Näin ajattelee narsisti

[Psykopatologia]

Näin ajattelee narsisti

Markku, 35, on diagnosoitu narsisti. Hän huomasi jo lapsena osaavansa manipuloida ihmisiä. Hänelle ihmissuhteet ovat vaihtokauppaa, eikä hän kaihda moraalittomiakaan keinoja parantaakseen asemaansa.

25.6.2012 | 60 | http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+ajatte ... 0531647897
Venla Pystynen
_______________________________________________________________________________________________________________
Markku sai narsismidiagnoosin psykiatrilta, joka on hoitanut häntä vuosia kaksisuuntaisen mielialahäiriön takia.
Diagnoosi ei ihmetyttänyt. Silti se myös naurattaa häntä. "Suurimmalla osalla tuntemistani ihmisistä on narsistisia piirteitä",
hän sanoo.
_______________________________________________________________________________________________________________

"­Huo­ma­sin jo lap­se­na, et­tä mi­nul­la on ky­ky oh­jail­la mui­ta ih­mi­siä. Ope­tin al­le kou­lu­ikäi­se­nä ka­ve­ri­ni aja­maan pyö­räl­lä, vaik­ka en it­se osan­nut ajaa.

Muis­tan myös, kuin­ka toin erään po­jan ko­tii­ni kou­lun jäl­keen leik­ki­mään. Sain hä­net käs­ket­tyä pois­tu­maan ta­los­tam­me ja tu­le­maan ta­kai­sin 16 ker­taa.

Ma­ni­pu­loin­ti­tai­to­ni häm­mäs­tyt­ti aluk­si it­seä­ni­kin, mut­ta sen avul­la sain var­mis­tet­tua, et­tä mi­nus­ta pi­de­tään.

Mi­nul­la oli hy­vät ver­baa­li­set lah­jat ja tai­to sa­noa ih­mi­sil­le mi­tä he ha­lua­vat kuul­la. Kou­lus­sa­ni olin­kin yk­kös­tyyp­pi, ja kaik­ki ha­lu­si­vat ol­la ka­ve­rei­ta­ni.

Vie­tin kui­ten­kin pal­jon ai­kaa yk­sin. Luin fi­lo­so­fiaa ja aloin tun­tea sym­pa­tiaa suu­ria ajat­te­li­joi­ta ku­ten Nietz­scheä koh­taan. Teok­ses­ta Näin pu­hui Za­rat­hust­ra tu­li mi­nul­le hy­vin tär­keä sen mo­raa­li­poh­din­to­jen ta­kia.

Ta­val­li­set ih­mi­set al­koi­vat tun­tua mi­tät­tö­mil­tä ja tyh­mil­tä, ja mi­nun oli vai­keaa ar­vos­taa ke­tään. En voi­nut kun­nioit­taa sät­ky­nuk­ke­ja.

Lap­suu­te­ni oli sil­ti hy­vä. Mi­nua ra­kas­tet­tiin ei­kä mi­nul­ta puut­tu­nut ma­te­riaa­li­ses­ti mi­tään. Isä­ni vain oli ko­va pais­ki­maan töi­tä.

Mur­ros­ikäi­se­nä aloin saa­da vai­kei­ta pa­niik­ki­koh­tauk­sia ja tun­tea kuo­le­man­kai­puu­ta. Aloin ta­voi­tel­la no­peas­ti saa­ta­vaa mie­li­hy­vää. 14-vuo­tiaa­na ryh­dyin käyt­tä­mään al­ko­ho­lia, ja vä­hän myö­hem­min ku­vaan as­tui­vat vaih­tu­vat sän­ky­kump­pa­nit.

Nai­sia tu­li ja me­ni, mut­ta olin täy­sin vä­lin­pi­tä­mä­tön hei­dän tar­peis­taan. Sil­ti mo­ni heis­tä tar­rau­tui mi­nuun. Mi­tä etäi­sem­pi olin, si­tä enem­män he mi­nua ha­lu­si­vat.

Mo­ni baa­ri­tut­ta­vuuk­sis­ta­ni oli nai­mi­sis­sa, ja ta­ju­sin, kuin­ka pe­tol­li­nen ih­mi­nen on. Opin myös, et­tä kaik­kia ih­mis­ten te­ko­ja oh­jaa­vat hei­dän tar­peen­sa. Kun niis­tä pää­see pe­ril­le, pys­tyy yleen­sä vai­kut­ta­maan myös hei­dän toi­min­taan­sa. Ai­ka mo­nel­le nai­sel­le riit­ti, kun ker­roin ra­kas­ta­va­ni hän­tä.

To­del­li­suu­des­sa en voi sa­noa ol­lee­ni kos­kaan ra­kas­tu­nut. En tie­dä, mi­tä rak­kaus on. Ai­na­kaan en ole pys­ty­nyt an­ta­maan ke­nel­le­kään tur­val­lis­ta ol­ka­pää­tä ja mu­ka­vaa ar­kea, jos­sa kat­sel­laan te­le­vi­sio­ta ja pie­res­kel­lään soh­val­la.

En tar­vit­se lä­hei­siä rin­nal­le­ni ja unoh­dan ih­mi­set hel­pos­ti. Vaik­ka oli­sin jon­kun kans­sa te­ke­mi­sis­sä vuo­sia, voin jät­tää hä­net taak­se­ni het­kes­sä.

Vii­mei­sin pa­ri­suh­tee­ni kes­ti kol­mi­sen vuot­ta. Elin pit­käl­ti tyt­tö­ys­tä­vä­ni ra­hoil­la, ja hän syyt­ti­kin mi­nua sii­tä erot­tuam­me. Mut­ta mi­nä vain tar­tuin hä­nen tar­joa­maan­sa mah­dol­li­suu­teen: hän­hän ne ul­ko­maan­mat­kat ja ko­rut mi­nul­le os­ti ja vuok­rat mak­soi. Si­tä pait­si sai­han hän­kin mi­nul­ta jo­tain, mi­tä tar­vit­si.

Mie­les­tä­ni kaik­ki ih­mis­suh­teet ovat vii­me kä­des­sä vaih­to­kaup­po­ja. Kaik­kien tun­te­mie­ni avio­pa­rien yh­teis­elo pe­rus­tuu poh­jim­mil­taan yk­si­näi­syy­den pel­koon se­kä ta­va­roi­hin, joi­ta he ovat ke­rän­neet ym­pä­ril­leen.

Nyt olen en­si ker­taa elä­mäs­sä­ni ti­lan­tees­sa, jos­sa tun­nen jon­kin­lais­ta kiin­ty­mys­tä. Olen tu­tus­tu­nut in­ter­ne­tin kaut­ta Me­lis­saan, ka­na­da­lais­nai­seen, jo­ka on myös nar­sis­ti. Suun­nit­te­lem­me muut­toa yh­teen, sil­lä ym­mär­räm­me toi­siam­me. Useim­mi­ten kes­kus­te­lum­me ei­vät kes­täi­si päi­vän­va­loa.

Sain nar­sis­mi­diag­noo­sin muu­ta­mia kuu­kau­sia sit­ten. Sen te­ki psy­kiat­ri, jo­ka on hoi­ta­nut mi­nua vii­si vuot­ta kak­si­suun­tai­sen mie­li­ala­häi­riön ta­kia. Tie­sin ole­va­ni em­pa­tia­ky­vy­tön, jo­ten olin odot­ta­nut­kin si­tä.

Us­kon täyt­tä­vä­ni nar­sis­tin kri­tee­rit, mut­ta diag­noo­si myös nau­rat­taa mi­nua. Suu­rim­mal­la osal­la tun­te­mis­ta­ni ih­mi­sis­tä on nar­sis­ti­sia piir­tei­tä. Sik­si mi­nun on vä­lil­lä vai­kea us­koa ko­ko häi­riöön.

Toi­saal­ta on ty­pe­rää, et­tä mei­tä vas­taan pe­rus­te­taan ko­ko­nai­sia vi­ha­si­vus­to­ja. Min­käs me diag­noo­sil­lem­me voim­me.

Usein nar­sis­tien aja­tel­laan ole­van ab­so­luut­ti­sen pa­ho­ja. It­se en us­ko ab­so­luut­ti­seen hy­vään ja pa­haan. Pys­tyn liik­ku­maan hä­mä­räl­lä alueel­la sii­nä vä­lis­sä.

Voin esi­mer­kik­si käyt­tää mui­ta ih­mi­siä hy­väk­se­ni pa­ran­taak­se­ni omaa elä­män­laa­tua­ni. Mie­les­tä­ni se ei ole vää­rin. Jos jo­ku elää liian nöy­räs­ti ja jää elä­mäs­sään al­ta­vas­taa­jak­si, se on hä­nen va­lin­tan­sa.

En­ti­nen tyt­tö­ys­tä­vä­ni kuu­luu jouk­koon, jo­ka huu­taa in­ter­ne­tis­sä, kuin­ka hir­vei­tä nar­sis­tit ovat. It­se en ole iki­nä tun­te­nut em­pa­tiaa nar­sis­tien uh­re­ja koh­taan. Mi­ten jo­ku voi edes sa­noa it­seään uh­rik­si? En osaa sää­liä hen­ki­löä, jo­ka ot­taa muil­ta tur­paan­sa.

It­se­kään en kai­paa sää­liä ke­nel­tä­kään. En myös­kään ha­lua ih­mis­ten puut­tu­van te­ke­mi­sii­ni tai neu­vo­van, mi­ten asiat pi­täi­si hoi­taa. Sik­si mi­nun on vai­kea kun­nioit­taa vi­ra­no­mai­sia. Nuo­rem­pa­na kä­vin jo­pa vit­tui­le­mas­sa po­lii­seil­le.

En ta­jua mik­si mi­nun pi­täi­si nou­dat­taa sään­tö­jä, joi­ta en ole ol­lut it­se päät­tä­mäs­sä. Ym­mär­rän to­ki, et­tä jot­kut so­siaa­li­set koo­dit pi­tä­vät yh­teis­kun­taa ka­sas­sa. Esi­mer­kik­si "ä­lä ta­pa" on var­mas­ti ihan pe­rus­tel­tu sään­tö.

Mut­ta on myös hy­vin pal­jon sään­tö­jä, joi­den nou­dat­ta­mi­nen ei kiin­nos­ta mi­nua, sil­lä ne louk­kaa­vat yk­si­tyi­syyt­tä­ni. Mi­nua är­syt­tää esi­mer­kik­si suun­nat­to­mas­ti, et­tä Ke­lan hol­hous­vi­ran­omai­set lä­het­te­le­vät mi­nul­le jo­tain ky­se­ly­lap­pu­ja.

Olen myös hel­ve­tin kos­ton­hi­moi­nen. En ihan he­ti unoh­da, jos mi­nul­le teh­dään vää­ryyt­tä. So­kea rai­vo nou­see sil­loin no­peas­ti, ei­vät­kä mo­raa­li­set pi­däk­keet tai pel­ko vir­ka­val­taa ja sään­tö­jä koh­taan es­tä mi­nua ha­ke­mas­ta it­sel­le­ni oi­keut­ta. Se te­kee mi­nus­ta ai­ka vit­tu­mai­sen vas­tus­ta­jan.

Taan­noin olin te­ke­mi­sis­sä in­ter­ne­tis­sä erään per­heel­li­sen ruot­sa­lais­nai­sen kans­sa. Hän jut­te­li mi­nul­le härs­ke­jä ja lä­het­ti alas­ton­ku­via it­ses­tään. Sit­ten meil­le tu­li pa­ho­ja eri­mie­li­syyk­siä, ja hän sa­noi mi­nul­le in­hot­ta­vas­ti.

Pää­tin kos­taa. Lä­he­tin ku­vat hä­nen avio­mie­hel­leen.

Olen ai­na pys­ty­nyt pi­tä­mään lan­gat kä­sis­sä­ni niin, et­tei ku­kaan tee mi­nul­le il­keyk­siä. Asen­tee­ni ta­kia olen ol­lut useas­ti put­kas­sa. Toi­saal­ta pää­sen hy­vin usein päl­kä­häs­tä pu­hu­mal­la.

Olen mo­nes­ti ih­me­tel­lyt it­se­kin, mik­si en ole jou­tu­nut vas­tuu­seen teois­ta­ni useam­min."

[Repee]

Ei kumpaakaan. Välttämättä.
-

"sil­lä ym­mär­räm­me toi­siam­me".

Dont think so.

[Psykopatologia]

Ei tietenkään sairas. Miki olisi?

Markku sai narsismidiagnoosin psykiatrilta, joka on hoitanut häntä vuosia kaksisuuntaisen mielialahäiriön takia.

Tässä taas näemme spectrum-pohjalta diagnoosi-käytännön laajenemisen: ei ole kyse entisestä maanis-
depressiivisestä psykoosista vaan paljon lievemmästä bipolaarisesta.

viewtopic.php?f=8&t=6403&p=72346&hilit=bipolaarinen#p72346

[Riidankylväjä]

Juttu vaikuttaa siltä kuin siiitä olisi jäänyt puuttumaan jotain oleellista.

[Mirri]

Puistattava tyyppi.

Onko hän sairas vai vain kusipäinen?

Ei kai persoonallisuushäiriöisyyttä edes maallikoiden kesken sanota kusipäisyydeksi? Sellainen olisi pahemman luokan nimittelyä ja suoranaista solvaamista.
Sekään ei kuulosta hyvältä, että persoonallisuushäiriöistä sanotaan 'puistattavaksi tyypiksi'. Ja vielä pahempaa, että henkilö leimautuu 'puistattavaksi' itse kertoessaan persoonallisuushäiriöstään ja sen ilmenemismuodoista.

Vaikeasti persoonallisuushäiriöinen ihminen ei ole itse aiheuttanut häiriintyneisyyttään, eikä millään lailla syyllinen siihen, joten mielestäni on erittäin loukkaavaa sanoa persoonallisuushäiriöistä henkilöä 'puistattavaksi tyypiksi' tai 'kusipäiseksi'. Moinen nimittely on monin verroin pahempaa ja loukkaavampaa kuin narsistin sanominen narsistiksi.

[ritalin]

Mi­nul­la oli hy­vät ver­baa­li­set lah­jat ja tai­to sa­noa ih­mi­sil­le mi­tä he ha­lua­vat kuul­la.

Ei, vaan hän sanoo toisille, mitä hän haluaisi toisten haluavan kuulla, pohjaten tämän halunsa projektioihinsa ja kuvittelee siis kaikkien olevan kuten hän itse, eikä ymmärrä ihmisiä.

Teok­ses­ta Näin pu­hui Za­rat­hust­ra tu­li mi­nul­le hy­vin tär­keä sen mo­raa­li­poh­din­to­jen ta­kia.

Todella surullista on, että Nietzschestä, joka oli sinänsä erittäin hyvä filosofi, on ainakin Suomessa tullut akateemisten ja muidenkin narsistien ulosteillaan kuorruttama epäsikiö. Lukioiden ja yliopistojen oppikirjoissa Nietzscheä opetetaan yksinkertaisesti väärin lähinnä narsistien näkemysten pohjalta, vaikka kylmä totuus on, että Nietzsche kirjoittaa paljon narsisteista, pilkaten näitä monin tavoin. Narsistit vaan eivät näe tätä itse ja kuvittelevat pilkan osuvan heidän uhreihinsa. Sitten meidän kouluissa opetetaan asioita narsistien näkökulmasta.
Kaikkein huvittavinta oli, kun joku poliitikko oli kieltämässä Nietzscheä, koska Nietzche paljastaa vaarallisia asioita, kuvitellen, että narsistien tulkinta Nietzschestä olisi oikea.

Ta­val­li­set ih­mi­set al­koi­vat tun­tua mi­tät­tö­mil­tä ja tyh­mil­tä, ja mi­nun oli vai­keaa ar­vos­taa ke­tään. En voi­nut kun­nioit­taa sät­ky­nuk­ke­ja.

Nietzsche kuvaa narsistit juuri pahimmiksi sätkynukeiksi. Nietzschen yli-ihminen ei ole narsisti, kuten narsistit kouluissa opettavat, vaan narsismistaan parantunut henkilö. Narsisti on juuri pahimmin ulkoaohjautuva, koska hän luulee pystyvänsä vaikuttamaan ihmisiin ja elää toisten ohjaamisesta, eli toisten kautta. Pekka-Erik Auvinen oli minun mielestäni persoonallisuushäiriöinen. Persoonallisuushäiriöille tyypillistä on kehä-ajattelu, kuten väärässä Nietzschen tulkinnassa, eli oli asiat niin, tai näin, ne tulkitaan siten, että ne tukevat subjektin omaa maailmankuvaa ja käsityksiä asioista. Auvisella oli juuri tämä kehäajattelu.

Mur­ros­ikäi­se­nä aloin saa­da vai­kei­ta pa­niik­ki­koh­tauk­sia ja tun­tea kuo­le­man­kai­puu­ta. Aloin ta­voi­tel­la no­peas­ti saa­ta­vaa mie­li­hy­vää. 14-vuo­tiaa­na ryh­dyin käyt­tä­mään al­ko­ho­lia, ja vä­hän myö­hem­min ku­vaan as­tui­vat vaih­tu­vat sän­ky­kump­pa­nit.

Yllättävän harvoin narsistit hakeutuvat paniikkioireiden takia mielenterveyspalveluiden piiriin, vaikka Suomessa tuhannet nuoret saavat sisällöttömiä paniikkihäiriö diagnooseja pelkästään lääkkeiden määräämisen määrän kasvattamisen vuoksi. Kansallinen projektio kyseessä?

Nai­sia tu­li ja me­ni, mut­ta olin täy­sin vä­lin­pi­tä­mä­tön hei­dän tar­peis­taan. Sil­ti mo­ni heis­tä tar­rau­tui mi­nuun. Mi­tä etäi­sem­pi olin, si­tä enem­män he mi­nua ha­lu­si­vat.

Naiset jostain syystä rakastuvat herkästi narsisteihin. Etenkin persoonallisuushäiriöisillä naisilla on taipumus rakastua projektioon.

Mo­ni baa­ri­tut­ta­vuuk­sis­ta­ni oli nai­mi­sis­sa, ja ta­ju­sin, kuin­ka pe­tol­li­nen ih­mi­nen on.

Narsisteja ehkä monet heistäkin. Yksi nykyajan suurimmista tabuista on, että pinnallinen deittailu-elämä on paljolti narsistien heiniä ja sinne eksyvät tavalliset ihmiset ovat tuhoon tuomittuja.

Opin myös, et­tä kaik­kia ih­mis­ten te­ko­ja oh­jaa­vat hei­dän tar­peen­sa. Kun niis­tä pää­see pe­ril­le, pys­tyy yleen­sä vai­kut­ta­maan myös hei­dän toi­min­taan­sa. Ai­ka mo­nel­le nai­sel­le riit­ti, kun ker­roin ra­kas­ta­va­ni hän­tä.

Tässä näkyy narsistin kyvyttömyys ymmärtää naisia; naiset etsivät juuri sitä menevää kusipäätä, eivät rakastavaa heepoa. Toisaalta, kun rakkaus on ilmiselvä vale, se kiihottaa monia naisia. Rakkauden tunnustaminenkin voi olla virhe, jos se on se, mitä nainen miehistä haluaa ja jättää, kun on haluamansa kuullut.
Tästä lainauksesta on myös sanottava, että mihinköhän kaikki markkinatalouden perussäännöt pohjautuvat ja mihinköhän markkinoinnin perussäännöt pohjautuvat?

Si­tä pait­si sai­han hän­kin mi­nul­ta jo­tain, mi­tä tar­vit­si.

Turpaansa?

Mie­les­tä­ni kaik­ki ih­mis­suh­teet ovat vii­me kä­des­sä vaih­to­kaup­po­ja. Kaik­kien tun­te­mie­ni avio­pa­rien yh­teis­elo pe­rus­tuu poh­jim­mil­taan yk­si­näi­syy­den pel­koon se­kä ta­va­roi­hin, joi­ta he ovat ke­rän­neet ym­pä­ril­leen.

Juu, niiden parien, joiden suhde ei perustu tunteisiin vaan siihen, että ne nostaa suhteellaan statustaan sukulaistensa silmissä.

Usein nar­sis­tien aja­tel­laan ole­van ab­so­luut­ti­sen pa­ho­ja. It­se en us­ko ab­so­luut­ti­seen hy­vään ja pa­haan. Pys­tyn liik­ku­maan hä­mä­räl­lä alueel­la sii­nä vä­lis­sä.

Narsisti on juuri mustavalkoinen ja näkee vain hyvän ja pahan. Lainaus on jonkinlainen projektio.

Voin esi­mer­kik­si käyt­tää mui­ta ih­mi­siä hy­väk­se­ni pa­ran­taak­se­ni omaa elä­män­laa­tua­ni. Mie­les­tä­ni se ei ole vää­rin. Jos jo­ku elää liian nöy­räs­ti ja jää elä­mäs­sään al­ta­vas­taa­jak­si, se on hä­nen va­lin­tan­sa.

Eli, jos ei ole narsisti, niin se on ihmisen oma vika?

Nuo­rem­pa­na kä­vin jo­pa vit­tui­le­mas­sa po­lii­seil­le.

Niin käyvät kaikki narsistit ja psykopaatit. Sivustakatsojan silmin tuo uho on jotain kuolettavan tylsää.

Mi­nua är­syt­tää esi­mer­kik­si suun­nat­to­mas­ti, et­tä Ke­lan hol­hous­vi­ran­omai­set lä­het­te­le­vät mi­nul­le jo­tain ky­se­ly­lap­pu­ja.

Kyllä, kiukuttele vauva kiukuttele. Harmillista vaan on, että tämänkaltaiset ihmiset pystyvät sekä saamaan arvostusta opettajien, että esimiesten silmissä ja jopa muuttamaan sääntöjä näillä oikuillaan kouluissa ja työpaikoilla.

Olen myös hel­ve­tin kos­ton­hi­moi­nen. En ihan he­ti unoh­da, jos mi­nul­le teh­dään vää­ryyt­tä. So­kea rai­vo nou­see sil­loin no­peas­ti, ei­vät­kä mo­raa­li­set pi­däk­keet tai pel­ko vir­ka­val­taa ja sään­tö­jä koh­taan es­tä mi­nua ha­ke­mas­ta it­sel­le­ni oi­keut­ta. Se te­kee mi­nus­ta ai­ka vit­tu­mai­sen vas­tus­ta­jan.

Tekee lähinnä mielisairaan vastustajan, ei vittumaista. Minua huvittaa, että eräs sosiopaattimies kosti minulle sellaisen asian, että tarjosin hänelle hunajaa teen kanssa, koska käytän itse hunajaa, enkä siten huomannut, että olisi pitänyt tarjota sokeria. Tuo oli hänelle kuitenkin täysin ylitsepääsemätön loukkaus.

Pää­tin kos­taa. Lä­he­tin ku­vat hä­nen avio­mie­hel­leen.

Melkoinen nynnyn teko.

[Mirri]

Mur­ros­ikäi­se­nä aloin saa­da vai­kei­ta pa­niik­ki­koh­tauk­sia ja tun­tea kuo­le­man­kai­puu­ta. Aloin ta­voi­tel­la no­peas­ti saa­ta­vaa mie­li­hy­vää. 14-vuo­tiaa­na ryh­dyin käyt­tä­mään al­ko­ho­lia, ja vä­hän myö­hem­min ku­vaan as­tui­vat vaih­tu­vat sän­ky­kump­pa­nit.

Yllättävän harvoin narsistit hakeutuvat paniikkioireiden takia mielenterveyspalveluiden piiriin, vaikka Suomessa tuhannet nuoret saavat sisällöttömiä paniikkihäiriö diagnooseja pelkästään lääkkeiden määräämisen määrän kasvattamisen vuoksi. Kansallinen projektio kyseessä?

Ritalin, mistä tiedät asian olevan noin kuin sanoit?

Jos murrosikäinen alkaa saada paniikkikohtauksia, hänen hoitoon hakeutumisensa on hänen lähellään olevien aikuisten varassa, aivan hänen (mahdollisesta) narsismistaan riippumatta. Ei kasvuikäinen mahda mitään sille, etteivät hänestä huolehtivat aikuiset ymmärrä toimittaa häntä hoitoon. Joten jos kasvuikäinen 'narsisti' ei ohjaudu hoitoon paniikki- ym. psyykkisten oireidensa vuoksi, syy on hänestä huolehtivissa aikuisissa.

Jos murrosikäinen alkaa saada paniikkikohtauksia ja alkaa tuntea kuolemankaipuuta, jotakin on pahasti vialla - niin pahasti, että hänestä vastaavien aikuisten pitäisi reagoida kiireimmän kaupalla ja toimittaa lapsi ammattiavun ulottuville, hoitoon. Miksi aikuiset eivät ole tunnistaneet murrosikäisen paniikkikohtauksia ja kuolemankaipuuta, eivätkä ole reagoineet hänen hätäänsä auttamalla häntä pääsemään ajoissa hoitoon?

[Hilppa]

--
Sekään ei kuulosta hyvältä, että persoonallisuushäiriöistä sanotaan 'puistattavaksi tyypiksi'. Ja vielä pahempaa, että henkilö leimautuu 'puistattavaksi' itse kertoessaan persoonallisuushäiriöstään ja sen ilmenemismuodoista.
--

Kirjoitus lähes huutaa: "Saan tehdä kusipäisiä tekoja, sillä minustahan suorastaan kumpuaa niitä, koska olen narsisti!".

Siispä kysyn sinulta Mirri, miten sinä suhtaudut kyseiseen artikkeliin?

Tarinan takana seisoo 35-vuotias mies, ei mikään murrosikäinen lapsi.

[Mirri]

--
Sekään ei kuulosta hyvältä, että persoonallisuushäiriöistä sanotaan 'puistattavaksi tyypiksi'. Ja vielä pahempaa, että henkilö leimautuu 'puistattavaksi' itse kertoessaan persoonallisuushäiriöstään ja sen ilmenemismuodoista.
--

Kirjoitus lähes huutaa: "Saan tehdä kusipäisiä tekoja, sillä minustahan suorastaan kumpuaa niitä, koska olen narsisti!".

Siispä kysyn sinulta Mirri, miten sinä suhtaudut kyseiseen artikkeliin?

Minusta artikkeli on realistinen ja rehellinen kuvaus narsismista erilaisine ilmenemismuotoineen. Mainitsemaasi huutamista en näe missään; haastateltu ei puhu saamisista mitään, mielestäni hän lähinnä toteaa oman kokemus- ja ajatusmaailmansa sisältöä seurauksineen ja tekoineen.

Hilppa, miksi vaikeasti persoonallisuushäiriöisen ihmisen ajattelu- ja kokemusmaailmaa tekoineen saataisiin nimittää kusipäiseksi? Tärkeä kysymys etenkin ottaen huomioon, että narsistiksi sanomista sinä ilmeisesti pidät leimaavana ja nimittelevänä...

[Hilppa]

Minusta artikkeli on realistinen ja rehellinen kuvaus narsismista erilaisine ilmenemismuotoineen. Mainitsemaasi huutamista en näe missään; haastateltu ei puhu saamisista mitään, mielestäni hän lähinnä toteaa oman kokemus- ja ajatusmaailmansa sisältöä seurauksineen ja tekoineen.

Hilppa, miksi vaikeasti persoonallisuushäiriöisen ihmisen ajattelu- ja kokemusmaailmaa tekoineen saataisiin nimittää kusipäiseksi? Tärkeä kysymys etenkin ottaen huomioon, että narsistiksi sanomista sinä ilmeisesti pidät leimaavana ja nimittelevänä...

Huutamisella tarkoitin "huutamista" eli rivien välistä artikkeli suorastaan "huutaa" nuo vastenmieliset asiat. Eikä kirjoittaja tosiaan häikäile suoraan ilmaista moraali- eikä muitakaan puistattavia käsityksiään samalla vedoten narsisti-diagnoosiinsa, joka häntä oikeastaan vain naurattaa.

Mutta huomaathan, että en nimittänyt häntä kusipääksi vaan tekoja kusipäisiksi? Vai eikö toisten ihmisten tahallinen vahingoittaminen ole mielestäsi väärin? Minun mielestäni se on väärin ja teoilla leuhkiminen ja virkavallan ym. uhmaaminen kusipäistä. Ei voi mitään, mutta jossain kulkee raja, mitä voin sivistyneesti ymmärtää ja sietää. Diagnooseista huolimatta.

[Mirri]

Mutta huomaathan, että en nimittänyt häntä kusipääksi vaan tekoja kusipäisiksi?

Hieno homma, että nimität vain tekoja kusipäisiksi, et niiden tekijää. Minä tosin en tajua miten teoilla voi olla kusta päässä, muttei minun varmaan tarvitsekaan tajuta.

Miksi haastateltua 'oikeastaan vain naurattaa' hänen saamansa diagnoosi?

[ritalin]

Miksi haastateltua 'oikeastaan vain naurattaa' hänen saamansa diagnoosi?

Luultavasti siksi, että hän pitää itseään normaalina ja diagnoosia sinänsä tarpeettomana tapana erottaa hänet normaaliudesta. Taustalla tässä on tietenkin oman itsen pönkittäminen ja kyseessä onkin itsetunto-ongelmaisen, ehkä maanissävytteinen reaktio siihen, että hänen minänsä koki kauhistuttavan kolauksen diagnoosin myötä. Voisikin sanoa, että hän kääntää tilanteen toisinpäin; kun diagnoosi tulee pahana kolauksena, sitä vähätellään.

Mitä kusipäisyyteen tulee, niin eikö kusipäisyys ollut teidän tarkoitus määritellä henkilön toiminnan mukaan? Kusipäisyys voi siis liittyä siten kehen tahansa persoonallisuuteen katsomatta sen mukaan, miten ihminen toimii. Narsisti toimii aika usein kusipäisesti.

[Repee]

Sai vissiin sitten sen adhc acdc diagnoosinkin

Luulisi tuon edes ärsyttävän.

[Repee]

Täällä kun on näitä kieltäjiä ("mjinä olla pjrajempi ihiminej" - sanoi ulkolaista esittävä narkomaani), niin mistähän se pahasen splitti oikein tulloo?
Toinen on läheisriippuva ja toinen on narsisti.

[Kahvi]

En­ti­nen tyt­tö­ys­tä­vä­ni kuu­luu jouk­koon, jo­ka huu­taa in­ter­ne­tis­sä, kuin­ka hir­vei­tä nar­sis­tit ovat. It­se en ole iki­nä tun­te­nut em­pa­tiaa nar­sis­tien uh­re­ja koh­taan. Mi­ten jo­ku voi edes sa­noa it­seään uh­rik­si? En osaa sää­liä hen­ki­löä, jo­ka ot­taa muil­ta tur­paan­sa.

Elämän julmaa ja raakaa todellisuutta. Ei pidä olla ku5ipää, mutta ei pidä olla sellaisen uhrikaan. Vapaa maa, jossa kukin saa ihan itse valita puolisonsa.

Narskut on mitä on, joten niistä pitää pysyä erossa. Tosin tiedän itsekin, kuinka rankka paikka on löytää itsensä mt-häröisen puolisona, ei siitä tuosta vaan tokeennuta pistämällä hopeat jakoon. Aikaa se ottaa, mutta pelkästään mustavalkoinen syyttely tuskin on muuta kuin katkeruudessa rypeminen. Syy sille kenelle se kuuluu ja itse ainakin olen koittanut ottaa opikseni omista virheistäni.

[Kahvi]

Tässä tuli töllöttimestä hiljattain tv-sarja House, jossa oli potilaana nais-psykopaatti. Fiktiotahan se, mutta antoi kyllä näkövinkkelin asiaan.

Muistaakseni tiimi pongasi hänen tilansa aivokuvasta, kun mantelitumake ei aktivoitunut ollenkaan. Hänellä ei siis ollut "tunteita" kuten aitoa empatiakykyä. Sen sijaan pystyi kyllä esittämään hyvinkin empaattista, eli antamaan ihmiselle heidän kaipaamansa (ja hänen suunnitelmiinsa sopivan) tunneresponssin. Ukkonsa kanssa oli aviossa vain tämän rahojen takia, vaikka käytännössä halveksi ukkonsa tapaisia nyhveröitä - ei tunteita, joten mikäs siinä avioelämää viettäessä muuten vastenmielisen puolison kanssa.

No tottahan hän parantui tuostakin vaivasta, yleensä Housen potilaat tuppaavat parantumaan
Vaiva oli muistaakseni Wilsonin tauti ja liika kupari kropassa aiheutti myös psykopaattisuuden - sopiva hoito ja eukko tervehtyi patiastaan. Lemppasi ukon pihalle ja tunsi ensimmäistä kertaa sitten lapsuusvuosiensa tunteita.

Ukkokin sai selville jakson aikana mikä vaimonsa on luontojaan. Tyytyi kuitenkin osaansa, teko-rakkauskin oli hänelle riittävää. Olisi jatkanut kyllä moisessa suhteessa, mutta nainen antoi kengänkuvaa kun ei enää tunteidensa palatessa kertakaikkiaan pystynyt moisen nyhverön kanssa elämäänsä jakamaan.
-------------

Tuo tuli vain mieleen tuosta Markun jutusta ja narsistien (yms häröisten) empatiakyvyttömyydestä (taikka siis PatoPsykon sanoin tarkemmin sympatiakyvyttömyydestä). Mutta osaavat mokomat näytellä moista ja viedä kanssaihmisiään kuin litran mittaa. They know witch strings to pull...

[Gyver]

Näin ajattelee narsisti

Näin kirjoittaa henkilö, joka ajattelee olevansa narsisti. Narsistit, jotka eivät ajattele olevansa narsisteja, kirjoittavat varmaan ihan jotain muuta kuin narsistit, jotka ajattelevat olevansa narsisteja.

[Hilppa]

Niin tulisipa tarpeeseen tieto. Siis että, miten tällaisen narsissisen persoonan kanssa pitää olla? Ajatellaanpa vaikka, että pitäisi viikko viettää suuremmaksi osaksi vieraiden ihmisten ja kyseisen henkilön kanssa melko suuri osa ajasta. Täällä, kun sattuu olemaan alan miehiä ja naisia paikalla (tarkoitan narsismin asiantuntijoita), niin ajattelin kysäistä. Mitkä ovat viisi parasta ohjettanne tilanteesta selviytymiseen ja käytännön vinkkinne?

[Mirri]

Niin tulisipa tarpeeseen tieto. Siis että, miten tällaisen narsissisen persoonan kanssa pitää olla? Ajatellaanpa vaikka, että pitäisi viikko viettää suuremmaksi osaksi vieraiden ihmisten ja kyseisen henkilön kanssa melko suuri osa ajasta. Täällä, kun sattuu olemaan alan miehiä ja naisia paikalla (tarkoitan narsismin asiantuntijoita), niin ajattelin kysäistä. Mitkä ovat viisi parasta ohjettanne tilanteesta selviytymiseen ja käytännön vinkkinne?

Viestistäsi ei oikein selviä, että vittuiletko vai kysytkö tosissasi ja kaipailetko oikeasti tietoa.

[Hilppa]

Olen vakavissani. Vaikka kysymyksen muoto saattaisi tuntuakin kevyeltä.