Oli hyvää ja on vieläkin. Vähän työläs valmistaa, kun pitää neljät eri seokset vatkata ja yhdistää. Mutta työ tekijäänsä kiittää, vai miten se menikään.
Pitäisi taas lähteä poimimaan, että saisi lisää tehdä piirakkaa tuoreista marjoista. Ehkä ensi viikolla.
Ruoka valitettavasti ei kiittele tekijäänsä mitenkään. Se katoaa vikkelästi ja pitemmittä puheitta ihmisten mahoihin...
Tuskin intohimoinen kokkaaja kuitenkaan ajattelee asian näin kielteisesti kuin minä vähemmän intohimoisena kokkaajana. Kokkaaminen kyllä on kivaa, mutta suuritöiset laitettavat ovat niin epäkiitollisia, että jäävät tekemättä.
Viimeinen pala meni. Sain vain lähinnä reunaa, kun puoliso ehti ensin leikkaamaan paremman puolen. Mutta hyvää sekin. Vähän liiankin hyvää. Ricotta-mustikkapiiras on hyvä vierasvaihtoehto tai töihin vietäväksi. Säilyy seuraavaan päivään erinomaisesti, joten voi valmistaa jo edellisenä päivänä valmiiksi.
Seuraavaksi taidan sitten kaltereita ruveta rakentelemaan. Piirakan saannin takaamiseksi. Ensin tosin poimittava tuoreita marjoja.
Jos leivotte pullapohjaisen mustikkapiiraan, valmistatteko mustikoista ensin hillon vai ripotteletteko vain perunajauhoja hieman marjojen päälle?
Kiitokset vinkistä pakastettujen mustikoiden varalle! Tosin en omista mikroa, mutta käyhän tavallinen termostaattilevykin kuumennukseen. Ajattelin perunajauhojen ripottelua siivilän läpi ja ihan vähän vaan.