Mikä on sotaneuroosi?
Muistan kun jossain sanomalehdessä, luultavasti se oli HS, analysoitiin Tuntemattoman sotilaan hahmojen psykologiaa ammattilaisten toimesta. Riitaojasta, siitä pelkurista, sanottiin että hänellä oli " sotaneuroosi." En ole varma ymmärsinkö oikein tuossa sanan " neuroosi" -merkityksen, mutta mielestäni asia oli juuri päinvastoin. Riitaoja oli lapsellinen, hyvin välittömästi tunteella tapahtumat kokeva ja empaattinen mies. Minusta hän oli neurootikon vastakohta, ihminen jolla ei ollut toimivia defenssimekanismeja, ja siksi hän koki sodan kauheuden sellaisenaan, kykenemättä suojelemaaan mieltään.
Minusta Riitaojan hahmoon oli kätketty myös kirjailija Väinö Linnan pasifistinen sanoma, sille, joka koki sodan todellisuuden mielettömänä väkivaltana, vain naurettiin tai häntä säälittiin. Muut selittelivät itselleen sodan järkyttävyydet ja omat tekonsa siinä joko isänmaallisena velvollisuutena ( upseerit ja Salo), hommana joka on vain tehtävä toisten toverien takia( Vilho Koskela), kostona ( Rokka, tosin kosto ei liene defenssi vaan suorempi ja vilpittömämpi tunne), tai huumorilla ( Vanhala ja Honkajoki, minusta humoristit saattavat todellisuudessa pelätä eniten). He ovat tavallaan vähemmän vapaita kuin Riitaoja, jonka mieli ei taivu mihinkään propagandaan tai pakkososiaalistamiseen, sen enempää kuin pelkäävien vauhkoontuneiden hevosten.
Olenkin alkanut arvostaa Riitaojan hahmoa, kun asiaa tarkemmin miettii. Hän oli esimerkiksi miehistä ainut, joka kykeni taistelun keskellä suremaan loukkaantuneita ja tuntemaan sääliä heitä kohtaan, muut tajusivat asian vasta kun heihin itseensä tai kaveriin osui. Muille viholliset olivat vain vihollisia, Riitaoja huutaa siinä kohtauksessa missä hänet ammutaan " Älkää, en minä mitään pahaa." Yksinkertainen Riitaoja pysyy sodassakin yksilönä, koska ei luonteenlaatunsa vuoksi pysty sopeutumaan normeihin, vaikka haluaisikin. Yksilöllisyydestään kovasti taisteleva Lehto on onnistunut suggeroimaan itsensä kaiken vastustamiseen niin, että se lopulta palveleekin armeijan etua.
Suosikkihahmojani ovat myös Hietanen, joka on Riitaojan tavoin empaattinen, mutta kykenee pitämään itsensä koossa paremmin, Korpela "täällä rääkätään viatonta luontokappalettakin", sekä upseereista kapteeni Kaarna.
En ymmärrä miksi Korpelaa sanotaan wikipediassa misantroopiksi, minusta hän on vain vastahakoinen sotilas, kuten moni muukin. Koskelaa on pidetty esimerkillisenä johtajana, minä pidän enemmän Kaarnasta. Koskela on sellainen syyllistäjä, joka saa toiset tuntemaan huonoa omatuntoa, kun itse on niin tunnollinen, vaikkei mitään sanokaan miehilleen. Kaarna sen sijaan on leppoisa, mutta asemansa mittainen mies, joka kykenee olemaan hyvä johtaja ja sen lisäksi pidetty miehistön keskuudessa. Koskela on enemmän kaveri kuin johtaja.
Muuten voisiko tällä sivustolla alkaa kirjoittaa sellaista ketjua, missä kukin kirjoittaja voi esitellä jonkun kirjan henkilöhahmoja, joiden psykologiaa voisi yhdessä pohtia?
( en oikein tiedä kyllä, mihin osioon sopisi)
