Rajatilojen(kin) läheiset

[Kahvi]

Rajatilasta puhuttiin toisaalla ehkä enemmänkin rajatilan itsensä näkökulmasta. Avasin tämän ketjun taas sellaisen läheisen näkökulmasta. Toki muutkin erilaisten persoonallisuushäiriöisten läheiset ovat tervetulleita kommentoimaan.

Itselläni oli tämmöinen kokemus tuossa tovi sitten. Veikkaan keittiöpsykologina, että hänellä oli rajatila, ja todnäk myös jotain muutakin. Kuluttavaa se oli.

Mielialan yllättävät vaihtelut olivat kaiketi sitä kuluttavinta. Varsinaista vuoristorataa sillä rintamalla... muutamassa sekunnissa mieliala vaihtui hänellä täysin päinvastaiseksi ja jopa ihan ilman mitään varsinaista näkyvää syytä. Raskasta oli sekin, kun paranoia löi päälle, teit mitä tahansa niin sitä vaan oli "uhkaava" tai "pelottava". Siis niin kauan kuin sitä paranoiaa oli, ihan yhtälailla yhtäkkiä tilanne olikin päinvastainen.

Sitä jotenkin pääsi ymmärtämään hänen (sisäistä) tuskaansa tietyllä tavalla intuitiivisesti. Minkäs hän sairaudelleen/taudilleen voi, ei rampakaan pysty juoksemaan vaikka kuinka haluaisi.

[Kahvi]

Rajatilasta puhuttiin toisaalla ehkä enemmänkin rajatilan itsensä näkökulmasta.

Siis täällä: Rajatilapersoonallisuushäiriö

[Kahvi]

Google löysi tämmöisen:

Joo eli vaimollani on rajatila-persoonallisuushäiriö eli epävakaa persoona-oireyhtymä. Olemme 40v pariskunta, 13 vuotta oltu naimisissa. Välillä on ollut vaikeita paikkoja. Hän on esim. saanut päähänsä lähteä yöllä jonnekin. Hänellä on impulsiivista käytöstä. Se meitä enimmäkseen häiritsi. Yöt ovat juuri pahimpia. Jos hän ei nukahda niin joskus voi sattua mitä vaan, se on raskasta. Hänellä on Seroquel-lääkitys joka on meidät pelastanut. Välillä en uskaltanut nukkua kun en tiennyt mitä tapahtuu. Impulsiivisuus oli juuri pahin ongelma. Alkoholi pahensi ongelmia. Auktoriteetit olivat myös ongelma. Hänellä oli äitiinsä välit poikki 10 vuotta. Koki äidin liian määräileväksi. Työpaikkojen pomot olivat ongelma, jos joku asia oli hänen mielestään väärin, niin hirveä huuto syntyi. Pahinta oli työpaikat joissa pomo kukkoili huvikseen asemansa takia. Kyllä tuli asia ilmi 100 km:n päähän. pitkäjänteisyyttä hänellä ei ollut. Mutta... Lääkkeet kehiin, niin pärjätään. Lääkkeiden ottoa kannattaa valvoa, se on hyvinkin "pelastava" asia. Ainoa asia miten olen selvinnyt, on piiitkä pinna! Rakastan vaimoani. Ongelmat ovat jo hieman tasoittuneet ijän myötä. Tärkein asia on kuitenkin lääkitys! Se auttoi mietä paljon kun sellainen löytyi. Elämä muuttunut hurjasti sen jälkeen. Tsemiä! (toivottavasti tästä saa jotain selvää, en ole verbaalinen lahjakkuus...)

http://keskustelu.suomi24.fi/node/6875271

Kertojan tarina kuulostaa pelottavan tutulta

[Kahvi]

Poimin tämän Kyllästyneen hyvän kommentin siitä toisesta ketjusta:

Eräs tuttu, jonka puolisolla oli alkoholiongelma sanoi, että kesti kauan ennen kuin hän oivalsi ja sisäisti sen, ettei hänen kannata mahdollistaa juomisen jatkumista siten, että hän kantaa pihalle sammuneen puolison sisälle, riisuu vaatteet ja auttaa sänkyyn ja soittaa töihin ilmoittaen sairauspoissaolosta.
Hän lopetti juopon suojelemisen ja jätti hänet ulos nukkumaan (kunhan ei paleltunut kuoliaaksi) ja antoi naapureiden ihmetellä ja kauhistella pihamaalle sammunutta alkoholistia.

Niin totta kuin vain olla voi!
Sitä niin helposti tekee karhunpalveluksen kun koittaa toista vilpittömästi auttaa. Varsinkin alkoholistien kohdalla parhaiten taitaa auttaa juuri tuommoinen, että "törmäyttää" henkilön itse omaan toimintaansa.

Tietty joku raja siinäkin touhussa pitää olla, niinkuin tuossa esimerkissä se, että ei nyt sentään tarkoitus ole tappaa toista antamalla tämän palelluttaa itsensä kuoliaaksi.

Rajatilan(kin) kohdalla homman vaikeusaste vaan kasvaa toiseen potenssiin. Juoppo sentään selvittyään pystyy älyämään että ihan itse mokaili ja oma syy, kun joutuu häpeämään käytöstään. Rajatilassa tämmöistä ei (välttämättä) tule, vaan asia saattaa hänen päässään heittää häränpyllyä ja syyllinen omaan häpeään onkin se hyvää tarkoittanut läheinen. Yritä nyt siinä sitten selvittää miten tilanne tosiasiallisesti on - varsinkin jos toisella on paranoidinen vaihe päällä

[Kahvi]

Hieman aristelen omasta kokemuksestani kertomista. Tulee mahdollisesti väkisinkin kerrottua sellaisia asioita, joista joku ehkä voi päätellä kuka minä olen ja kuka hän on. Ei siinä sinänsä mitään pahaa siinäkään ole, mutta kun kaikennäköisiä kulkijoita täällä netissäkin on, niin joku voi "riemastua" pahemmankin kerran...

Varmaan on syytä tarkentaa, että itse en ole nyt (enkä muutenkaan) kirjoittelemassa missään jonkun ihmisen ja/tai asian mollaamismielessä. Ihminen, jolla on jonkunnäköinen sairaus/häiriö/tms ei asialle voi juurikaan mitään. En siis ole täällä todistamassa jonkun alhaista persoonallisuutta, yleistä huonoutta saatikka käytännön ku5ipäisyyttä.

Ennemminkin ja aika puhtaasti vaan pohtimassa niitä asioita ja seikkoja omassa itsessäni, jotka näemmä ovat jääneet mieltäni askarruttamaan.

[Mirri]

Se onkin läheisnäkökulman esiin tuomisessa vaikeaa, että asia hyvin herkästi tulkitaan sairaan ihmisen mustamaalaamiseksi ja panetteluksi, tai sitten tulkitaan niin, että läheisnäkökulmasta kirjoittava haluaakin mollata kaikkia persoonallisuushäiriöisiä (kuten rajatilahäiriöisiä) ihmisiä. Itselleni olen vuosien varrella selittänyt tuon asian niin, että se on tyypillinen rajatilainen reaktio - ottaa itseensä se, että ventovieraat läheiset kertovat mt-foorumilla miten he ovat kokeneet elämänsä rajatilahäiriöisen henkilön kanssa.

Läheisnäkökulma on ikuisuusaihe, koska rajatilaisuutta eri muodoissaan on hyvin paljon; silloin tietysti läheisiäkin on paljon. Ja läheisissä on paljon mt-ongelmaisia. Eri tavoin häiriöisiä ihmisiä; vaikkeivät itse ole rajatilaisia, mutta jollakin tavoin kuitenkin. Ja aika tavallista lienee sekin, että rajatilaisen vanhemman kasvattama lapsi kulkeutuu omassa aikuisuudessaan rajatilaisen kanssa parisuhteeseen; minä taidan olla sellaisesta esimerkki. Oman vanhemman rajatilaisuus häiriinnyttää lapset tavalla tai toisella, se on karu tosiasia.

Niinpä läheisiä riittää; siksi on tosi tärkeää, että tästä asiasta voidaan kirjoittaa ja keskustella myös läheisnäkökulmasta. Se on myös hyvä keino kohti omaa eheyttä. Lisäksi sitten se, että on paljon rajatilaisia, jotka ovat hyvin tietoisia tilanteestaan ja hoitomahdollisuuksistaan ja selviytymiskeinoista, yms. Minulla on vuosien varrelta paljon hyviä kokemuksia 'epävakaiden' ihmisten kohtaamisesta mt-aiheisen nettifoorumin välityksellä; siitä, että he kertovat omista kokemuksistaan - kaikki eivät hyökkää kimppuun, vaan keskustelu on ollut rakentavaa ja hyödyllistä.

[Kahvi]

Täytyy nyt korostaa, että henkilö, josta puhun, on oman keittiöpsykologisen tulkintani mukaan rajatila-tapaus. Eli käytännössä hän voi olla muutakin. Vaikka olenkin vannoutunut kyökkipsyka, niin tiedän, että olen liian subjektiivinen (varsinkin tässä tapauksessa) ja varsinkin erityisesti en osaa tehdä erotusdiagnostiikkaa - samat oireet voivat kertoa myös jostain muusta häröstä tms.

Jotain (vakavaa) mt-ongelmaa hänellä kuitenkin oli, ihan oman kertomansa mukaan: Päivittäinen kamppailu itsemurhaa vastaan, muutamat vapaaehtoiset käynnit suljetulla, kaappijuopottelu... muutamia mainitakseni.

Itseni kannalta ei liene merkitystä, oliko hänellä juuri rajatila ja/tai jokin muu. DSM-IV:n yhdeksästä kriteeristä hän nähdäkseni täytti kaikki yhdeksän, ja viisi tarvitaan diagnoosiin... eli ihan täysin metsässä en koe olevani, jos toki vähintään jonkun verran harhateillä ehdottomasti.

[Mirri]

'Rajatila' on siitä mukava sana, että se ei ole diagnoosi. Hyvin voidaan maallikoina puhua rajatilaisuudesta, vaikkei tiedetä olisiko henkilöllä diagnosoitavissa täsmälleen tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö, vai jotakin muuta tunne-elämän vuoristorataa aiheuttavaa persoonallisuuden häiriöisyyttä. Persoonallisuushäiriöisyys harvoin ilmenee niin, että se olisi täsmällisesti tungettavissa johonkin tiettyyn tautiluokituksen mukaiseen yhteen persoonallisuushäiriön diagnoosiin; senkin puoleen rajatilaisuus on maallikoille käyttökelpoinen sana. Sillä ei tarkoiteta yhtä tiettyä diagnoosia.

Tässä on läheisille tarkoitettu tietopaketti rajatilaisuudesta:
http://www.omaiset-tampere.fi/pdf/epava ... lisuus.pdf

Se on mielestäni tutustumisen arvoinen siksi, että se on kirjoitettu läheisnäkökulmasta; läheisten ja omaisten tarpeet huomioon ottaen.

[Kahvi]

Tässä on läheisille tarkoitettu tietopaketti rajatilaisuudesta:
http://www.omaiset-tampere.fi/pdf/epava ... lisuus.pdf

Se on mielestäni tutustumisen arvoinen siksi, että se on kirjoitettu läheisnäkökulmasta; läheisten ja omaisten tarpeet huomioon ottaen.

Kiitos Mirri hyvästä linkistä! Kannattaa lukea, paljon asiaa hyvässä muodossa.

[Kahvi]

Mirrin linkittämässä dokumentissa mainittiin oireiston kohdalla: "Voimakas hylätyksi tulemisen pelko."
Näin se oli aikanaan sen henkilön kohdalla, johon tutustuin. Taikka tarkemmin se ilmeni jatkuvalla (ja pahenevalla) testaamisella että hylkäänkö vai en. Intuitiivisesti jotenkin älysin missä mennään ja lupasin, että häntä en jätä, jos haluaa minut elämästään pois niin hänen pitää lempata minut. Loppupeleissä teknisesti noin kävikin, vaikka minua fiksumpi olisi korjannut luunsa pois jo aikaisemmin lupauksistaan välittämättä.

Ihan suhteen alussa puhuttiin riitelystä ja siitä, kuinka aikalisän ottaminen riidan tuoksinnassa voi olla joskus paras ratkaisu. Sovittiin myös yhteiset säännöt aikalisästä: pitää ilmoittaa ottavansa aikalisän ja ehdottomasti kerrottava koska tulee takaisin. Vähintään niin, että rauhoituttuaan nakkaa vaikka tekstarin paluuajastaan. Se olikin hyvä systeemi, monen monta kertaa otin aikalisää (ja muutaman kerran otti hänkin). Milloin otin 5-15min aikalisän, milloin hän otti vuorokauden tms aikalisän. Ja aina itse ilmoitin paluuaikani sovitun mukaisesti, ja pidin myös siitä minuutilleen kiinni.

Homma vaan alkoi kääntymään pikkuhiljaa siihen, että hänen mielestään harrastin henkistä väkivaltaa noilla aikalisilläni. Että kun tiedän hänen hylkäämisen pelkonsa, niin käytän sitä pelkoa sadistisesti hänen kiusaamiseksi aikalisän muodossa. Ilmeisesti jopa hänen ystävättärensä uskoivat tähän, mutta se onkin jo toinen juttu.

Paranoiaa kait tuo on, siis sellaista mihin henkilö ei tarkoitushakuisesti pyri. Se vaan tulee puskista piinaamaan häntä. Mutta vaikka tuon ymmärrän, niin kyllä se oli kuluttavaa - hyvin kuluttavaa.

[Kahvi]

Ja pieni varoituksen sana tähän väliin: jahka näitä juttuja saan kirjoitettua tänne, niin sen uskomattomimmiksi ne käyvät. Älkää siis säikähtäkö, tarinaani liittyy niin ihmeellisiä käänteita, että ei voi kuin todeta, että todellisuus on tarua ihmeellisempää

Joku voi ehkä alkaa ajattelemaan, että nyt taitaa Kahvi vain keksiä omasta päästään juttuja. Tai että minulla on vakavasti vinoutunut todellisuudentaju, suorastaan harhainen sisältäen deluusioita ja jopa suoranaisia hallunisaatioita. Ehkä minunkin tapulissani on omituisa lepakoita, mutta ei kuitenkaan tuolla saralla

[Mirri]

Tuo on tuttua monille rajatilaisten ihmisten läheisille (tai ns. 'narsistien uhreille'), että omat kokemukset vaikeasti persoonallisuudeltaan häiriintyneen henkilön läheisenä tuntuvat epätodellisilta, uskomattomilta, ja myös hävettäviltä voivat tuntua. Mielessä pyörii ajatus ja tuntemus, että eihän tällainen voi olla totta, ei tällaista oikeasti voi tapahtua... Siksi omista kokemuksista kertominenkin on usein vaikeaa, ja kynnys on hirmuisen korkea. Eikä siinä asiassa yhtään tuo helpotusta, että rajatilainen on erilaisissa tilanteissa ja erilaisten ihmisten kanssa hyvinkin erilainen. Sillä seurauksella, että rajatilaisen läheisimmät ihmiset, kumppani, puoliso, lapset - ne, jotka ovat hyvin lähellä ja usein myös asuvat saman katon alla - tuntevat itsensä lähinnä valehtelijoiksi. Tai ainakin uskovat kuvittelevansa, ja etsiskelevät kuumeisesti syitä ja selityksiä omien korviensa välistä. Ajatus on, että kyllä minun on jotenkin täytynyt aiheuttaa tämä kaikki, eihän se ihana, miellyttävä, ja kaikkien pitämä ihminen muuten olisi niin hankala ja voisi huonosti juuri minun läheisyydessäni...

Sanoit, että rajatilaisuus on läheisille kuluttavaa. Nimenomaan sitä se on, ja siksi läheiset ('uhrit') ovat helposti aika hajalla ja puhki; ja siksi mielestäni mt-aiheisilla vertaistukifoorumeilla täytyy olla tilaa myös heille kokemuksineen. Viime vuosina onneksi on sikäli helpottanut, että näistä asioista on alettu puhua. Niinpä on huomattu, etteivät omat kokemukset olekaan aivan epäuskottavia, vaan moni muu vaikeasti luonnehäiriöisen ihmisen kanssa elänyt on kokenut samanlaisia asioita - kukaan ei ole vain aiemmin rohjennut kertoa oman elämänsä kokemuksista pelätessään 'hulluksi' leimaantumista ja lisäksi pelätessään rajatilaisen leimaamista...

Onneksi on vertaistukeen tarkoitettuja nettifoorumeita, joissa omista kokemuksista voidaan kirjoittaa tuntematta jatkuvaa syyllisyyttä rajatilaisen ihmisen leimaamisesta, syyttelystä, tai mustamaalaamisesta. Minulle Tukiasema.net 'kohtalotovereineen' on tässä asiassa ollut korvaamaton apu; sellainen tuki, jota ammattilaiset oman tietämyksensä kanssa eivät ole pystyneet korvaamaan niin tärkeää kuin ammatti-ihmisten tietämys onkin ollut.
Mutta hyvin muistan miltä tuntui silloin, kun vielä ajattelin, etten ikimaailmassa voi tällaisista asioista kertoa, ei minua kuitenkaan kukaan usko...

Luulen, että tässä asiassa kaikkein lujimmilla ovat rajatilaisten ihmisten lapset. Heidän kodissaan usein tilanne on se, että he asuvat yksinänsä rajatilaisen äidin kanssa. Eikä kukaan tiedä mitä kaikkea kodin seinien sisällä voi tapahtua, eikä kukaan kenties ihan oikeasti usko, vaikka lapsi yrittäisikin kertoa millaista hänen elämänsä vakavasti häiriintyneen äidin kanssa on.

[Kahvi]

. Eikä siinä asiassa yhtään tuo helpotusta, että rajatilainen on erilaisissa tilanteissa ja erilaisten ihmisten kanssa hyvinkin erilainen.

Näinpä. Oireilu on tietyllä tavalla kohtauksenomaista, eli henkkilö ei ole kaikenaikaa pahimmillaan tai parhaimmillaan - niinkuin esim masentunut on kaiken aikaa masentunut tms.

Tuntemani henkilö osasi silleen toimia, että hän ei ollut yhteyksissä muihin ihmisiin silloin, kun huomasi itse "kohtauksen" olevan päällä. Parempina hetkinään hän oli aivan ykköstyyppi. Että ei ihme minunkaan kohdalla, että hänen ystävättärensä uskoivat hänen puheensa kakistelematta... heillä ei ollut tietoa todellisuudesta kokonaisuudestaan. Lisäksi tietty vielä sukupuolikin auttoi häntä tässä - naiset on hyviä ja miehet pahoja jne.

Onneksi itse on sen verta tullut nähtyä kaikennäköistä, että olin koko ajan enemmän vähemmän hintsulla siitä, mistä on kysymys. Että kumman maailma ja näkemys on vinoutunut, kummalla on paranoiaa jne. Vaikka kyllä siinä puuhassa välillä ihmetteli omankin ajukoppansa kunnossa oloa aina välillä.

[Mirri]

Miehet saattavat näissä asioissa olla heikoilla; ainakin, jos käytetään sanoja narsismi, psykopatia, luonnehäiriöisyys yms., koska ne niin vahvasti mielletään miehiin liittyviksi. Mutta jos puhutaankin rajatilaisuudesta, on ehkä helpompi ymmärtää, että kyseessä on 'sukupuoleton' asia. Rajatilaisuutta ilmenee sekä miehillä että naisilla, ilmenemismuodot vain vaihtelevat niin, että miehinen rajatilaisuus on vähän erilaista kuin sama naisella. Niinpä rajatilaisen läheinen (tai 'narsistin uhri') voi olla yhtä hyvin mies kuin nainen, ja rajatilainen voi olla kumpaa sukupuolta vain.

Narsistien uhrien tuki ry:ssä tiedetään, että yhteydenottoja tulee miehiltä siinä kuin naisiltakin, niin olen ymmärtänyt. Miesten ongelmat ovat sikäli vakavampia, että heitä ei oikein oteta vakavasti; heidän on vaikea kertoa mitä kaikkea ovat kokeneet, koska ei ymmärretä eikä uskota naisenkin voivan olla hyvin vaikeasti luonnehäiriöinen henkilö. Ei ole pitkiä aikoja siitäkään julkisuuteen tulleesta tapauksesta, jossa mies soitti hätäkeskukseen väkivaltaisen naisen vuoksi, ja hätäkeskuspäivystäjä naureskeli hänelle...

Rajatilaisen naisen lähellä elävien miesten kokeman psyykkisen väkivallan määrästä puhumattakaan... Kaikki itsemurhauhkailut, lääkkeiden yliannostukset, viiltelyt, verbaalinen raivoaminen, sun muu on psyykkistä väkivaltaa, ja moni mies joutuu parisuhteessaan sellaisen uhriksi. Eikä lähteminen ole helppoa, ei ainakaan, jos sattuu olemaan lapsia rajatilaisen naisen kanssa.

Narsistien uhrien tuki ry:tä on parjattu paljon, eikä varmaan ihan aiheettomasti. Ainakin siinä asiassa yhdistys käsittääkseni kuitenkin on tehnyt hyvää työtä, että se on tuonut esille ja 'kaivanut päivänvaloon' sen tosiasian, että tämä ei ole sukupuoleen sidottu asia, vaan 'uhri' voi olla niin mies kuin nainen - tai lapsi. Niinpä apua ja tukea tarjotaan sukupuoleen ja ikään katsomatta.

[Mirri]

Se onkin yksi vakava ja läheisten kannalta tuhoisa ongelma, että rajatilaisen maailma muljahtaa herkästi vinoon, kuten Kahvi osuvasti ilmaisi. Pakko myöntää, että tuo ilmaisu nauratti makeasti, vaikka onkin vakava asia... Niin hirmuisen monta vuotta olen kuitenkin ehtinyt ihmetellä läheisen vinksalleen muljahtelevaa maailmaa, että tuntuu ihan mukavalta nauraa sille illmiölle.

Ongelman tuhoisuus on siinä, että läheinen mitä todennäköisimmin ennemmin tai myöhemmin alkaa etsiskellä selityksiä vinossa olevaan maailmaan itsessään; hän alkaa uskoa rajatilaisen näkevän asiat oikein ja hänen itsensä näkevän ne väärin, virheellisesti. Silloin tietysti oma mielenterveys on vaarassa - ja taas suurimmassa vaarassa ovat lapset.
Tässä onkin yksi tärkeä syy miksi minä sinnikkäästi peräänkuulutan sopivia sanoja läheisten käyttöön; on voitava tuoda julki, että vinoutuma on rajatilaisen päässä, ei hänen läheistensä päässä. Ja nimenomaan lapsille on tärkeää kertoa näistä asioista, heidän pitää saada tietää, että he 'näkevät' oikein ja rajatilainen vanhempi 'näkee' vääristyneesti. Silloin tietysti tarvitaan sanoja, koska lapsen kysymys kuuluu: mikä äitiä/isää vaivaa...

[Repee]

Sekoita sinä Kisuli taas rajatila narsismiin ja googletelepa samaan aikaan kuin minä, vaikkapa hmm... rajatilaa ja narsismia...

Fakta on se, että suurin osa ei ole koskaan kuullutkaan yhtään mistään rajatilasta.

[Mirri]

Sekoita sinä Kisuli taas rajatila narsismiin ja googletelepa samaan aikaan kuin minä, vaikkapa hmm... rajatilaa ja narsismia...
Fakta on se, että suurin osa ei ole koskaan kuullutkaan yhtään mistään rajatilasta.

Nyt kuulevat, jos lukevat tätä ketjua. Rajatilaisuudesta puhuttiin sujuvasti aikana, jolloin ei vielä ollut nykyisiä persoonallisuushäiriödiagnooseja luonnehäiriöisyyttä kuvaamaan. Eikä ollut maallikkokäytössä sanaa narsismi...

Tässäkin kerrotaan rajatilaisuudesta:
http://myrskykari.tripod.com/psykiatria/rajatila.html

[Repee]

Tekstiä on vaikea kuulla. Miten selität vanhat viestisi? Johtuuko ne ihan sattumasta vaiko esim. narsismista?

[Repee]

Tietenkin jätät taas vastaamatta.
-

Vitun apina, sanoi rajatila kun torilla käveli ja perään totesi, että haistapa sinä vittu.

[Illusia]

Aika parantaa haavat.