S y ö m i s h ä i r i o t

[Psykopatologia]

S y ö m i s h ä i r i o t

s y ö m i s h ä i r i ö t, diagnostinen luokka, joka ensi kerran tuli DSM-III:een vuonna 1980. Aiemmin viitattiin vain esimerkiksi
GI-responsseihin yms. Deskriptiiviset diagnostiset kriteerit ovat eri häiriöissä jatkuvasti tarkentuneet DSM:n eri versioissa 1980 – 1994.
1) anoreksia; 2) BED; 3) bulimia; 4) ortoreksia; 5) muut. - Ks. lihavuus (obesitas).

1) syömishäiriöt, a n|o r e k s i a, lyhenne anoreksia nervosasta (AN) (kr. an puuttuu, oreksis ruokahalu; lat. neuron hermo),
l a i h u u s h ä i r i ö, tavallisimmin tytöillä ja nuorilla naisilla ilmenevä syömishäiriö, jolle on tyypillistä itse aiheutettu ja ylläpidetty nälkiintyminen. Usein häiriöön liittyy bulimiaa ja psyykkisesti kehon kaavan häiriötä sekä pakkoneuroottisuutta. Tilan edetessä siihen yhdistyy monenlaista ruumiillista patologiaa. Termin anorexia nervosa toivat lääketieteelliseen kirjallisuuteen vuonna 1873 ranskalainen Ernest-Charles L a s è g u e (1816 - 1883) ja vuonna 1874 kuningatar Viktorian henkilääkärinäkin toiminut sir William Withey G u l l (1819 - 1890). Nykyisentyyppiset diagnostiset kriteerit luotiin 1970-luvun alussa.

2) syömishäiriöt, B E D (engl. binge-eating disorder [binge kausi]), a h m i n t a h ä i r i ö, epätyypillinen syömishäiriö, jolle on tyypillistä ahmintakohhtaukset kuten bulimiassa mutta ilman aktiivisia rituaaleja lihomista vastaan. BED esitettiin koe-diagnoosina DSM-IV:ssä (1994).

3) syömishäiriöt, b u|l i m i a, lyhenne bulimia nervosasta (kr. bous härkä, limos nälkä, ”härännälkä”; lat. nervus hermo; suomeksi ehkä ”sudennälkä”, tai ”syö kuin hevonen”), a h m i m i s h ä i r i ö, syömishäiriö, jolle on tyypillistä syömiskohtaukset, huoli lihomisesta ja (ja toisin kuin BEDissä) aktiiviset rituaalit lihomista vastaan (mm. oksentelut, ulostuslääkkeet, paasto ja korostunut liikunta). Maudsleyn psykiatri Gerald Francis Morris R u s s e l l (s. 1928) esitti bulimian anoreksian varianttina vuonna 1979.

4) syömishäiriöt, o r t o|r e k s i a, lyhenne ortoreksia nervosasta (kr. orthos suora, oikea), ”oikeaoppinen” syöminen, epätyypillinen syömishäiriö, pakkomielteinen tarve syödä terveellisesti. Tämä yhdysvaltalaisen lääkärin Steven Bratmanin (s. 1955) vuonna 1997 esittämä termi ei ole virallisena diagnoosina.

5) syömishäiriöt, m u u t: sekamuotoiset ja osittaiset.


http://granum.uta.fi/granum/kirjanTiedo ... e_id=15514

[Repee]

Osittainen: puolikas anorektikko.
Mixed: toisaalta pieni, toiselta puolen iso.

Sori

[Psykopatologia]

10.7.2012 13:44 http://www.iltasanomat.fi/laihdutus/art ... -tf-promo5

Uusi ilmiö fatoreksia:

"Luulin olevani hoikka, mutta olenkin vaarallisen ylipainoinen."

Britti Sara Bird kirjoitti kirjan anoreksian vastakohdasta, fatoreksiasta.
Moni suomalainenkin tunnistaa ilmiön itsessään: luulin olevani hoikka,
mutta olenkin vaarallisen ylipainoinen. Bird keksi hoiukkuusharhalle
nimen fatoreksia. Kirjan [i]What Do You See When You Look In The Mirror?
julkaisemisen jälkeen hän on saanut tukea ja viestejä naisilta ympäri
maailman.[/i]

Bird on itse taistellut lisäkilojen kanssa. Ylipainoisuutensa hän tajusi lääkärissä. Lääkäri punnitsi hänet, ja tulos oli 107 kiloa.
"Olet merkittävästi lihava", lääkäri sanoi.

Bird ei ollut uskoa korviaan, vaan katsoi taaksensa, josko siellä olisi joku lihava. Ehkä lääkäri olisikin tarkoittanut tätä toista.

Suomalaisille asiantuntijoille ilmiö ei ole jokapäiväinen tuttavuus, vaikkei vieraskaan.

- Olen joskus törmännyt asiakkaisiin, joilla on lievä tai merkittävä ylipaino mutta jotka eivät ole nähneet itseään ylipainoisina,
kertoo ODL:n syömishäiriöklinikan terveydenhoitaja Ritva Niemelä.

Hänen mukaansa ilmiö on ymmärrettävissä kehonkuvan hahmottamisen häiriönä.

- Peili ei kerro kaikkea. Alipainoiset eivät usein näe itseään laihana, mutta eivät ylipainoisetkaan aina näe lihavuuttaan,
Niemelä pohtii.

Tavallista on, että ylipainoa tulee ajan kanssa. Silloin voi tulla yllätyksenä tieto, että paino on noussut ja ylittää lihavuuden rajan.

- Toisaalta voi olla, että henkilön itsetunto ei tule hänelle painon kautta. Siten painoon ei myöskään kiinnitä huomiota,
Niemelä sanoo.

Kokemuksia fatoreksiasta:

”Peilistä minua katsoi normaali, pyöreähkö nainen. Järkytyksekseni
näin valokuvan, jossa mieheni vieressä seisoi valtava pullea tantta.
Vei hetken tajuta, että se olin minä. Siitä alkoi herätys, ja laihdutin
65 kiloon. Olen 155 senttimetriä pitkä. Saavutettuani 65 kilon painon
totesin olevani jo ihan hyvässä kunnossa ja melkeinpä normaalipainossa,
vaikka normaalipaino oli lähes 10 kilon päässä. Jouluna painoin vielä
65 kiloa, eli siinä sain painoni pysymään melko pitkään. Talvella en
työkiireiltäni päässyt liikkumaan yhtä paljon. Nyt painan taas noin
70 kiloa. Saa nähdä, miltä minusta tuntuu, kun pääsen lopulta
tavoitepainooni eli 55 kiloon. Minusta fatoreksiassa on kyse itsensä
huijaamisesta. Onneksi tuosta harhakuvasta voi herätä.”
KAIJA

”Olin normaalikokoinen lapsi ja 15-vuotiaaksi asti hoikka teiniikäinen.
Opiskeluaikoinani olin pitkässä seurustelusuhteessa, jonka aikana
onnistuin lihomaan huomattavasti. En omistanut vaakaa. Jossain
vaiheessa kävin kaverin vaa’alla. Ne lukemat herättivät – etenkin,
kun olin mielestäni jo muuttanut elintapojani huomattavasti.
Todellisuudessa olin ehkä vain oppinut huijaamaan itseäni
mestarillisesti. Olin toki jo kuvista tajunnut lihoneeni, mutta
olin myös oppinut välttelemään kameraa. Ja ne sattumaotokset
oli tietenkin aina otettu väärästä kulmasta. Selityksiä, selityksiä...
”Uskottelin, että kyse on muutamasta kilosta” Oli kuitenkin kamalaa
tajuta, että minä, joka olin jo vuosikausia ollut ihan normaalikokoinen
nainen, olinkin yhtäkkiä turvonnut lähes tunnistamattomaksi. Kai minä
lihavuuteni tiedostin, koska välillä yritin tehdä elämäntapamuutoksia.
Sain kuitenkin aina uskoteltua itselleni, että kyse on muutamasta kilosta.
Tammikuussa 2009 liityin netissä laihdutusryhmään. Hiljalleen kypsyin
ajatukseen elämäntapamuutoksesta. Keväällä ostin myös vaa’an ja aloin
käydä sillä säännöllisesti. Sain kiloja hienosti putoamaan. Ymmärsin,
kuinka kieroutunutta aiempi herkkukeskeinen elämäni oli ollut. Ei 25-
vuotias saa olla sohvaperuna, joka ei jaksa mitään!”
NAINEN POHJOIS-SUOMESTA

Näin lasket painoindeksisi 2,6569

Muuta pituutesi metreiksi (165 cm = 1,65 m). Kerro se itsellään (1,65 x 1,65). J
aa painosi (kilogrammoissa) tällä luvulla. > Esimerkiksi 168 senttiä pitkän ja
81 kiloa painavan henkilön painoindeksi lasketaan näin: 81/(1,68x1,68) = 28

Alipaino: alle 18,5
Normaalipaino: 18,5 – 24,9
Lievä lihavuus: 25 – 29,9
Merkittävä lihavuus: 30 – 34,9
Vaikea lihavuus: 35 – 39,9
Sairaalloinen lihavuus: yli 40

Jaana Haapaluoma

[Lette]

Lehdistä saa lukea syömishäiriön olevan tyttöjen, nuorten naisten jopa prinsessojen ongelma.
Tarpeeksi huomiota ei saa tosiasia, että tämä tapahtuu hyvin menestyville ihmisille.
Ilmeisesti emme kestä kovin paljon hyvää.
Alamme sabotoida sitä vaikka tuhoamalla terveytämme.

[Psykopatologia]

Sir William Withey G u l l i a (1819 - 1890) on epäilty Viiltäjä-Jackiksi.

http://en.wikipedia.org/wiki/Sir_Willia ... st_Baronet

[Gyver]

Britti Sara Bird kirjoitti kirjan anoreksian vastakohdasta, fatoreksiasta.
Moni suomalainenkin tunnistaa ilmiön itsessään: luulin olevani hoikka,
mutta olenkin vaarallisen ylipainoinen. Bird keksi hoiukkuusharhalle
nimen fatoreksia. Kirjan [i]What Do You See When You Look In The Mirror?
julkaisemisen jälkeen hän on saanut tukea ja viestejä naisilta ympäri
maailman.[/i]

Fatoreksian vastakohta ei liene anoreksia vaan thinoreksia.

[Riidankylväjä]

Taas kerran aivan käsittämätöntä höpötystä.
Ketä luulet köyhien syömishäiriöiden kiinnostavan?

Köyhillä ei ole syötävää, joten ei ole syömishäiriötäkään.

[Gyver]

Taas kerran aivan käsittämätöntä höpötystä.
Ketä luulet köyhien syömishäiriöiden kiinnostavan?

Köyhillä ei ole syötävää, joten ei ole syömishäiriötäkään.

On se kun köyhillä ei ole edes varaa sairastaa.

Pitkäkyntisten kannattaa sitten pitää sormet erossa kurkusta:
Nuoren naisen akuutti nieluturvotus
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/e ... usinnumero

[Lette]

Lehdistä saa lukea syömishäiriön olevan tyttöjen, nuorten naisten jopa prinsessojen ongelma.
Tarpeeksi huomiota ei saa tosiasia, että tämä tapahtuu hyvin menestyville ihmisille.
Ilmeisesti emme kestä kovin paljon hyvää.
Alamme sabotoida sitä vaikka tuhoamalla terveytämme.

Taas kerran aivan käsittämätöntä höpötystä.
Ketä luulet köyhien syömishäiriöiden kiinnostavan?

Sinun on vaikea suhtautua hyväntahtoisesti tai asiallisesti tämän
laatuisiin viesteihin, koska ne viestitävät sinulle omasta hyvän
vastaisuudestasi.
Olet tuonut esille, että sinulla menee monessa suhteessa hyvin;
toimiva avioliitto, aikuiset lapset, käyt työssä ja terapiassa.
Nämä ovat vahvuuksia, joista voi olla iloinen. Sinä hyökkäät
hyvää vastaan, koska et halua nähdä hyvää itselläsi etkä
itsessäsi. Odotat muilta anteeksipyyntöjä, jottei sinun tarvitsisi
nähdä omaa osuuttasi asioihin.

[Psykopatologia]

Selvennystä äkkinäisille: Lette on levittänyt mm. Suomi24:ssä valhetta,
että minä olisin kateellisuuksissani ym. poistanut tai poistattanut hänen
viestejään Psykologia-osiosta ym. Millä "lihaksilla", sitä hän ei ole
voinut selittää.

[Lette]

En ole valehdellut mitään.
Asia on minun ja Luukkosen välinen,
älkää puuttuko tähän.

[Psykopatologia]

En ole valehdellut mitään.
Asia on minun ja Luukkosen välinen,
älkää puuttuko tähän.

No sitten olet toiminut tajuttomana.

Joka tapauksessa tiedot ovat virheellisiä.

[Lette]

En ole valehdellut mitään.
Asia on minun ja Luukkosen välinen,
älkää puuttuko tähän.

No sitten olet toiminut tajuttomana.

Joka tapauksessa tiedot ovat virheellisiä.

Tiedämme molemmat, että tiedot ovat oikeita enkä
ole valehdellut mitään!

[Psykopatologia]

Silloin sinun on helppo tuoda kaikille lukijoille esiin ko. tiedon lähteet.

[Psykopatologia]

Kyseessä voi olla triloginen tutkimusmetodi eli "musta tuntuu".