Rajatilojen(kin) läheiset

[Gyver]

Persoonallisuushäiriöisillä ihmisillä taitaa olla usein taipumusta nähdä läheisensä perusteettomasti persoonallisuushäiriöisinä?

[Kahvi]

Hirveen surullinen sen tilanne, että sillä tavalla vähän väliä koki sinut pelottavaksi ja uhkaavaksi. Itsemurha-ajatusten kanssa taistelu. Mutta ei kai sitten ketään tilanteesta surullista siellä omassa muumilaaksossa. Vain pelokkaita muumeja jne. Arvaan.

Surullinen tilanne minustakin. Pelokkaita, erittäin pelokkaita muumeja minäkin veikkaan.

[Kahvi]

Persoonallisuushäiriöisillä ihmisillä taitaa olla usein taipumusta nähdä läheisensä perusteettomasti persoonallisuushäiriöisinä?

Fiksumpi termi tälle lienee projektio tms? Nähdään toisessa ne piirteet, jotka tosiasiallisesti onkin itsessä.

Mietin muuten tätä asiaa toisinkinpäin. Entä jos se onkin minä, jonka päässä viiraa? Tai molempien päässä viiraa? Vaikea kysymys sinänsä, sitä malkaa kun on niin pirun vaikea nähdä omassa silmässä - vaikka rikan näkee toisen silmässä ihan vaivatta.

Sen verta hurjia juttuja noi on, että jos todellisuudentajuni olisi noin sekaisin, niin olisihan se ilmennyt jo monessa muussakin asiassa tähän ikään mennessä. Jonkun verran tietty minullakin muumit on laaksossa vähintäänkin eksyksissä (kelläpä ei), mutta eipä kait nyt niin totaalisesti, että hahmottaisin todellisuuden ihan virheellisesti. Sen tiedän kyllä itsestäni, että saatan reagoida tosiasioihin liian voimakkaasti (mistä kyllä olen päässyt pikkuhiljaa eroon).

Itsetutkiskelun paikka siis oli, ja kaiketi minä nyt olen sen verta enempi selväjärkisempi, että mitään erityistä tarvetta minulla ei ole hoitoon hakeutua. Itseasiassa ADHD-shirkkini oli samaa mieltä, kun reseptiä uusiessani häneltä asiaa kysyin.

[Mirri]

Persoonallisuushäiriöisillä ihmisillä taitaa olla usein taipumusta nähdä läheisensä perusteettomasti persoonallisuushäiriöisinä?

Fiksumpi termi tälle lienee projektio tms? Nähdään toisessa ne piirteet, jotka tosiasiallisesti onkin itsessä.

Mietin muuten tätä asiaa toisinkinpäin. Entä jos se onkin minä, jonka päässä viiraa? Tai molempien päässä viiraa? Vaikea kysymys sinänsä, sitä malkaa kun on niin pirun vaikea nähdä omassa silmässä - vaikka rikan näkee toisen silmässä ihan vaivatta.

Noin se menee...

Läheinen etsiskelee vikaa omien korviensa välistä, ja vaikeasti persoonallisuushäiriöinen voi suorastaan 'häikäilemättömästi' tehdä kaikkensa, jotta juuri niin kävisi. Rajatilainen uskoo oikeasti, että hän on terve, hänen ympärillään olevat ihmiset ovat sairaita - mitä lähempänä ovat sitä varmemmin rajatilainen projisoi heihin vaikka mitä, ja voi myös syytellä heitä vaikka minkälaisesta häiriintyneisyydestä. Syytöksetkin ovat sikäli vilpittömiä, että vaikeasti persoonallisuushäiriöinen uskoo asioiden olevan niin kuin hän ne näkee, ja hän uskoo ihmisten olevan sellaisia kuin hän heidät näkee. Eikä häntä yhtään haittaa, eikä hänen uskoaan horjuta se, että hän voi nähdä läheisensä hyvin vaihtelevaisesti milloin minkäkinlaisina - riippuen siitä mitä hän milloinkin projisoi heihin.

Rajatilaisuuteen käsittääkseni liittyy aika vahvasti se, ettei henkilöllä ole elämässään eikä ajattelussaan oikein jatkumoa - hän on ikään kuin 'hetken lapsi'. Niinpä hän yksinkertaisesti ei 'muista' nähneensä läheisensä eilen aivan erilaisena kuin tänään, tai jopa hetki sitten, jos tunnetilat ovat kovin vaihtelevaisia. Hän näkee lähellään olevat ihmiset aina sellaisina kuin hänellä kulloinkin on tarvetta projisoida itsestään toisiin. Eli häiriintyneinä ja ties miten heikkoina ja sairaina, mutta myös hirmuisen terveinä, vahvoina, kestävinä, kaikkivoipaisina... Mitä milloinkin.

Siinä onkin yksi syy vaikeasti persoonallisuushäiriöisen/rajatilaisen läheisenä olemisen raskauteen. On rankkaa, että välillä suorastaan palvotaan kuvitellun kaikkivoipaisuuden, erinomaisuuden ja vahvuuden vuoksi, seuraavassa hetkessä haukutaan maailman häiriintyneimmäksi, sairaimmaksi, ja heikoimmaksi ihmiseksi, josta ei ole kenellekään mitään hyötyä, pelkkää riesaa vain... Moisessa pyörityksessä voi olla apua ammattilaisista, tai muista tervejärkisistä ihmisistä, jotka toimivat ikään kuin ehjinä peileinä - ilman heitä läheisen mielenterveys voi olla vakavassa vaarassa, jos rajatilaisen pyöritettävänä olemisesta on syystä tai toisesta vaikea päästä eroon.

[ritalin]

Hirveen surullinen sen tilanne, että sillä tavalla vähän väliä koki sinut pelottavaksi ja uhkaavaksi. Itsemurha-ajatusten kanssa taistelu. Mutta ei kai sitten ketään tilanteesta surullista siellä omassa muumilaaksossa. Vain pelokkaita muumeja jne. Arvaan.

Ei se mitään pelännyt, vaan pelottavaksi sanominen oli syyllistämistä. Seuraava vaihe on, että soitetaan narsistien uhrien tukeen ja sosiaalitoimistoon ja poliisille ja psykiatrille ja pilataan sen "pelottavan" ihmisen maine. Narsismia klassisimmillaan.

Vastaavaa toimintaa oli, kun viime kesän tapailukumppanini levitti pitkin nettiä, että keuhkokuumeeni olikin oikeasti skitsofrenia, linkitti piirrelistoja ja väitti kaikkien kohtien toteutuvan kohdallani. Oli lääkäri todennut keuhkokuumeeni, mutta siltikin tää bimbo sai ainakin yhden toisen bimbon puolelleen.

[ritalin]

Persoonallisuushäiriöisillä ihmisillä taitaa olla usein taipumusta nähdä läheisensä perusteettomasti persoonallisuushäiriöisinä?

Näkevät, koska sillä voi syyllistää ja alistaa. Persoonallisuushäiriö on hyvä pahan ihmisen määritelmä ja sopii siksi persoonallisuushäiriöisille välineeksi ihmisten syyllistämiseen ja oman ilkeän käyttäytymisen oikeuttamiseksi näitä kohtaan.
Pahinta on se, että persoonallisuushäiriöiset toimivat yleensä liittoutuneina, eli kaikki luonnevikaiset valitsevat yhteisen uhrin ja antavat tälle yhteisen diagnoosin, jolloin soppa on valmis.

[ritalin]

On rankkaa, että välillä suorastaan palvotaan kuvitellun kaikkivoipaisuuden, erinomaisuuden ja vahvuuden vuoksi, seuraavassa hetkessä haukutaan maailman häiriintyneimmäksi, sairaimmaksi, ja heikoimmaksi ihmiseksi, josta ei ole kenellekään mitään hyötyä, pelkkää riesaa vain... Moisessa pyörityksessä voi olla apua ammattilaisista, tai muista tervejärkisistä ihmisistä, jotka toimivat ikään kuin ehjinä peileinä - ilman heitä läheisen mielenterveys voi olla vakavassa vaarassa, jos rajatilaisen pyöritettävänä olemisesta on syystä tai toisesta vaikea päästä eroon.

Olen eri mieltä tässä, koska rajatilainen projisoi myös erittäin älykkäästi tämän oman mustavalkoisen ajattelunsa ja äärimmäisen hyvän ja huonon näkemyksen vaihtelun juuri uhriinsa, eli siihen, kenet rajatilainen mustavalkoisesti ja vaihtelevasti näkee ja hän myös selittää tilanteen psykiatrille, jolloin psykiatri alkaa hoitamaan uhria narsistina.

[ritalin]

Fiksumpi termi tälle lienee projektio tms? Nähdään toisessa ne piirteet, jotka tosiasiallisesti onkin itsessä.

Kyseessä on projektio, jos vain nähdään, mutta projektiivinen identifikaatio silloin, kuin kohdetta syyllistetään luonnehäiriöiseksi. Etenkin epävakaa ihminen on siinä mielessä hankala, että epävakaan ihmisen kommunikointi on aika pitkälti oman käyttäytymisen, etenkin juuri projektion ja projektiivisen identifikaation siirtämistä toisiin projektiolla ja projektiivisella identifikaatiolla ja niistä syyllistäminen.
Varsinkin juuri siis tämän epävakaan pahemman version kohdalla käyttäytyminen on tuota. Silloin on juuri tyypillistä, että uhri alkaa etsimään itsestään vikaa ja epävakaa pyrkii kaikin keinoin ajamaan uhrinsa syyllisyydentunnoissaan aina itsemurhaan asti. Samaan aikaan epävakaa valehtelee kaikille ulkopuolisille uhrinsa toimivan juuri niin häntä kohtaan, kuin hän toimii uhria kohtaan ja eristää uhrin kaikista muista ihmisistä siten, että kommunikointi uhrin suuntaan ja uhrin suunnasta toimii vain epävakaan kautta.
Kaikissa luonnehäiriöissä tapahtuu ns. Itävaltalainen kellari, eli luonnehäiriöinen pyrkii eristämään uhrin ulkomaailmalta omaan maailmaansa, jossa luonnehäiriöinen voi leikkiä Jumalaa, tai paremminkin kaikkivoipaista vanhempaansa siten, kuin vanhempansa vauvana koki ja projisoida uhriinsa saman kokemuksen, mikä hänellä vauvana oli itsestään.

[Kahvi]

Tuli mieleen vielä yksi tapahtuma.

Jokin ryppy oli rakkaudessa, muttei kuitenkaan mikään ilmiriita tms. Siis iltamyöhään ja sängyssä yritettiin asiaa puhumalla selvittää (tai ainakin minä yritin). Nyt en muista, että lähdinkö oma-aloitteisesti sohvalle nukkumaan vai komennettiinko minut sinne, mutta jokatapauksessa siirryin sohvalle.

Taikka yritin siirtyä. Nimittäin selkä pamahti juuri, kun olin könyämässä sohvaan. Puoliksi romahdin lattialle, enkä siitä sitten päässyt mihinkään. Juu, apua en saanut häneltä, vaan lopulta jouduin ihan itse soittamaan kännykällä ambulanssin paikalle. Niihin aikoihin pidin kännykkää tämmöisten tilanteiden varalta aina käteni ulottuvilla.

Hän sentäs kävi avaamassa ovet ambulanssimiehille. Päivystykseen vaan ja kipulääkettä kehiin. Joku lihaskramppi se oli, kun tropit auttoi. Voipi olla myös psykosomaattistakin, ei olisi ensimmäinen kerta meikäläisen elämänkaarella.

Hän oli tilanteessa aika äkäpäinen ja väitti ambulanssimiehistöllekin että vain näyttelen. Yritti ottaa aikaisemmin kännykkääni pois kädestäni. Yritti sitä myös silloinkin, kun ambulanssimiehet tutkivat tilannetta.

(näin jälkeenpäin ajatellen tuollainen tapaus olisi pitänyt olla sellainen, että sen jälkeen olisin vain kerran käynyt hänen luonaan: hakemassa tavarani)

[Illusia]

Kahvi, ehkä naisystäväsi ei uskonut, että olet tosissasi.

[Kahvi]

Kahvi, ehkä naisystäväsi ei uskonut, että olet tosissasi.

Tarkoittanet tuota selän pamahtamista? Ehkä, mutta siinä tapauksessa aika erikoisesti hän sen osoitti