaivojen, nisäkäsaivojen kuin myös liskoaivojen itsensä defenssit. Mokomatkin.

[Kahvi]

Ajatellaan tilannetta, että on saanut psyykkeeseensä damagea hyvin varhaisessa lapsuudessa.
Vaikka niin, että isä ja/tai äiti on ollut itse mt-häröinen ja toiminnallaan aiheuttanut kapaloikäiselle lapselleen voimakkaita turvattomuuden tunteita tms. Kekara on oppinut hyvin nopeasti, että oman hädän näyttäminen pahentaa vain tilannetta - ne siis pitää peittää piiloon pois näkyvistä.

Lapsuus ja nuoruus menee sitten noita tunteita peitellessä, ja pikkuhiljaa moisesta toiminnasta alkaa syntymään defenssejä - jotka siis ovat joskus välttämättömiä jo ihan hengissäselviämisen kannalta.

Aikuisuuteen päästyä linnunpoikanen lentää pesästään ja alkaa rakentamaan omaa, ihkaomaa elämäänsä. Taakkanaan tietysti nuo (tiedostamattomat) defenssit. Perustetaan perhe, luodaan uraa ja eletään elämän ruuhkavuosia.

Elämän ruuhkavuosista itsemme läpipungettuamme huomamme, että psyykkeessä jokin remppaa pahasti. Eikun shrinkin pakeille ja hihat käärien tunkiota kääntämään (purkamaan defenssejä) ja löytämään sitä kosketusta omiin tunteisiinsa. Omaan itseensä katsominen rehellisesti on niin saakurin vaikeata ja tunkion kääntämisestä tulee vielä hitonmoisen etova hajukin, että usko meinaa loppua välillä.

Ja kun -näin väitetään- se kosketus sitten lopulta kaiken vaivan ja työn jälkeen löytyy niihin omiin tunteisiinsa, niin psyykkeen rempatkin paranevat pysyvästi.

[Psykopatologia]

On huomattava, ettei yliminää eikä defenssejä ole materiaalisesti olemassa.
Tällöin ne eivät lokalisoidu mihinkään.

[Kahvi]

On huomattava, ettei yliminää eikä defenssejä ole materiaalisesti olemassa.
Tällöin ne eivät lokalisoidu mihinkään.

Kehäpäätelmää haistettavissa tuossa.

Toinen, epäammattimainen lähestymiskulma: voidaan lähteä karsimaan pois niitä vaihtoehtoja kropassamme, missä esim defenssi ei ainakaan lymyä.

Kuollut kudos (hiukset, kynnet) tippuu heti pois. Elävä kudos ilman varsinaista kognitiivisen suuntaistakaan hermostotoimintaa (luut, iho, sisäelimet jne) tippuu pois myös.

Jäljelle jää vain varsinainen hermostomme: selkäydin, sen jatke, ja nuo kolme aivoamme. Jatketaan karsintaa; defenssi vaatii lymypaikaltaan jo selkeästi kehittyneemmän kohdan. Kaloilla ei ole defenssejä, vaikka niillä on selkäydin ja sen jatke sekä jonkinnäköiset aivotkin. Evoluutiossa kalat kehittyivät ennen liskoja, joten noilla meren antimilla ei ole siis (edes) liskoaivoja.

Enää on jäljellä nuo mainiot kolmet aivomme: lisko-, nisäkäs- ja ihmisaivot. Siellä siis piilottelee defenssit ja niinollen myös yliminäkin. Moiset siis lokalisoituvat ajukoppaamme, johonkin noista kolmesta aivosta - joko johonkin tiettyyn tai ehkäpä useampaankin samanaikaisesti.

Joku kombinaatio kolmista aivoistamme aikaansaa defenssit ja yliminän.

[Psykopatologia]

Defenssit ja yliminä ovat vain ajattelun apuvälineitä ja
kokoomia psyykkisistä prosesseista; ei ole olemassa
esimerkiksi yliminää konkreettisesti.

[Kahvi]

Joku kombinaatio kolmista aivoistamme aikaansaa defenssit ja yliminän.

Ponnekkaan horjatelevasti yritän siis lokalisoida noitakin asioita johonkin kolmista aivoistamme. Kriteerinä olen käyttänyt sitä, että mitä primitiivisempi asia on, niin sen alkukantaisemmassa aivossa se sijaitsee.

Aikaisemmin ikäänkuin vertasin ihmisen rajatilaa ja luonnehäiriöistä koiraa toisiinsa. Pahoittelen vertauksen mahdollista asiattomuutta, mutta juuri noin eräs rajatila-diagnosoitu vertasi omaa häröään eräällä keskustelupalstalla. Totesi vaan ykskantaan, että jos hän olisi koira, niin hänet olisi lopetettu aikaa sitten luonnehäiriön takia. Mutta kun hän on ihminen, niin yhteiskunta on satsannut häneen merkittävästi resursseja härön paranatamiseksi.

Piti sanomani, että kombinaatiot ovat mahdollisia. Voisi ajatella, että rajatila rankkana ja primitiivis-luonteisena mt-härönä on syntynyt nisäkäsaivoissa ja asustelee liskoaivoissa, liskoaivoissa ja nisäkäsaivoissa tai peräti kaikissa kolmessa aivossa.

Samaan lokalisointiin voitaneen päästä pohtimalla myös eri mt-häröjen syntymekanismeja (missä kehityksen vaiheessa jne).

[Psykopatologia]

Aiemmin olit sillä kannalla, että huumori ei ole defenssi.
Nyt olet sillä kannalla, että se on defenssi.

Muuttuuko kantasi päivittäin tahi sen mukaan,
mitä olet viimeksi lukenut?

[Kahvi]

Defenssit ja yliminä ovat vain ajattelun apuvälineitä ja
kokoomia psyykkisistä prosesseista; ei ole olemassa
esimerkiksi yliminää konkreettisesti.

Tarkoitatko, että esim termi "defenssi" on ajattelun apuväline siinä merkityksessä, että absraktina terminä se on psykologialle tieteenä oiva työkalu asioiden fundeeraamiseen ja vatupasseeraamiseen?

Defenssi lienee sinänsä ilmiönä ihmisen psyykkeessä sellainen, jolla hallitaan (tiedostamatta) omaa tunnetilaa ja sitä kautta myös omia responsseja. Tavallisuudesta selvästi voimakkaat defenssit yleensä kielivät jostain mt-häröstä ja yksilöimällä defenssit voidaan harrastaa mm erotusdiagnostiikkaa.

Yliminä on jonkunnäköinen psyykeen herra isoherra. Eikös Freudin id-ego-superego ajattelukin pohjautunut siihen, että eri tilanteista joku noista on dominoivassa asemassa ohjaten responssejamme. Tai toisinpäin: psyykeen epänormaalius majailee jossain noista kolmesta.

[Kahvi]

Aiemmin olit sillä kannalla, että huumori ei ole defenssi.
Nyt olet sillä kannalla, että se on defenssi.

Muuttuuko kantasi päivittäin tahi sen mukaan,
mitä olet viimeksi lukenut?

Muuttuu sen mukaan, mitä olen lukenut ja/tai pohtinut. Jos on tarjolla pätevää (vasta)näkemystä, niin korjaan/muutan kantaani.

[Riidankylväjä]

Kahvi puhuu hardiksesta ja psyko patologia softiksesta. Freudin jorinat ovat softwaren entiteettejä.

[Psykopatologia]

Ei defensseillä ole suhteellisen määritettyä fysiologista pulkua
kuten esimerkiksi näkemisellä.