Psykopaattiset vanhemmat

[Mirri]

Nimittely on minun sanavarastossani loukkaavaa. Narsismia en pidä loukkaavana käsitteenä, samoin en myöskään häiriintyneisyyttä pidä loukkaavana, enkä luonnehäiriöisyyttä. Psykopatia-sana toki on kyseenalainen, koska psykopatia usein viittaa rikollisuuteen, ts. lain rikkomiseen.

Hilppa, huomaatko, että nyt - sinun tahdostasi - keskustellaan (vai peräti väännetään?) nimittelyistä, vaikka tätä ketjua ei aloitettu nimittelyistä keskustelemiseen, vaan ihan muuhun tarkoitukseen? Jos sinä sanot henkilöä häiriintyneeksi, onko tarkoituksenasi silloin nimitellä häntä?

[Hilppa]

Nimittely on minun sanavarastossani loukkaavaa. Narsismia en pidä loukkaavana käsitteenä, samoin en myöskään häiriintyneisyyttä pidä loukkaavana, enkä luonnehäiriöisyyttä. Psykopatia-sana toki on kyseenalainen, koska psykopatia usein viittaa rikollisuuteen, ts. lain rikkomiseen.

Hilppa, huomaatko, että nyt - sinun tahdostasi - keskustellaan (vai peräti väännetään?) nimittelyistä, vaikka tätä ketjua ei aloitettu nimittelyistä keskustelemiseen, vaan ihan muuhun tarkoitukseen? Jos sinä sanot henkilöä häiriintyneeksi, onko tarkoituksenasi silloin nimitellä häntä?

Kuulepa Mirri: Mistä sinä päättelet minun tahtoni tilan? Sinä aloitit minun viestiäni lainaten ja sen perusteella olettamien esittämisen tänään 11.6.2012 9:52. Tuohon mainittuu viestiini et aiemmin ollut vastannut. Tuollainen viestini käsittely on sinun tahtotilaasi ja vallankäyttöäsi, ei minun.

Miksi nimittelystä ei saisi keskustella etenkin, kun ketjun otsikkona on nimittelyä lähentelevä "Psykopaattiset vanhemmat"? Mielestäni sopii keskustella siitäkin, onko aiheellista ylipäätään keskustelupalstoilla, blogeissa ynnä muualla netissä todentaen/taivastellen(/itse asiassa jopa juoruten) kyseisin nimikkein omaistensa terveydellisestä tilasta. Mutta eivät tuontyyppisiin ylilyönteihin syyllisty ainoastaan yksityiset ihmiset blogeissaan ja keskustelupalstoillaan vaan myös aivan tavalliset toimittajat luonnehtiessaan yritysjohtajien esimerkiksi niin ja niin moniprosenttisesti olevan psykopaatteja.

En pidä sanasta häiriintynyt. En etenkään, kun sitä käytetään toteavassa merkityksessään luonnehtimassa ihmistä ja persoonaa. Käytös sen sijaan voi mielestäni olla häiriintynyttä. Ajatukseni pohjautuu siihen käsitykseen, että ainoastaan psykologian/psykiatrian asiantuntija voi tutkimusten perusteella todeta jonkun ihmisen sairaudentilan.

[Mirri]

Nimittely on minun sanavarastossani loukkaavaa. Narsismia en pidä loukkaavana käsitteenä, samoin en myöskään häiriintyneisyyttä pidä loukkaavana, enkä luonnehäiriöisyyttä. Psykopatia-sana toki on kyseenalainen, koska psykopatia usein viittaa rikollisuuteen, ts. lain rikkomiseen.

Hilppa, huomaatko, että nyt - sinun tahdostasi - keskustellaan (vai peräti väännetään?) nimittelyistä, vaikka tätä ketjua ei aloitettu nimittelyistä keskustelemiseen, vaan ihan muuhun tarkoitukseen? Jos sinä sanot henkilöä häiriintyneeksi, onko tarkoituksenasi silloin nimitellä häntä?

Kuulepa Mirri: Mistä sinä päättelet minun tahtoni tilan? Sinä aloitit minun viestiäni lainaten ja sen perusteella olettamien esittämisen tänään 11.6.2012 9:52. Tuohon mainittuu viestiini et aiemmin ollut vastannut. Tuollainen viestini käsittely on sinun tahtotilaasi ja vallankäyttöäsi, ei minun.

Miksi nimittelystä ei saisi keskustella etenkin, kun ketjun otsikkona on nimittelyä lähentelevä "Psykopaattiset vanhemmat"? Mielestäni sopii keskustella siitäkin, onko aiheellista ylipäätään keskustelupalstoilla, blogeissa ynnä muualla netissä todentaen/taivastellen(/itse asiassa jopa juoruten) kyseisin nimikkein omaistensa terveydellisestä tilasta. Mutta eivät tuontyyppisiin ylilyönteihin syyllisty ainoastaan yksityiset ihmiset blogeissaan ja keskustelupalstoillaan vaan myös aivan tavalliset toimittajat luonnehtiessaan yritysjohtajien esimerkiksi niin ja niin monta prosenttia olevan psykopaatteja.

En pidä sanasta häiriintynyt. En etenkään, kun sitä käytetään toteavassa merkityksessään luonnehtimassa ihmistä ja persoonaa. Käytös sen sijaan voi mielestäni olla häiriintynyttä. Ajatukseni pohjautuu siihen käsitykseen, että ainoastaan psykologian/psykiatrian asiantuntija voi tutkimusten perusteella todeta jonkun ihmisen sairaudentilan.

Hilppa, erehdyinkö olettaessani sinun tahtovan tässä ketjussa keskustella nimittelystä?

[Hilppa]

Hilppa, erehdyinkö olettaessani sinun tahtovan tässä ketjussa keskustella nimittelystä?

Halusin keskustella allaolevasta viestistäsi, mutta itse asiasta en ole voinut keskustella, koska vuorovaikutteista keskustelua ei ole yrityksistäni huolimatta syntynyt.

Tuli mieleeni vielä yksi sana, joka voisi olla maallikoille käyttökelpoinen: häiriintynyt, toisin sanoen, tunne-elämältään häiriintynyt henkilö. Ilmaisu käsittääkseni kertoo aika hyvin mistä on kysymys, mutta samalla on niin laaja ja avara, ettei aseta äitiä/isää mihinkään lokeroon. Kertoopahan vain sen, että henkilö on sillä tavoin vakavasti tunne-elämältään häiriintynyt, että hänen etenkin kasvuikäisille läheisilleen on koitunut ongelmia, joista heidän olisi hyvä ymmärtää, etteivät ole niiden aiheuttajia, vaan että (tunne-elämältään) häiriintynyt vanhempi on aiheuttanut niitä...

Osoittelevaa tai ei, mutta kyllä toimivia sanoja tarvittaisiin näiden asioiden ilmaisemiseen.

[Mirri]

Hilppa, erehdyinkö olettaessani sinun tahtovan tässä ketjussa keskustella nimittelystä?

Halusin keskustella allaolevasta viestistäsi, mutta itse asiasta en ole voinut keskustella, koska vuorovaikutteista keskustelua ei ole yrityksistäni huolimatta syntynyt.

Tuli mieleeni vielä yksi sana, joka voisi olla maallikoille käyttökelpoinen: häiriintynyt, toisin sanoen, tunne-elämältään häiriintynyt henkilö. Ilmaisu käsittääkseni kertoo aika hyvin mistä on kysymys, mutta samalla on niin laaja ja avara, ettei aseta äitiä/isää mihinkään lokeroon. Kertoopahan vain sen, että henkilö on sillä tavoin vakavasti tunne-elämältään häiriintynyt, että hänen etenkin kasvuikäisille läheisilleen on koitunut ongelmia, joista heidän olisi hyvä ymmärtää, etteivät ole niiden aiheuttajia, vaan että (tunne-elämältään) häiriintynyt vanhempi on aiheuttanut niitä...

Osoittelevaa tai ei, mutta kyllä toimivia sanoja tarvittaisiin näiden asioiden ilmaisemiseen.

Ok. Edelleen olen sitä mieltä kuin tuossa sanoin; ja hyvin vankasti olenkin - sille asialle en mahda mitään. Sinä olet eri mieltä, niin olen keskustelun kuluessa ymmärtänyt. Ilmeisesti kumpikin puhutaan oman elämänkokemuksen pohjalta, ja kokemuksemme ovat erilaisia; se asia ei taida muuttua keskustelemalla.

Jos mielipiteet menevät kovin jyrkästi ristiin ja ovat kovin kaukana toisistaan, voi hyvin olla, ettei synny mitään rakentavaa keskustelua.

[Hilppa]

Ok. Edelleen olen sitä mieltä kuin tuossa sanoin; ja hyvin vankasti olenkin - sille asialle en mahda mitään. Sinä olet eri mieltä, niin olen keskustelun kuluessa ymmärtänyt. Ilmeisesti kumpikin puhutaan oman elämänkokemuksen pohjalta, ja kokemuksemme ovat erilaisia; se asia ei taida muuttua keskustelemalla.

Jos mielipiteet menevät kovin jyrkästi ristiin ja ovat kovin kaukana toisistaan, voi hyvin olla, ettei synny mitään rakentavaa keskustelua.

Sehän ei haittaa lainkaan keskustelua, vaikka miten erimielisiä olemme.

Itse asia minua kiinnostaa. Olet monesti todennut, kuinka on tärkeätä, että on olemassa keinot sanoittaa ongelmavanhemman tila tai käytös tai mitä ihmettä se onkin. Olet usein kirjoittanut, että on tärkeää voida sanoittaa asia siis itse ilmiö, jotta ei koe itseään syylliseksi johonkin.

Kokonaan ihminen pystyy hyvin harvoin itseään pesemään ulos ikävistä asioista. Vaikka saisi asioille nimetkin. Tärkeämpää olisi päästä ulos kierteestä, jotta asiat alkaisivat mennä paremmin tulevaisuudessa.

Miten läheisen toteaminen häiriintyneeksi voisi auttaa? Nimeäminen ja toteaminen ovat asioiden pelkistämistä. Jokaisella ihmisellä kuitenkin on oma tarinansa, joka on aina erilainen. Mikäli oma tarina pelkistetään pariin sanaan, jää moni asia edelleen avoimeksi. Varsinainen psyykkinen työstäminen on jotain aivan muuta. Uskon, että toteava asioiden pelkistäminen voisi jopa haitata omaa varsinaista psyykkistä työstämistä.

Mikäli nimeämisestä voisi yksinkertaisesti päätellä, että jollakin diagnoosilla varustettu esimerkiksi ei olisi luotettava sosiaalisessa kanssakäymisessään, voisi olla hyödylistä tietää kyseinen ominaisuus tai diagnoosi. Tosin esimerkiksi luotettavuuden voi usein päätellä aiemman käytöksenkin perusteella ilman diagnoositietojakin. Lähinnä käytännön syistä voisi kuvitella olevan hyötyä sanoittamisesta ja ongelman nimeämisestä. Pelkällä nimeämisellä ei vielä pitkälle pötkitä, vaan pitäisi pystyä työstämään itse ongelmaa, jotta pääsee eteenpäin. Ja omaa ongelmaansa (vaikkakin omaisesta osin johtuvaa) ei voi työstää toisen ihmisen kautta. Ainakaan kokonaan ja syvemmin. Koko terapian idea on käsittääkseni aivan muuta eli oman itsen (ei kenenkään toisen esimerkiksi omaisen) työstämistä.

Mutta oman psyyken työstämisen kannalta ja oman terapiani kokemusten perusteella pidän ainoastaan haitallisena ulkopuolisen vaikkakin lähiomaisen psyyken tilasta kovin paljon puhumisen. Lähinnä hukkaan heitettyä aikaa ja rahaa. Ihan vakavasti kerron ja toivoisin kommenttejanne omista kokemuksistanne kanssakirjoittajat.

[Mirri]

Olet monesti todennut, kuinka on tärkeätä, että on olemassa keinot sanoittaa ongelmavanhemman tila tai käytös tai mitä ihmettä se onkin.

Onko ongelmavanhemmaksi sanominen tai toteaminen jollakin tavoin vähemmän nimittelyä kuin esim. narsistiseksi tai häiriintyneeksi sanominen? Jos on, niin millä perusteella?

Narsistiseksi sanominen on sinusta samaa kuin sanoisi, että paska jätkä tai mulkku tyyppi, yms, mutta ongelmavanhemmaksi sanominen on ok? Kerro tarkemmin.

Ihan sanoitta et näköjään sinäkään onnistunut asiaa kuvaamaan; käytit ilmaisua ongelmavanhempi. Vai nimittelitkö peräti?
Oikeastaan siinä olisikin yksi hyvä ilmaisu; miksei tosiaan voitaisikin puhua ongelmavanhemmista... Tuossa kuitenkin voi olla sellainen ongelma, että ilmaisu on niin laaja, ettei se kerro yhtään mitään.

[Kahvi]

Blogisti on myös jatkanut aiheesta, kertoen raa'asta todellisesta elämästä:

Ruukinmatruuna mainitsi Psykopaattiäidit-masuuninlaskussa erään tapauksen, jota hän on joutunut tai saanut seurata. Nyt on käynyt ilmi, että kyseinen äiti oli suunnitellut myös kolmen lapsensa murhaamista.

Kyseinen nainen oli järjestänyt miehensä ottamaan lapsilleen vakuutuksen ja merkinnyt itsensä edunsaajaksi, jos lapsille tapahtuisi jotain. Hän oli väärentänyt siihen miehensä nimikirjoituksen.

Vankilaan jouduttuaan ei ollut kestänyt kuin kaksi viikkoa, kun kyseinen nainen oli tutustunut erääseen tuomittuun pedofiiliin ja "rakastunut" häneen. Naisen äiti oli muiluttanut hänelle "rakkauskirjeet". Nainen oli ohjeistanut häntä että mitä lapsille tuli tehdä, ja kuinka lavastaa hänen ex-miehensä syylliseksi. Motiivina rikokseen oli siis kosto - psykopaatti kostaa aina - sekä rahanhimo. Edes vankilan muurit eivät pidättele riittävän pirullista psykopaattia.

http://takkirauta.blogspot.fi/2012/06/o ... aidit.html

Lienee kuitenkin suhteellisen harvinaista näin paha häiriökäyttäytyminen?

[Mirri]

Samaisessa kirjoituksessa oli lopussa mielenkiintoinen kysymys:

Useimmat psykopaatit ovat miehiä. Mutta meitä on joka junaan, ja osa jää asemallekin. Saako naisten psykopatiaa sekä psykopaattiäitejä ja heidän edesottamuksiaan tutkia? Kas siinäpä pähkinä purtavaksi.

Äitien ja naisten häiriintyneisyys on kovin arka asia; siitä ei oikein olisi luvallista puhua, eikä ainakaan kirjoittaa julkisesti. Ja kuitenkin monien äitien lapset tietävät mitä on kasvaa häiriintyneen, tai narsistisen, tai 'ongelmaäidin' lapsena. Psykopatia varmaan on ääri-ilmiö, mutta monenlaista enemmän ja vähemmän vakavaa häiriintyneisyyttä naisissakin esiintyy, ja toki sillä on vaikutuksensa lapsiin.

Ei se aina ole isä, joka tekee lasten elämän kurjaksi, vaan vakavimmin vahingoittava aikuinen voi olla oma äiti.

[Hilppa]

--
Onko ongelmavanhemmaksi sanominen tai toteaminen jollakin tavoin vähemmän nimittelyä kuin esim. narsistiseksi tai häiriintyneeksi sanominen? Jos on, niin millä perusteella?

Ongelmavanhemmaksi nimittäminen on nimittelyä eikä siten mielestäni sovi esimerkiksi ketjun otsikkoon.

Narsistiseksi sanominen on sinusta samaa kuin sanoisi, että paska jätkä tai mulkku tyyppi, yms, mutta ongelmavanhemmaksi sanominen on ok? Kerro tarkemmin.
--

Taas vääristelet minun ajatuksiani.

Narsistiksi nimittäminen arkikielessä on samaa kuin alatyylisten nimittelyjen käyttö. Jos joku sanoo narsistiseksi, voi se tarkoittaa ilmiötä, joka esiintynee meissä jokaisessa. Esimerkiksi monen avioparin käytös etenkin riitaisissa avioeroissa voi olla narsistista luonteeltaan ilman että kumpikaan heistä olisi narsisti. Saattavat kuitenkin nimitellä toisiaan narsisteiksi.

[Kahvi]

Itse psykopaattisen ihmisen luonteeseen blogisti ottaa kantaa kommenteissa vastatessaan eräälle kommentoijalle:

Jos psykopaatti ei ymmärrä aiheuttamaansa kärsimystä, voiko häntä tuomita syyntakeisena?

Psykopaatti ymmärtää oikein mainiosti aiheuttamansa kärsimyksen. Hän yksinkertaisesti ei piittaa siitä.

Eli kyllä sieltä se psykopaattisen ihmisen kyky empatiaan löytyy Ruukinmatruunankin katsannossakin. Jälkimmäinen lause taas kertoo siitä, että se sympatiakyky puuttuu.

Psykopaattisista naisista on varmaan vaikea puhua sen takia, koska niin helposti ajatellaan naiseuden -ja varsinkin äitiyden- sisältävän pelkkiä hyviä, positiivisia asioita. Miesten kohdalla taas homma toiminee aikas lailla toisinpäin: ikäviä keittiöpsykologisia diagnooseja viljellään turhankin herkästi.

[Mirri]

Taas vääristelet minun ajatuksiani.

Ok. En tajua sinun viesteistäsi höläsenpöläystä, minkäs sille mahtaa.

[Kahvi]

En halua vähätellä kaikkea sitä käsittämätöntä julmuutta josta bloginpitäjä kertoo, mutta tuo "Psykopaatti ei parane" tai "Psykopaattiäidit voivat jatkossakin tappaa lapsiaan saaden ehdonalaista" tuo mieleeni lynkkauspartion joka hirttää ensin ja kyselee vasta sen jälkeen - jos silloinkaan.

Turhankin suoraoikoista keskustelua se on minustakin. Varsinkin tuo väite, että lapsensurman tehnyt äiti olisi psykopaatti - osoittaa oikeastaan vain kommentoijan totaalista tietämättömyyttä asioista.

[Hilppa]

Taas vääristelet minun ajatuksiani.

Ok. En tajua sinun viesteistäsi höläsenpöläystä, minkäs sille mahtaa.

Sinäkö Mirri et osaa tai ymmärrä sanojen narsisti ja narsistinen taivutusmuotoja?

Narsisti -> Narsistiksi.

Narsistit -> Narsisteiksi.

Narsistinen -> Narsistiseksi.
-> Narsistista.

[Kahvi]

Blogistin näkemys näyttää myös olevan se, että "älä ikinä luota kehenkään, jonka kanssa et ole ryypännyt". Mielenkiintoinen ajatus, että tarkkasilmäinen voi "paljastaa" psykopaatin tarkkailemalla tämän käytöstä päihtyneenä - eli siis ilman estoja ja kulisseja. Vinha juttu jossa lienee kuitenkin jonkinmoista perää...!

Lainaan itseäni tuolta ketjun alkupäästä. Viittaus on siis ensimmäiseen kirjoitukseen aiheesta.

On joskus mielenkiintoista seurata portsarihommissa kuinka alkoholi muuttaa ihmisten käytöstä - tai on muuttamatta. Ylivoimasesti suurin osa asiakkaista viettää vain hauskaa iltaa, jotkut vahvastikin päihtyneenä. Hyvin pienestä osasta tulee sitten niitä työllistäviä tapauksia. Lienee aika selvää kumpi sukupuoli on haastavampi asiakaspalveltava kyseisissä tilanteissa.

En kuitenkaan usko törmänneeni varsinaisesti psykopaattiseen henkilöön noissa hommissa, tai ainakaan en osaisi sellaista tunnistaa. Kaikennäköisiä ku5ipäiksi yleisesti katsottuja tapauksia kyllä sitten on piisannut.

Että kuinkahan paljon tuossa blogistin ryyppäämis-testissä on perää psykopaattisen ihmisen kohdalla? Muutenhan siinä kyllä vinha perä on, kun alko poistaa niitä estoja niin alkaa todellinen luonne paljastua. Olen kuullut sellaisenkin neuvon, että parisuhteeseen ei kannata ryhtyä ennenkuin on vetäissyt känöset potentiaalisen sulhon/morsmaikun kanssa.

[Psykopatologia]

Breivikiä on sanottu psykopaatiksi ja terroristiksi.

Ainakin hän on tehnyt psykopaattisia ja terroristisia tekoja.

[Mirri]

Narsistiksi nimittäminen arkikielessä on samaa kuin alatyylisten nimittelyjen käyttö.

Väitteesi ei ole totta; ei siltikään, vaikka sinä koet niin. Eikä siltikään, vaikka jotkut saattavat käyttää kyseistä sanaa loukkaamistarkoituksessa.
Mielestäni on aika törkeää sinulta syytellä kaikkia kyseisen sanan käyttäjiä nimittelystä, ja jopa altyylisestä nimittelystä. Se, että sinä miellät sanan alatyyliseksi nimittelyksi, ei tee siitä sellaista.

Sama tietysti koskee myös sanoja luonnehäiriöinen, häiriintynyt, jne. Eivät ne muutu (alatyyliseksi) nimittelyksi sillä, että sinä sanot niiden olevan nimittelyä. Sanat kenties ovat huonoja, ikään kuin paremman puutteessa käytettyjä sanoja, mutta sekään ei tee niistä nimittelysanoja.

Etenkin sana luonnehäiriöisyys (ja luonnehäiriöinen) on vanha ja kauan käytössä ollut sana, jota myös maallikot ovat voineet käyttää pelkäävänsä nimittelevänsä tai diagnosoivansa. Narsismi on uudempi sana, mutta ei paha sekään ottaen huomioon, että persoonallisuushäiriöisyydestä ei oikein maallikoiden kesken voida puhua, koska se sana kuuluu diagnooseihin. Luonnehäiriöisyys - luonnehäiriöinen - voisi olla edelleenkin paras sana, parempi kuin esim. narsismi ja narsisti.
Se, että jotkut käyttävät sanoja väärin - vaikkapa haukkumiseen - ei tee sanoista nimittelysanoja.

Vähän sama juttu kuin sanottaisi homon olevan nimittelysana. Sitähän se ei ole - ei, vaikka jotkut haukkuvat homoksi... Myöskään bipo ei ole haukkumasana; ikävää, jos jotkut sanovat henkilöä bipoksi nimittelymielessä.
Sanojen käyttäminen väärin, toista ihmistä vastaan ja vaikkapa haukkumiseen, ei tee sanoista nimittelysanoja. Ja toisaalta; sana kuin sana voi olla nimittelykäytössä, jos sanaa käyttävä henkilö haluaa nimitellä. Luonnehäiriöisyys on siitä yksi hyvä esimerkki.

Tässä lienee kysymys asioiden arvottamisesta; luonnehäiriöisyys on pahaa, samoin kuin narsistisuus, joten luonnehäiriöinen on paha, narsisti on paha... Mutta eivät kaikki ajattele noin, vaan luonnehäiriöisyys/narsistisuus/häiriintyneisyys, yms. voivat olla elämän realiteetteja ilman mitään arvottamisia. Jos ne ovat elämän realiteetteja, niistä täytyy voida myös puhua oikein sanoja käyttäen.

Lasten ja nuorten kohdalla käytetään helposti sanaa ongelmalapsi/ongelmanuori. Nykyisin maallikotkin onneksi(!) voivat puhua käytöshäiriöisistä lapsista/nuorista tarvitsematta pelätä nimittelevänsä. On siis - luojan kiitos - vielä ainakin yksi sana, jota voidaan käyttää saamatta syytöksiä alatyylisestä nimittelystä tai diagnosoinnista: käytöshäiriöinen. Sääli, ettei tuota sanaa oikein voi käyttää aikuisista, koska se on kasvuikäisille varattu ilmaisu.

[Psykopatologia]

Mutta ei siis käytöshäirikkö?

[Mirri]

Mutta ei siis käytöshäirikkö?

Ei. Tosiaan -häiriöiseksi voidaan sanoa, mutta -häiriköksi sanominen ilmeisesti mielletään nimittelyksi... Noin ajatellen henkilöä kai voitaisiin sanoa myös luonnehäiriöiseksi, kunhan ei puhuta luonnehäiriköstä.

Aika hassua, että kun käytöshäiriöisyysikä päättyy, mutta käyttäytymisen häiriöt jatkuvat (kuten voi hyvin käydä), maallikoilla ei enää olisikaan mitään sanaa, jolla ilmaista asiaa. Noinhan käy, jos esim. luonnehäiriöisyys tai häiriintyneisyys mielletään nimittelysanoiksi.
Sitä taas en ymmärrä alkuunkaan, että keskenkasvuisia vakavasti käytöshäiriöisiä voitaisiin sanoa häiriintyneiksi, aikuisia vastaavia taas ei; silloin mennään nimittelyn puolelle, mutta nimittelykohteena ovat kasvuikäiset - ne, joita pitäisi suojella kaikenlaiselta leimaamiselta, vaikka olisivat miten hankalasti käytöshäiriöisiä.

Tosin minä kyllä sujuvasti omassa arjessani puhun häiriintyneistä teineistä vuosi vuodelta hankalammin käytöshäiriöisiä murkkuja ihmetellessäni; menisi elämä turhan mutkikkaaksi, jos pitäisi vähän joka käänteessä miettiä 'julkaisukelpoista' sanaa elämän realiteettien kertomiseen. Ja pahoin pelkään, että osa niistä häiriintyneistä on tulevaisuuden luonnehäiriöisiä aikuisia. Sitten puhun luonnehäiriöisistä...

[Kahvi]

Minua kieltämättä hieman harmittaa, että keskustelun painopiste on termistössä eikä itse asiassa.