Suicide Forest in Japan

[Riidankylväjä]

http://www.youtube.com/watch?v=4FDSdg09 ... re=related

The Aokigahara Forest is the most popular site for suicides in Japan. After the novel Kuroi Jukai was published, in which a young lover commits suicide in the forest, people started taking their own lives there at a rate of 50 to 100 deaths a year. The site holds so many bodies that the Yakuza pays homeless people to sneak into the forest and rob the corpses. The authorities sweep for bodies only on an annual basis, as the forest sits at the base of Mt. Fuji and is too dense to patrol more frequently.

[Hilppa]

Katsoin dokumentin pari päivää sitten. Pidin sitä katsomisen arvoisena.

Miten maailman tehokkaimmaksi sanotussa yhteiskunnassa mielenterveyden ongelmista kärsivät on voitu jättää täysin oman onnensa nojaan?

Miksi Aokigahara on erikoisten dokumenttien kategoriassa?

[Riidankylväjä]

Japanissa suhtaudutaan asioihin eri tavalla kuin meillä. Oikeastaan päinvastoin kuin meillä. Yhteisö on ensin, yksilö vasta sitten.

Kiinnitin huomiota, että opas taisi mainita useammankin kerran, että itsemurhan tehneet ovat yksilöitä, jotka eivät ole sopeutuneet yhteisöön.

[Kahvi]

Japanissa suhtaudutaan asioihin eri tavalla kuin meillä. Oikeastaan päinvastoin kuin meillä. Yhteisö on ensin, yksilö vasta sitten.

Näin se taitaa olla. Muistelen, että heillä kasvojen menettäminen on suurin häpeä mitä voi maailmassa olla - itsemurha on taas heille kunniallinen toimenpide.

Olettaisin, että mielenterveysongelmien myöntäminen on ultimate-kasvojen menettäminen heille. On siis parempi tehdä kunniallinen teko (itsemurha) kuin menettää kasvonsa hakeutumalla mt-avun piiriin.

[Riidankylväjä]

Noin varmaan on. Mutta myös esimerkiksi työpaikan menetys voidaan kokea niin häpeällisenä, ettei muuta vaihtoehtoa nähdä.

Opas kertoi, että itsemurhan syyt ovat erilaiset kuin entisaikoina. "Tämä on uusi ilmiö." Nykyään syynä on, ettei sopeuduta yhteisöön.

Hän piti tärkeänä kasvoista kasvoihin kommunikaatiota nykyisen netissä tapahtuvan kommunikoinnin sijasta.

[Kahvi]

Noin varmaan on. Mutta myös esimerkiksi työpaikan menetys voidaan kokea niin häpeällisenä, ettei muuta vaihtoehtoa nähdä.

Niillä seuduilla kasvojen menettämiseen -eli häpeään- on monia syitä. Työpaikan menettäminen on yksi niistä. Myös naurunalaiseksi joutuminen, kykenemättömyys selvityä omista työtehtävistään jne.

Ihminen luonnostaan välttää häpeään joutumista viimeiseen asti ja erityisesti niin näemmä tekevät japanilaiset, ja siksi kait he ovatkin maailman tehokkaimmaksi sanottu yhteiskunta. Häpeän pelko tehostaa sekä yksilön että yhteisön toimintaa ultimate-motivaattorina.

[Hilppa]

Geologi ja alueen puistonvartija otti useampaan otteeseen esille yhteiskuntaa vastaan kapinoinnin ja sopeutumisvaikeusteeman, joka esiintyi aiheena uhrien kuolinviesteissä paperille ja puuhun kirjoitettuna. Sinänsä tuo yhteiskuntaa vastaan kapinoiminen ei ole mielestäni mikään ihme Japanin kaltaisessa valtiossa, että se jossain muodossa ilmenee, koska minkäänlaista erilaisuutta ja kapinointia ei juuri missään koskaan näy. Japanin toissakeväisen tsunamikatastrofinkaan aikana ihmiset eivät varastaneet eivätkä edes uskaltaneet ottaa kadulla näkemäänsä irrallista virvoitusjuomatölkkiä, vaikka olivat nälissään ja janoissaan. Jollain tavalla kapinointi kuitenkin purkautuu ja ilmenee yksittäisten ihmisten voimakkaampana reaktiona.

En jaksa kuitenkaan uskoa sopeutumattomuuden olevan syvällisempi syy metsäitsemurhiin enkä oikean analyysituloksen, vaikka puistonvartija siitä puhuikin. Sehän edusti päivänvalon kestävää näkemystä. Varsinaisesti mielenterveysongelmaan ei dokumentissa kajottu, vaikka syynä itsemurhiin mitä ilmeisimmin ovat hoitamattomat mielenterveysongelmat. Japanissa psykiatrian alan lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa on länsimaihin verrattuna vähän ja mielenterveysongelmat pyritään salaamaan jopa omalta perheeltä. Ihmiset turvautuvat itsehoitoon ja ainoaksi hoitomuodoksi usein jäävät lääkkeet.

Vaikka puistonvartija ei tietenkään ole psykiatrian hoitoalan ammattilainen, hän ohjelmassa jutteli nuorille ystävällisesti ja jollain tavalla hellyttävästikin ja yritti parhaansa mukaan palvelle kaameaan työpaikkaansa ahdingossa ajautuneita ihmisiä. "Kaikista välittää joku" oli hänen sanomansa. Vaikka sitä on ehkä vaikea uskoa ihmisen, joka elää maassa, jossa sairastuminen mielenterveydeltään on suuri häpeä.