"Pitääkö yhdeksänvuotiaan tytön pukeutua kuin huora?"

[Mirri]

Ompelin 12-vuotiaasta lähtien lähes kaikki vaatteeni itse ja sitä ennen äitini ompeli ne.

Pitääkö kaiken aina tulla valmiina eteen kuin Manulle illallinen?

Kaula-aukon voi ommella pienemmäksi, käyttää kerrospukeutumisen keinoja (toppeja aluspaitoina), ostaa väljempiä housuja jne...

Sinulla ei taida olla kokemusta vanhemmuudesta. Jos olisi, tietäisit menneiden vuosikymmenten sukupolvesta toiseen jatkuneen kuvion kokeneen viime vuosikymmeninä rajuja muutoksia - kiihtyvällä vauhdilla ja alkaen jostakin 80-luvulta. Oli aika, jolloin äidit vielä taistelivat vaatettaakseen lapsensa ompelemalla itse; siinä taistelussa poikien äidit pärjäsivät tyttöjen äitejä pitemmälle, koska poikalasten muotitietoisuus alkoi viiveellä tyttöihin verrattuna. 90-luvulla kuitenkin jo alkoi kouluikäisillä pojillakin olla kovin häpeällistä kulkea vaatteissa, jotka eivät olleet jotakin merkkiä... Nykyisin tuskin lapsia pystytään pukemaan itse tehtyihin ja merkittömiin vaatteisiin juurikaan tarhaikää pitemmälle. Eikä muodikkaita merkkivaatteita sovi mennä pilaamaan millään kaula-aukon pienennyksillä tai helman pidennyksillä...

Aivan sama, vaikka meidän sukupolvemme kasvuvuosina on ollut toisin, ei sillä asialla ole merkitystä mietittäessä nykyvanhempien lastensa vaatettamiseen liittyviä ongelmia. Oletan sinun olevan iältäsi lähempänä minun ikäluokkaani kuin tämän päivän lapsia ja teinejä.

Tässä Stockmannin lastenvaatetarjontaa:
https://stockmann.com/cat/fi/Mekot-ja-h ... 1353/11358
https://stockmann.com/cat/fi/Asusteet/11364/11353/11358

Kuten linkeistä näkyy, merkeilläkin on merkitystä - myös lastenvaatteiden kohdalla.

Narsistisiakaan äitejä en yksistään syyttäisi ongelmasta, jonka eteen lasten muodin lyödessä itsensä läpi on jouduttu. Ennemminkin ajattelen asian niin, että äitien narsismi tekee heidät otolliseksi kohderyhmäksi, jolle pystytään myymään vaikka mitä, koska he tahtovat lastensa olevan tyylikkäitä ja näyttäviä heti kehdosta lähtien. Narsistiset äidit ovat suojaton kohderyhmä rahanahneelle voimalle nimeltään Markkinavoimat; narsistiset äidit lapsineen ovat suoranaisia uhreja.
Isän narsismia taas on se, ettei hän tee elettäkään suojellakseen lasta sen enempää Markkinavoimilta kuin äidin narsismiltakaan, vaan päinvastoin loistaa poissaolollaan niin äidin kuin lapsenkin elämässä - ja mieluiten vierittää vastuun äidille syytellen tätä niin vääränlaisesta kasvatuksesta kuin vastuuttomasta pukemisestakin.

Vielä Stockmannin vauvanvaatteita:
https://stockmann.com/sub/fi/Vauvat/11354/11353

[Hilppa]

Ompelin 12-vuotiaasta lähtien lähes kaikki vaatteeni itse ja sitä ennen äitini ompeli ne.

Pitääkö kaiken aina tulla valmiina eteen kuin Manulle illallinen?

Kaula-aukon voi ommella pienemmäksi, käyttää kerrospukeutumisen keinoja (toppeja aluspaitoina), ostaa väljempiä housuja jne...

Sinulla ei taida olla kokemusta vanhemmuudesta. Jos olisi, tietäisit menneiden vuosikymmenten sukupolvesta toiseen jatkuneen kuvion kokeneen viime vuosikymmeninä rajuja muutoksia - kiihtyvällä vauhdilla ja alkaen jostakin 80-luvulta. ...

Ja tähän ketjuunko ei ole asiaa kirjoittaa kokemuksistaan, jos ei ole äiti?

Satun omaamaan elämänpituisen kokemuksen vaatteiden itseompelusta. Jotkut kokeilut ovat olleet onnistuneempia kuin toiset viritykset. Merkkivaatepukeutumisen trendi/pakko alkoi koulussani jo 70-luvun puolivälin jälkeen, joten minulla on valitettavasti kokemusta tuostakin ikävästä ajanjaksosta.

En ole ainoa, joka on turvautunut itse ompelemiseen. Myös tutuissani on itse ompelevia, koska heidän lapsensa harrastavat lajia, johon on oltava esiintymisasuja, jotka usein jäävät äitien ommeltaviksi. Siinä sivussa syntyy usein muutakin kuin harrasteasuja.

[Illusia]

Kauniita lastenvaatteita! Noita lyhyitä hameita pidetään yleensä legginsien tai trikoohousujen kanssa. Bikinit ovat kevyitä ja kivoja. Yläosa on pieni, mutta ennenhän tytöt saattoivat olla kesällä pelkissä pöksyissä, rinta paljaana.

[Mirri]

Ja tähän ketjuunko ei ole asiaa kirjoittaa kokemuksistaan, jos ei ole äiti?

Toki saa kirjoittaa; minkähän vuoksi ei saisi?

Koska sinulla on tuttavapiirissäsi nykyäitejä, jotka ompelevat, olisi kiva kuulla heidän kokemuksiaan; miten kouluikäiset lapset ja nuoret nykyisin kelpuuttavat päälleen - esim. kouluun - äitiensä ompelemia vaatteita. Kysäisepä, ja kerro sitten täälläkin. Harrastus- ja esiintymisasuja ei lasketa, vaan nimenomaan itse ommellut asut, joilla on tarkoitus korvata kaupasta löytyvät vaatteet.

Minä olen 70-luvun helsinkiläisnuori, ja mielestäni tuolloin vaatteisiin liittyneet ryhmäpaineet olivat kasvuikäisten keskuudessa vielä monin verroin pienempiä verrattuna nykyiseen. Toki paineita oli, etenkin murkkuikäisten keskuudessa, mutta en sentään kansakouluajalta, enkä tosin oppikoulustakaan, muista sellaista vaatteisiin liittyvää kiusaamispelkoa kuin mitä nykykoululaiset kokevat.

[Hilppa]

Ja tähän ketjuunko ei ole asiaa kirjoittaa kokemuksistaan, jos ei ole äiti?

Toki saa kirjoittaa; minkähän vuoksi ei saisi?

Koska sinulla on tuttavapiirissäsi nykyäitejä, jotka ompelevat, olisi kiva kuulla heidän kokemuksiaan; miten kouluikäiset lapset ja nuoret nykyisin kelpuuttavat päälleen - esim. kouluun - äitiensä ompelemia vaatteita. Kysäisepä, ja kerro sitten täälläkin. Harrastus- ja esiintymisasuja ei lasketa, vaan nimenomaan itse ommellut asut, joilla on tarkoitus korvata kaupasta löytyvät vaatteet.

Minä olen 70-luvun helsinkiläisnuori, ja mielestäni tuolloin vaatteisiin liittyneet ryhmäpaineet olivat kasvuikäisten keskuudessa vielä monin verroin pienempiä verrattuna nykyiseen. Toki paineita oli, etenkin murkkuikäisten keskuudessa, mutta en sentään kansakouluajalta, enkä tosin oppikoulustakaan, muista sellaista vaatteisiin liittyvää kiusaamispelkoa kuin mitä nykykoululaiset kokevat.

Ilman ehtoja, ohjailua ja aiheenvalinnan neuvomista en ilmeisesti kuitenkaan saa omaa mielipidettani esittää.

[Psykopatologia]

Ei minullakaan ole kokemusta äitiydestä, vaikka on kaksi penskaa.
(Onko tuo mahdollistakaan?)

[Hilppa]

Voisit ehkä Psykopatologia antaa pari ompeluvinkkiä?

[Kahvi]

Narsistiset tyhmät äidit - he asiakkaat - ovat suurimpia syyllisiä.

Syyllisten etsiminen on ihmisluonnolle luontevaa.

Millainen mies valitsee narsistisen ja tyhmän äidin lapsilleen?

En tiedä, mutta keskustelu alkaa haista siltä, että naista ei saa syyllistää edes silloin, kun syy on yksin naisessa. Jos ei muuta, niin todellinen syy onkin miehen.

Outoa, että joskus tuntuu siltä jotta jotkut pitävät naisia sellaisina ei-aikuisina, jotka lähtökohtaisesti ovat aina syyntakeettomia.

[Mirri]

keskustelu alkaa haista siltä, että naista ei saa syyllistää edes silloin, kun syy on yksin naisessa. Jos ei muuta, niin todellinen syy onkin miehen.

Eivätkö miehet/isät ole lasten pukeutumisesta minkäänlaisessa vastuussa?

[Mirri]

Lastenpsykiatri Raisa Cacciatorella on ajatuksia herättävä näkemys tyttölasten pukeutumiseen:

Napapaidan koodikieli

Murrosikäinen nuori viestii pukeutumisellaan. Eräänlainen koodikieli kertoo johonkin kuulumisesta. Omaan ryhmään, musiikilliseen alakulttuuriin tai vaikka oman koululuokan jäseneksi kuuluminen voi muokata pukeutumista ja käyttäytymistä.
- Aikuisen silmin näitä koodeja ei voi tulkita. Napapaita nuorella tytöllä ei ole seksistinen viesti. Se ei ole edes tarkoitettu aikuisten silmin katsottavaksi, sanoo lastenpsykiatri Raisa Cacciatore.

Kun kapinoiva lapsi on kotona, kannattaa muistaa, että aikuiset antavat sen mallimaailman, johon murrosikäinen lapsi on kasvamassa. Tuo annettuun maailmankuva voi olla vähemmän houkutteleva.
- Kun koko ajan on kritiikkiä ilmassa, lapsi alkaa pelätä sitä, milloin hän itse on sen kritiikin kohteena ja etsii itsestään vikoja, sanoo Raisa Cacciatore.

Lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren mukaan suurimpiin ongelmiin joutuvat varhain kehittyneet tytöt ja myöhään kehittyneet pojat. Erilaisuus on pelottavaa, ei vain nuorelle, joka kokee olevansa erilainen kuin ryhmänsä. Myös ryhmä voi vierastaa erilaiseksi tullutta tai jäänyttä jäsentään.

Napapaita ja muut nuorison pukeutumistrendit aiheuttavat aikuisten keskuudessa jossain määrin hämmästelyä. Raisa Cacciatore toppuuttelee.
- Jos nuori haluaa pukeutua napapaitaan niin antaa pukeutua. Jos pukeutuja on pullea tyttö niin mitä väliä! Ei sen asun ole tarkoituskaan olla seksistinen! Jos asun pitää olla napapaita niin se on juuri se juttu. Kyllä seksi on katsojan silmissä kun 13-vuotias leikkii prinsessaleikkejä!

http://www.kantti.net/artikkeli/2006/02 ... koodikieli

Haastattelu on vuodelta 2006.

[Mirri]

Mielenkiintoisia ajatuksia tässäkin - eikä syyllistetä sen enempää äitejä kuin tyttäriäkään, eikä muita:

Tytöstä naiseksi kaupan kautta?

Onko tuttua? Olet vaatekaupassa isäsi tai äitisi kanssa ja vaadit saada napapaidan, lantiofarkut, push-upit tai tekojalokivin koristellut stringit. Äitisi tai isäsi kauhistelee, niin kuin vanhemmat ovat aina lastensa vaatevalintoja kauhistelleet.
Tällä kertaa vanhempiesi jyrkkä "ei" ei kuitenkaan johdu vaatteen hinnasta tai sen ulkonäöstä. Ylenpalttisesti kurveja korostava teinivaatemuoti tuntuu heistä siirtävän sinut, heidän tyttärensä, kertaheitolla uuteen maailmaan, jonka mutkissa selviämiseen sinulla ei heidän mielestään vielä välttämättä ole kokemusta. He ovat huolissaan sinusta.

Vanhemmat saattavat jättää kaupassa perustelut vähiin, koska tilanne saattaa olla heillekin uusi ja jopa kiusallinen. Asioita, joita heidän oli tarkoitus pikkuhiljaa käydä läpi sinun kanssasi kotona, pitäisi nyt äkkiä selvittää kaikkien kuullen vaatemyymälässä.
Myyjän mukaan et kuitenkaan tarkoita ostaa kurvikkuutta vaan muodikkuutta. Tytöt haluavat olla samannäköisiä kuin toisetkin, hän perustelee. Muoti nyt sattuu olemaan tällaista tällä hetkellä!

Väärennetyt vuodet

Meikki- ja vaatevalinnoilla ja varmalla käytöksellä voit lisätä ikääsi tilapäisesti muutamilla vuosilla. Samalla joudut kuitenkin luopumaan myös siitä turvaverkosta, jonka yhteiskunta on halunnut kasvaville nuorilleen taata ja johon on kaiken ikäänsä tottunut huomaamattaan luottamaan. Monia nuoruusajan hölmöilyjä katsotaan läpi sormien, mutta aikuiselle - tai aikuiselta näyttävälle - ei enää sallita samanlaista.
Vaatevalinnoillaan iästään vahingossa väärän viestin antava teini ei saa päättää aikuistumisaikatauluaan itse, vaan muut ovat tekemässä sitä hänen puolestaan.

Saatat myös tahtomattasi antaa väärän viestin aikuisille, joilla on pahat mielessä. Liian paljastavasti ei vain yksinkertaisesti ole järkevää pukeutua etenkään paikkoihin, joissa on vieraita ihmisiä ja joissa liikut yksin.
Fiksuinta olisi pukeutua sen mukaan, minkä ikäiseksi tuntee itsensä, ei sen mukaan, minkä ikäinen tahtoisi olla.

http://www.mtv3.fi/helmi/minisaitit/art ... aatekaappi

Ja varmemmaksi vakuudeksi; vanhemmat voivat ihan oikeasti nykyisin joutua outoihin tilanteisiin asioidessaan tyttäriensä kanssa vaatekaupassa. Tässä yhden äidin netissä esittämä kysymys maaliskuulta 2012:

Miten opastaa 9-vuotiasta, joka haluaa napapaidan ja mikroshortsit ja ihailee Putouksen Yossua?

Tyttö alkoi tivata minulta eilen kaupassa, MIKSI en osta hänelle napapaitaa ja mikroshortseja. Huomasin, ettei asian perusteleminen ikätasoisesti olekaan ihan niin helppoa. Tuon ikäiselle ei oikein viitsi vielä sanoa, että ne vaatteet ovat huorahtavia ja saavat naisen näyttämään halvalta. Mutta kun Yossullakin on tuon tyylisiä vaatteita, sanoi tyttö.

Meille kehkehtyi tästä keskustelu, jossa käsiteltiin mm. Yossun liiottelevuutta ja sitä, että Yossu esittää naista jota miehet ehkä ihailevat, mutteivät arvosta. Ja että kannattaa kiinnostua pojista, jotka arvostavat tyttöjä ja tykkäävät myös siitä millaisia tytöt ovat luonteiltaan. En tiedä, menikö tuosta mitään keskeistä tytölle perille.

Onko teillä puhuttu tällaisista asioista ja miten? Asiallisia vastauksia, kiitos.

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/ ... sen_yossua

Luulen, että vielä vaikeammaksi ikätasoisesti selittäminen menee, jos sen joutuu tekemään keskellä vaatekauppaa ja täysin ilman ennakkovaroituksia; kun itsellä ei vielä ole juolahtanut mieleen, että parasta lapsuusaikaansa elävä jälkeläinen onkin mieltynyt aivan kummallisiin pukineisiin. En syyttäisi 'narsismista' äitiä, joka kaupan vilinässä tulee hätäpäissään luvanneeksi vaikka mitä...

[Mirri]

Tässä esitellään tyttöjen alakulttuuria - pissismiksi nimettyä:
http://ylioppilaslehti.fi/2004/03/aito-ja-100-pissis/

Hyvä lukea niiden, jotka tuntevat tarvetta paheksua ja syyllistää teinityttöjä heidän pukeutumisestaan.

Sitä olen tässä pissis- eli pissaliisa-asiassa ihmetellyt, ettei pissaliisaksi nimittelyä paheksuta; tyttölapsia on näköjään oikeus nimitellä, jos he tuntuvat olemukseltaan ärsyttäviltä. Teinit selviytyvät kuka mitenkin; tytöt ovat luoneet oman alakulttuurinsa 'pornahtavine' vaatetuksineen selviytymisensä tueksi - ehkä voitaisiin puhua jopa vastaiskusta. Alakulttuurin syntyminen ja luominen on usein suojautumis- ja selviytymiskeino.

Teinityttöenergiaa:
http://www.youtube.com/watch?v=2Nwly8f2QHU

[Psykopatologia]

Hyvä "suojautua" papan ja mamman rahoilla.

[Mirri]

Teinien alakulttuureilla on aina rahoittajansa - minkäs teinit sille mahtavat.

[Mirri]

Wikipedia kertoo mielestäni hyvin mistä nuorisokulttuurissa pukeutumisineen on kysymys:

Nuorisokulttuuri

Nuorisokulttuuri on teinien tai laajemmin nuorten alakulttuuri, joka koostuu nuorten tulkinnasta nykymaailmasta ja siitä pohjautuvasta käyttäytymis- ja pukeutumistavoista, se on myös nuorien reaktio sille mitä senhetkinen elämänympäristö on, ja se mitä nuorilta vaaditaan ja odotetaan aikuisena. Se on yhteiskunnallinen ilmiö, joka on saanut alkunsa Yhdysvalloissa 1950-luvun alkupuolella, leviten hiljattain myöhemmin myös muihin läntisiin teollisuusmaihin. Eräät kulttuurin piirteet vetoavat työläisnuorisoon kun taas jotkut keski- ja yläluokan nuorisoon. Kaupallistamisella on myös erittäin merkittävä osa nuorisokulttuurissa, sillä mm. tavarat ja vaatteet toimivat nuorison tyylien rakentajina, jollon voidaan puhua pikemminkin nuorisomuodista tai nuorisomainonnasta.

Suomessa nuoriso omaksuu nopeasti kansainvalisiä tyylejä ja muoteja.

Muun muassa sosiologit tutkivat alakulttuurien ja nuorisoliikkeiden syntyä, laajenemista sekä sammumisen kiertokulkua.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Nuorisokulttuuri

Toki voidaan paheksua teinityttöjen pukeutumista ja voidaan syytellä heidän vanhempiaan, mutta hyödyllisempää olisi aikuisten porukalla mennä itseensä. Nuorisokulttuuri voitaisiin nähdä yhdenlaisena peilinä, joka heijastaa aikuisten maailmaa - tosin sellaisena kuin teinit tulkitsevat sen aikuisten silmien eteen.

[Illusia]

Murrosikäisten kohdalla on kyse myös kapinasta. Nuoret pukeutuvat sellaisiin vaatteisiin, joihin emme haluaisi heidän pukeutuvan.

[Mirri]

Niinpä. Ja vaatteet ovat hyvin henkilökohtainen asia, myös kasvuikäisille. Myös itsensä ilmaiseminen, kuten mielen osoittaminen, pukeutumisella on hyvin henkilökohtaista. Siksi tuntuisi viisaimmalta suhtautua nuorten toinen toistaan kummallisempiin asuvalintoihin jotenkin muuten kuin paheksumalla, tuomitsemalla, tai syyttelemällä heidän vanhempiaan.
Mielestäni aikuisten - niin miesten kuin naisten - on syytä katsoa peiliin miettiessään miksi teinitytöt pukeutuvat 'huorahtavasti' vuosi vuodelta räväkämmin ja nuorempina.

Mutta toisaalta, ei mitään uutta auringon alla... On meitä, jotka hyvin muistamme 60-70-luvun minit, mikrot, ja stretchit... Taisi käsite 'vesirajapituus' syntyä silloin. Minä en pukeutunut sen enempää mineihin, mikroihin kuin stretcheihinkään - mutta voi miten kadehdin niitä, jotka uskalsivat ja kehtasivat.
Niille, jotka eivät tiedä tai muista: oli minihameita, mikroshortseja, sekä sellaisia polvi- tai reisipituisia makkarankuorimaisia (ja erittäin seksikkäitä) stretch-saapikkaita, joita käytettiin etenkin mikrojen kanssa, mutta kyllä ne mininkin kanssa sopivat ja ajoivat saman asian... 70-luvulla paidat eivät olleet avonaisia, sen sijaan oli sellaisia miltei napaan asti nyöritettyjä - sellainen minullakin oli. Toki sen sai halutessaan nyörien avulla kiristettyä etumuksesta niin tiukasti kiinni, etteivät rintsikat näkyneet, mutta saattoihan sen nyörittää vähän löysemminkin...

Kuumaa muotia vuodelta 1971:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/m ... edia=27810
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/k ... edia=79836

[Hilppa]

Jotenkin tuntuu nyt siltä, että on kadonnut ajatus otsikkoa kirjoitettaessa. Miksi 9-vuotiaan pukeutumista pitäisi nimittää huoramaiseksi? En ymmärrä. Tuon ikäinen on vielä lapsi ja niin pieni, että vanhempi on vastuussa, mitä hän päällensä laittaa.

Yhtä hyvin voisi kysyä: Pitääkö 9-vuotiaan tytön pukeutua kouluun kuin lady? Ei tarvitse. Tavalliset vaatteet riittävät.

...
Mutta toisaalta, ei mitään uutta auringon alla... On meitä, jotka hyvin muistamme 60-70-luvun minit, mikrot, ja stretchit... Taisi käsite 'vesirajapituus' syntyä silloin. Minä en pukeutunut sen enempää mineihin, mikroihin kuin stretcheihinkään - mutta voi miten kadehdin niitä, jotka uskalsivat ja kehtasivat. ...

Minulla oli mikrot 7-8 -vuotiaana. Tätini toi ulkomailta paritkin sellaiset meille sisaruksille. Olihan se jännää, mutta en minä niissä nähnyt mitään seksiä. Sitten kuuntelimme ensimmäistä kertaa disco-musaa ja notkistimme polviamme musiikin tahtiin mummolan olohuoneessa. Ei tullut kukaan arvostelemaan pukeutumisen takia. Sanoivat vaan, että hienot. Ei niitä mikroja tosin käytetty koulussa, eikä olisi tullut mieleenkään, koska olivat kesä-vaatteita. Ensimmäiset bikinini sain 1-vuotislahjaksi. Lienee aika tavallista tuohon aikaan. Sellaiset joustamattomat puuvillaiset, joissa oli puuvillapitsiä ja jotka sitten kuluivat loppuun nukkeleikeissä vähän vanhempana.

[Mirri]

Jotenkin tuntuu nyt siltä, että on kadonnut ajatus otsikkoa kirjoitettaessa. Miksi 9-vuotiaan pukeutumista pitäisi nimittää huoramaiseksi?

Hyvä kysymys. Ketjun otsikko kuitenkin on suora lainaus aloitusviestiin laittamastani linkistä, siksi otsikko on sitaateissa:

Pitääkö yhdeksänvuotiaan tytön pukeutua kuin huora? latasi ruotsalaisnainen Lindexin sivuilla.

[Hilppa]

Jotenkin tuntuu nyt siltä, että on kadonnut ajatus otsikkoa kirjoitettaessa. Miksi 9-vuotiaan pukeutumista pitäisi nimittää huoramaiseksi?

Hyvä kysymys. Ketjun otsikko kuitenkin on suora lainaus aloitusviestiin laittamastani linkistä, siksi otsikko on sitaateissa:

Pitääkö yhdeksänvuotiaan tytön pukeutua kuin huora? latasi ruotsalaisnainen Lindexin sivuilla.

Iltalehden otsikko oli kuitenkin muotoiltu astetta neutraalimmin: "Lastenvaatteista nousi kohu Ruotsissa: liian seksikästä". En tiedä, onko Iltalehden artikkelin ingressin kirjoittaja mies vai nainen, mutta mielestäni kyseessä on mauton toteamus/poiminta, jonka tarkoituksena lienee ainoastaan herättää huomiota ja nostaa lehden kaupallista arvoa.

Kun iltapäivälehtiä käytetään asiallisen kirjoittelun perustana, olisi mielestäni hyvä, jos edes me Psykopatologia-palstan kirjoittajat pitäytyisimme vakavista aiheista kirjoittaessamme asialliseen tyyliin, emmekä sortuisi iltapäivälehtien kyseenalaiseen tyyliin ja loukkaavien ilmaisujen käyttöön.

Yhdeksänvuotias tyttö on lapsi, eikä lapsen pukeutumista voi arvostella huoramaiseksi loukkaamatta lasta ja samalla lapsen normaalia kehitystä naiseksi. Jos kehittyvä lapsi haluaa olla viehättävä, ei aikuisella ole mielestäni oikeutta haukkua lapsen olemusta vaatteineen noin halveksuvasti, vaikka kyse olisikin vaateteollisuuden ylilyönnin arvostelemisesta. Lapsi ei synny huoraksi eikä lasta sellaiseksi pueta. Mitä on aikuisen ajatusmaailmassa vialla, jos hän haluaa kuvata lapsen pukeutumista noin loukkaavilla sanoilla?

Lähinnä halusin herättää keskustelua siitä, miksi ruotsalaisnainen/äiti (tai toimittaja!) on käyttänyt noin halventavaa kieltä? Koska hän on halunnut arvostella vaateteollisuuden tarjoamia pukeutumismalleja? Hän kuitenkin puuskahduksessaan nimittelee yhdeksänvuotiaita tyttöjä rumasti ja hänen nimittelystään tulee käsitys, että ikäänkuin jotkut yhdeksänvuotiaat lapset oikeasti pukeutuisivat niin rumasti, että heistä voisi käyttää noin halventavia sanoja. Niin kuitenkaan tuskin on, sillä ruotsalaisnainen arvostellee mainoskuvissa esiintyviä tyttöjä (valokuvamalleja), joihin hänen oma tyttärensä todennäköisesti ei kuulu. Mainokset ja jotkin vaateteollisuuden tuotteet edustanevat ruotsalaisäidille jotakin niin pahaa, että siltä on hänen tytärtään suojeltava. Mutta oikeuttaako se siltikään käyttämään lapsista (ei siis omistaan) noin alatyylisiä ilmauksia? Mielestäni lausahdus on ajattelematon.