Päihderiippuvaista imee mielihyvän musta aukko

[Psykopatologia]

Riippuu viillon paikasta ja suuruudesta yms.

[Hilppa]

Voipi olla laajemmasta ongelmasta kyse, mutta aamulla herätessän alkoholistilla on valittavanaan ankara krapula, ankarat vieroitusoireet tai ihan pikkuinen krapularyyppy, joka vie taas miellyttävän olotilaan.

Ei ole valittavana, jos ei sellaista mahdollisuutta anneta. Katkolla ovat olleet julkisuuden henkilöt Taylorista lähtien ja monet ovat selvinneet. Sinänsä en pidä selviytymistä minään kummallisena ja suunnattoman ihmeellisenä asiana, jona entiset alkoholistit usein selviytymisensä esittävät. Eihän entinen olympiavoittajakaan ole mitään. Onhan noita mitaleita maailmassa ja uusia voittajia leivotaan koko ajan.

Selviytyminen alkoholista on vain paluu nollatilaan lähtökuoppiin, siis samaan kuin he, jotka eivät ole riippuvuutta itselleen hankkineet. Paitsi, jos aivot ovat juomisprosessin aikana vaurioituneet, paluuta nollatilaankaan ei enää ole.

[Riidankylväjä]

Piti juuri sanoa, että ei ole paluuta nollatilaan. Elimistö on jo oppinut oikotien mielihyvään ja ruumis joutuu aktiivisesti ponnistelemaan pysyäkseen siitä erossa.

[Psykopatologia]

Piti juuri sanoa, että ei ole paluuta nollatilaan.
Elimistö on jo oppinut oikotien mielihyvään ja
ruumis joutuu aktiivisesti ponnistelemaan
pysyäkseen siitä erossa.

Nyt sinulla on jo kaksi subjektia, elimistö ja ruumis.
Vältätkö tautofoniaa, vai onko merkityseroja?

[Riidankylväjä]

Kirjoitan kauno kirjallisuutta. En edes pyri tieteellisen tarkkaan ilmaisuun. Ennemminkin kauno sieluisuuteen.

Minusta elimistö kuuluu joukkoon ruumis. Mutta mikä on sielu?

Semmoinen epäilys kalvaa, että onko sielu yhtä kuin software koneessa? Vai onko sielu vielä ikäänkuin softwaren yläpuolella?

[Psykopatologia]

Sielu on "runollinen" ilmaus mielestä tai psyykestä.

Ruumiissa vatsa on tunne keskus.

[Riidankylväjä]

Ruumiissa vatsa on tunne keskus.

Tuossa saattaa jopa olla perää.

Mutta entä sydän?

[Hilppa]

Piti juuri sanoa, että ei ole paluuta nollatilaan. Elimistö on jo oppinut oikotien mielihyvään ja ruumis joutuu aktiivisesti ponnistelemaan pysyäkseen siitä erossa.

Tarkoitimme eri asioita.

Tarkoitin paluulla nollatilaan sitä, että aivot eivät ehkä toimi samoin kuin ennen vaurioitumistaan (esimerkiksi kyky muistaa asioita on voinut heikentyä), mikä ei kuitenkaan ole mikään este raittiudelle.

Ei elimistö mitään viinaa "vaadi" eikä ruumiin tarvitse ponnistella pysyäkseen erossa päihteistä. Olo voi vain tuntua epämukavalta, mutta entä sitten? Ei ihmisen tarvitse epämukavaa olotilaansa lievittää; tarvitsee ainoastaan sietää epämukavalta tuntuvaa tilaa. Niinhän me kaikki joudumme joskus. Mitä erikoista siinä on?

[Riidankylväjä]

Joku voi saada mielihyvähormonin erittymään sietämällä epämukavuutta. Joku toinen tarvitsee siihen viinaa.

[Kahvi]

Desanttihan toteaa, että "me".

Näin. Eli "me" ihmiset kaipaamme mielihyvää, taikka tarkemmin kaikki elollinen kaipaa mielihyvää. Vähintäänkin täyden vatsan tuomaa mielihyvää - syöminen kun on aikas tärkeätä hengissä pysymisen kannalta. Saatikka sitten seksi, mikä on erityisen tärkeätä lajin säilymisen kannalta. Aika ovela tuo evoluutio, syväkoodannut meihin tarpeen mielihyvään jotta ihan mielihyvämme takia pysyisimme hengissä ja jatkaisimme sukua.

Äärimmillään voi tuntea voimakastakin mielihyvää siitä, että pystyy hengittämään. Kaikki on varmaan sukeltaneet veden alla hieman liian pitkään.

Dopamiini-zydeemi sitten kertoo meille, miten se evoluutio on teknisesti asian ratkaissut ajukopassamme/kehossamme.

Alkoholismi tms riippuvuus lienee sitten vain "ylilyönti" tässä systeemissä. Mielihyvää pystyy siis luomaan muillakin kuin hengissäpysymisen ja suvunjatkamisen kannalta oleellisilla toimenpiteillä.