Miksi lapset ovat kiittämättömiä?

[Mirri]

Kiitollisuus on aivan muuta kuin kiittämistä; noin ajattelen äitinä ja lapsena. Kiittäminen on kohteliasta ja kuuluu hyviin tapoihin myös lasten ja vanhempien suhteissa, mutta kiitollisuudella ei mielestäni ole niissä suhteissa mitään osuutta. Ei lasten tarvitse olla kiitollisia vanhemmilleen; kunhan osataan kiittää vanhempia silloin kun on kiitoksen aihetta.

Kiitoksen esittäminen oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja oikeasta asiasta riittää mielestäni oikein hyvin; ei tarvita kiitollisuutta vanhempia kohtaan. Luulen, että useimmat lapset osaavat kiittää vanhempiaan jos ja kun on kiitoksen aihetta, vaikkeivät tuntisikaan heitä kohtaan mitään erityistä kiitollisuutta.

[Hilppa]

Niin on, koska kiitollisuus on tunne.

Kiitos-sana voi olla kiitollisuutta ja sen tulisi osoittaa sitä, muutenhan se on näyteltyä kiitollisuutta.

[Mirri]

Kiitos-sana voi olla kiitollisuutta ja sen tulisi osoittaa sitä, muutenhan se on näyteltyä kiitollisuutta.

Tarkoitatko, että kiittäminen ilman kiitollisuuden tunnetta on näyteltyä kiitollisuutta?
Minusta ihmiset voisivat oikein hyvin kiittää kun on kiittämisen aihetta, ilman että tarvitsisi ajatella näyttelevänsä vaikkei tunnekaan itseään kiitolliseksi kiitoksen esittäessään.
Kyllä kai kiitos-sana kertoo jonkinlaisesta kiitollisuudesta, muttei kiittämiseen tarvita mitään kiitollisuus-tunnetta. Ei kiittäminen ole näyteltyä kiitollisuutta, vaan ihan oikeaa ja vilpitöntä kiittämistä - ilman mitään kiitollisuuden tunnetta.

En ymmärrä miksi pitäisi tuntea kiitollisuutta voidakseen kiittää jostakin. Enkä ymmärrä miksi lasten pitäisi tuntea vanhempiaan kohtaan kiitollisuutta voidakseen esittää näille kiitoksen silloin kun on aihetta kiittää...Mielestäni pitäisi voida kiittää ilman kiitollisuuden tunteita ja pelkäämättä näyttelevänsä, jos kiitosta esittäessä ei tunnu kiitolliselta.

Kyllä kai kiittämättömyys voitaisiin ymmärtää myös kiittämisen (kiitoksen esittämisen) puutteena - ei pelkästään kiitollisuuden (tunteen) puuttumisena?

[Hilppa]

Tottakai voidan ymmärtää monella tavalla. Minä ymmärsin kiitollisuuden tunteena. Siten on helpompi käsitellä myös kiittämättömyyttä. Ilon johdannaistunne ja sidoksissa iloon. Silloin kiitos tulee itsestään, pakottamatta. Ja veikkaisin, että myös näkyy.

[Riidankylväjä]

Jotkut vanhemmat taitavat odottaa ikuista kiitollisuutta "uhrautumisestaan" ja kokevat ylitsevuotavan kiitollisuuden puutteen kiittämättömyydeksi.

Vanhempien pitäisi olla kiitollisia lapsille, jotka tyydyttävät heidän lisääntymis- ja hoivaviettiään.

Eli kiittämättömiä ovatkin vanhemmat.

[Lette]

Kiittämättömyys:
Poika on pudonnut kaivoon, josta äiti hänet pelastaa kahdesssa minuutissa.
Poika sanoo: "Saatanan akka, olisit tullut nopeammin!"

Kiitollisuus:
"Voi äiti kulta; en olisi selvinnyt ilman sinua!"

Normaalitilanteessa äiti syleilee onnellisena kaivosta pelastunutta lastaan.
Lapsi vastaa syleilyyn ja on kiitollinen pelastuksesta, vaikka ei sanoisikaan mitään.
Tällainen hetki paljastaa ja vahvistaa äidin ja lapsen välistä rakkautta.

Yleisesti lapsi on kiitollinen vahemmilleen elämästä, jonka he ovat hänelle
antaneet. Tämän huomaa usein vasta monen elämänkokemuksen jälkeen.

[Psykopatologia]

Tahi lapsi voi kirota vanhempia elämästä(ään); "enhän minä ole tänne halunnut".
Vanhemmilla ei oikeastaan ole tähän vastaan sanomista; hehän ovat tehneet
lapsen omien narsistisen tarpeittensa vuoksi.

[Mirri]

Niinpä. Mikä auttaisi aikuista lasta kasvamaan vanhempiaan kohtaan tuntemansa 'kiittämättömyyden' ja katkeruuden ylitse niin, etteivät ne tunteet olisi pilaamassa lapsen ja hänen vanhempiensa elämää?

Mielestäni ei tarvitsisi muuttua varsinaisesti vanhempiaan kohtaan kiitolliseksi; riittäisi ihan se, että syvä ja tuhoisa kiittämättömyyden tunne häipyisi tiehensä. Kiittämättömyyden tunne voi olla pettymystä ja katkeruutta vanhempia kohtaan, tai varmaan se usein onkin sitä. Mutta se on samalla myös vallan käyttöä; silti, vaikkei aikuinen lapsi ehkä tietoisesti haluaisikaan musertaa vanhempiaan 'kiittämättömyytensä' ja katkeruutensa voimalla. Halusi tai ei hän tekee sen silti, jos ei pääse niistä tuhoisista tunteista eroon.

'Kiittämättömyys', katkeruus, ja vanhempien 'kiroaminen' ovat osa tunne-elämän kasvu- ja paranemisprosessia, mutta niiden pitäisi olla välivaiheita, ei ollenkaan pysyviä ja elinikäisiä tiloja, jotka aiheuttavat vakavaa vauriota niin ikääntyvässä lapsessa kuin hänen vanhuusikäisissä vanhemmissaankin. Aikuisen lapsen pitäisi ennemmin tai myöhemmin päästä suhteessa omiin vanhempiinsa olotilaan, jossa hän huomaa ja tuntee (ennen kaikkea tuntee!) armon käyvän oikeuden edestä... Luulen, että silloin syvä 'kiittämättömyyden' tunne väistyy.

[Lette]

Tahi lapsi voi kirota...

Voisitko yrittää muuttaa kielteistä ajatteluasi myönteisemmäksi.
Jokaisella ihmisellä on rakkaus sisimmässään. Sen näkemiseen ja
toteuttamiseen olisi hyvä motivoida ihmisiä.

[Psykopatologia]

Tahi lapsi voi kirota...

Voisitko yrittää muuttaa kielteistä ajatteluasi myönteisemmäksi.
Jokaisella ihmisellä on rakkaus sisimmässään. Sen näkemiseen ja
toteuttamiseen olisi hyvä motivoida ihmisiä.

Mutta en kannata orjuutta, kuten Sokrates teki.

[Hilppa]

Ei elämä ole koskaan noin simppeliä. Kuin yksisilmäisestä näkökulmasta...

[Psykopatologia]

Lapsi, joka ei aikuis iässä tajua olla kiitollinen vanhempiaan kohtaan
(jos vanhemmat ovat toimineet oikein) on häiriintynyt. Simppeli juttu.

Yleisesti on noin.

Myös ihmissuhteissa yleensä.

[Repee]

Usein törmää siihen, että lapset ovat kiittämättömiä vanhemmilta saamistaan palveluksista,
vanhemmilta, jotka itse ovat usein lähteneet vaatimattomista oloista.

Ne on rajatiloja, eivätkä osaa tuntea/kokea kiitollisuutta. Vaatimattomat paskaolot kun vaikuttaa persoonallisuuden kehitykseen - kokonaisvaltaisesti, ainakin osalla.
Lisäksi ihmiset on ahneita, ainakin ajoittain; mikään ei riitä ja ole tarpeeksi tai hyvin ja minkäs sille teet.

Vanhemmat ei tarvitse mitään erityiskiitoksia tietyistä asioista. Jos tarvitsevat, ovat itse entistä enemmän sekaisin.

Ai niin, rajatilat on niitä kieltäjiä, ketkä haluaa estää muita elämästä. LOL. Psykooseissa, kuten olet ollut 4v., on sitä
Eikö ole vitun ärsyttävää???

Ja saakeli että olin kiitollinen tuntemattomalle tyypille!