Kyllästynyt kirjoitti:Jail kirjoitti:... Minulla masennus tunteena on todella etäännyttävä ja jäätävä kokemus. Sitä ikäänkuin lipuu veden alla kaukana elämästä.
Ehkä mullekin tuli tuosta sanonnasta "oman navan tuijottelu" mieleen itsekäs ja ihminen joka mielellään puhuu itsestään yms....
Tuota "itseään täynnä olevaa" merkitystä en tarkoittanut kun puhuin oman napansa ympärillä pyörimisestä.
Masennuksessa on, niin kuin yllä kuvaat, ulkopuolinen kaikesta, väkipaljouden keskelläkin ypöyksin ja kuin lasikuvun sisällä. Tuo ei ole "itseään täynnä olemista" vaan jähmettymistä omaan sietämättömään olotilaansa, äärimmäistä väsymistä ja toivomista, että tämä kärsiminen tavalla tai toisella loppuisi. Mikään ei kiinnosta tai houkuta ja päässä pyörii paikoilleen juuttunut levy: "en jaksa, en jaksa, en jaksa".
Eikä kiinnostamattomuus johdu siitä, että ei haluaisi kiinnostua ja houkuttua. Päässä voi myös pyöriä levy "miksi en jaksa, miksi en jaksa, miksi en jaksa". Masentunut ei kykene mihinkään, koska voi olla niin sairas väsymyksestä ihan fyysisestikin, että ei kykene nostamaan vireystilaansa normaaliksi. Jos on lisäksi ahdistunut tai masennustila on syvä, voi pienikin ponnistelu tuottaa voimakkaan sydämen sykkeen kiihtymisen, johon ei pieni levähtäminen auta. Masentuneen elimistö voi käydä "ylikierroksilla", jolloin hän ei pysty nukahtamaan (taistelee univaikeuksiensa kanssa ja yöt muuttuvat painajaisiksi) ja heräilee puolittaisen väkinäisen unitilan jälkeen aamuyöstä. Tuota tilaa voi jatkua viikkoja ja palautuminen melko normaaliin voi kestää vuodenkin.
Ulkopuolisen patologista masennusta ja ahdistusta koskaan kokemattoman on lähes mahdotonta kuvitella, mitä kaikkea masennustilaan voi kuulua ja millainen se kokemuksena on.