Lüscherin väritesti (lyhyt)

[Gyver]

Et siis, Gyver, osaa perustella?

En.

Tuon testin (Lüscheri kaikkine päivineen) anti on todennäköisesti jotain satunnaista aivokohinaa, tulokset taas ovat samalla tavalla suggestiivisia kuin horoskoopitkin.

[Psykopatologia]

Aina vain oudompaa: sinähän nauroit läpälle.

[Kahvi]

http://unurthed.com/2010/12/22/the-luscher-color-test/

Nyt huomasin selvästi, että värisävyt muuttuvat mm. siksi,
että ruudulla valo loistaa "läpi", mitä ei pahvilla tapahdu.

Onkohan niin, että värisävyillä on jostain syystä suurempi merkitys tässä testissä kuin itse väreillä?

[Psykopatologia]

Saattaa olla. Kun kyseessä on testi, sen täytyisi olla kaikille sama.

Itse olen ostanut noin 10 lyhyttä Lüscheriä kulumisen yms. vuoksi.

[Hilppa]

Esitysjärjestys vaikuttaa värin miellyttävyyteen/vastenmielisyyteen. Voi myös muuttaa mieltymyksiä, jos katselee ensin koko palettia kerralla. Sävyissä hämää esim. pinkki, joka oli viime kesän/kevään muotiväri (ainakin näytöltäni katseltuna vaikuttaa siltä), mikä sattaa vaikuttaa asennoitumiseen kyseistä väriä kohtaan.

[Psykopatologia]

Värejä ei tulisi pyrkiä assosioimaan asioihin tai esineisiin
vaan tulisi ottaa väri "fenomenologisesti".

[Hilppa]

Mutta miten estää muoti- tai trendi-ilmiön osuus omassa ajattelussa, koska värin esiintyminen ja tarjonta on ollut niin läpitunkevaa, että ei ole voinut olla vaikuttamatta väristä pitämiseeni?

[Psykopatologia]

Ei tietysti voikaan estää mutta ei tulisi pyrkiä assosioimaan;
tuon värinen keittiö, mekko, auto etc.

[Riidankylväjä]

Onko väritesteillä ihan aikuisten oikeasti luettavissa jotain testattavan päänupin sisällöstä?

Eikö esim. biorytmit ajaisi saman asian?

[Psykopatologia]

On muiden testien ja tietojen ohessa.

Lüscherin etu on se tekemisen lyhyydessä.

Esimerkiksi Warteggin piirrostestin tekemiseen voi mennä
kymmeniä minuutteja testaajan pyröritellessä peukaloitaan.

[Riidankylväjä]

(engl. projective tests). Projektiivinen testit ovat psykologisia arviointimenetelmiä, jossa tutkittaville esitetään standardiärsykkeitä (esim. epämääräisiä musteläiskiä, piirrettyjä kuvia) tai tyhjä paperi. Tutkittavien tulee joko kertoa mitä hän näkee epämääräisissä ärsykkeissä tai kuvissa, tai tuottaa itse aineistoa piirtämällä tai kirjoittamalla. Kuvausten, piirrosten ja kirjoitusten uskotaan ilmentävän tutkittavan persoonallisuutta: tutkittava projisoi eli ”sijoittaa” aineistoon omia (tiedostamattomia) ominaisuuksiaan.

Tunnetuimpia projektiivisia testejä ovat Rorschachin musteläiskätesti sekä Thematic Apperception Test (TAT). Myös grafologia on projektiivinen testi, tosin useimmat psykologit suhtautuvat siihen kriittisesti.

Mutta monet psykologit suhtautuvat muihinkin projektiivisiin testeihin hyvin kriittisesti tai jopa täysin kielteisesti. Syitä on monia. Ensinnäkin testien tulkinnat ovat useimmiten subjektiivisia. Tulkinnat perustuvat yleensä tutkimusta tekevän tutkijan omaan henkilökohtaiseen kokemukseen ja tietämykseen, tai jonkun auktoriteetin sanaan. Ne eivät perustu objektiivisesti tutkittuihin kriteereihin, vaan tulkintaan vaikuttavat tutkijan teoreettiset näkemykset, henkilökohtaiset mieltymykset ja käsitys tutkittavan tilanteesta. Testitulosten tulkinta on siis tutkijalle yhtä projektiivista kuin testiärsykkeisiin reagointi varsinaiselle tutkittavalle. Subjektiivisuudesta kertoo myös saman testin tulkintajärjestelmien moninaisuus ja niiden keskinäinen erilaisuus.

http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/proje ... estit.html

Tieto koneen suorittama analyysi luulisi olevan vapaa tulkitsijan omista projektioista. Vai onko tieto kone ohjelmalla projektioita?

[Psykopatologia]

Sama "subjektiivisuus" koskee myös esimerkiksi psykykiatria,
kun hän haastattelee.

Psykologilla on arsenaalissaan haastattelu + testit,
joiden tietoja vertailaan ym.

[Kahvi]

Vaatii aika paljon näemmä testaajalta (muttei testattavalta). Moni asia näyttää vaikuttavan siihen, miten testattava valitsee värien järjestyksen: assosiointi muotoihin, muotiväreihin jne... ehkäpä jollakulla joku väri assosioituu politiikkaan tms.

Ilmeisesti asiantuntevalle testaajalle tällä testillä saadaan nopea (mutta tulkinnanvarainen) testitulos. Oletettavasti muiden tietojen ja testien perusteella alkaa hahmottua testattavan tilanne, ja tällä saadaan nopeasti tavallaan varmistusta siihen.

[Gyver]

Sama "subjektiivisuus" koskee myös esimerkiksi psykykiatria,
kun hän haastattelee.

Psykologilla on arsenaalissaan haastattelu + testit,
joiden tietoja vertailaan ym.

Eikö muuten olisi järkevämpää että haastattelu tehtäisiin kahden henkilön voimin, siten että yksi haastattelee ja toinen arvioi?

[Psykopatologia]

Miks'ei, ja voihan toinenkin (haastattelija tms.) arvioida
(ja arviojia kysyä), jolloin syntyy keskinäistä.

Olennaisinta on kuitenkin haastateltavan oma arvio
tässä ja nyt.

[Riidankylväjä]

Vai onko tuossa riski "mitä useampi kokki sitä huonompi soppa"-ilmiölle?

Psykologiassa on erilaisia suuntauksia ja kaikki saattavat olla yhtä oikeassa, he tarkastelevat asiaa vain eri kanteilta. Jos nuo sekoitetaan keskenään, lopputulos voi olla huonompi.

[Psykopatologia]

Prosessin toinen varsinainen kokki on tutkittava;
eteneminen tapahtuu yhteistyössä hänen kanssaan
ja häntä kuulleen.

[Psykopatologia]

Professori Max Lüscherin (s. 1923 Basel) populaari-pokkareista (vrt.
kirjallisuus; alla) 1 ja 3 ovat testikirjoja ja 2 on (kuten hän sanoo)
"funktionaalista psykologiaa", josta voi olla hyötyä väritestien
tulkinnassa. 2:sta (peruskirja) on ollut saatavilla myös kovakantinen
versio (Johathan Cape), jossa kahdeksan väritaulun mitat ovat n. 7 x 11 cm,
kun ne pokkarissa ovat 3,7 x 7 cm. Pokkarista on se hyöty, että tutkija
voi halvalla ottaa käyttöön uudet taulut kuluneiden sijaan. (Minullakin
taitaa olla muutama 'korkkaamaton' versio hyllyssäni.) Liikkeellä on ollut
myös pokkari-versiota, jossa väritaulut ovat olleet kapeita liuskoja ja
lisäksi väärän värisiä. Myöskään kuvaruudulle ei saa oikeita värejä.

2-teoksen kirjallisuusluettelossa on toistasataa lähdettä v. 1948 - 1968,
useimmat saksankielisiä. Perusteos on Max Lüscher (1948): Lüscher Test.
Anleitung und Farbtafeln. Klinischer Test zur psychosomatischen
Personlichkeitsdiagnostik. Basel: Test-Verlag.

Siinä kirjoittaja esittää testinsä, jossa on 73 väritaulua; lyhyessä versiossa
(1969: "Quick Test") on vain 8. Pikatestissä laitetaan värit kahteen kertaan
miellyttävyysjärjestykseen, ja sen tekeminen vie vain muutaman minuutin.
Tulkintaan menee tuntuvasti pitempi aika. Pitkä versio (72 taulua) ei tuo
mitään olennaista etua verrattuna lyhyeen (8). Tietääkseni Suomessa on
kenties vain kolme psykologia, jotka ovat käyttäneet Lüscheria
ammattikäytössä. - 1980-luvulla testi oli runsaasti esillä naistenlehdissä
ym.

Lüscher on Rorschach'in, Thematic Apperception Test'in (TAT) ja Szondi'n
tavoin (epäsuora) ns. projektiivinen testi, joka ei ole 'oikea' testi ollenkaan!
Tutkittava vastaa musteläiskiin tai järjestelee värejä ym, ja tutkijan
tehtävä on fundeerata, mitä vastaukset kuvastavat tutkittavasta. Ns.
'suorissa' tai objektiivissa testeissä, esimerkiksi intelligenssi-testeissä,
testi antaa suoran vastauksen, esimerkiksi ÄO:n, ja tulos on suhteellisen
valmis ilman sen kummempia tulkintoja.

Testauksissa dilemmana on, että mitä syvällisempää saatu tieto on
(projektiiviset testit), sitä epävarmempaa se on, ja päin vastoin:
Mitä pinnallisempaa ja triviaalimpaa tieto on (esimerkiksi ÄO),
sitä varmempaa se on. Lüscherin 'hyvyys' on varmaankin ainakin
grafologian luokkaa.

Jos testataan satoja ihmisiä esimerkiksi ryhmä-testauksina, eivät
projektiiviset testit toimi hyvin. Sen sijaan kun tutkitaan yhtä ihmistä
yksilöllisesti usean tunnin ajan, ne toimivat. (Itselläni testipatteri on
usein ollut Rorschach, Lüscher, Kahn, WAIS-R & MMPI.) Tutkimuksessa
tutkija vertaa testi-tuloksia toisiinsa ja haastattelu-tietoihin (usein)
psykoanalyyttistä teoriaa vasten, jolloin jotkut löydökset näyttävät
verifioituvan ja jotkut falsifioituvan tai sitten tulokset näyttävät tai
jäävät ristiriitaisiksi. Lausunnossa tutkijan tulisi arvioida myös tulosten
luotettavuutta. - Viittaan tässä kirjaani (4: s. 89 - 93: Joukkoihin kohdistuva
psykometris-nomoteettinen tutkimus vs. idiografinen yksilötutkimus).

Siis Lüscher on vanha testi (1948-), joka on levinnyt ennen internet-aikaa
varsinkin saksankieliseen maailmaan. Lüscher toimii ammatti-käytössä hyvin
muiden testien yhteydessä, ja sitä voidaan käyttää myös kevyessä
amatööri-psykologiassa paremmin kuin joitain naistenlehtien hömppä-testejä.
Kirjallisuutta on pilvin pimen. Tulkinta voi olla vaikeaa ja ehkä eettisestikin
ongelmallista, kun kyseessä on kuitenkin persoonallisuutta syväluotaava testi.

1. Max Luscher (1969): The Luscher Color Test. Translated and Edited by
Ian A. Scott. Based on the Original German Text by Dr. Max Luscher. New
York (etc): Washington Square Press, (1970), 1971.

2. Max Luscher (1981): Personality Signs. New York: Warner Books.

3. Max Luscher (1995): The Colours of Love. Getting to know your romantic
self through colours. Translated by Jennifer Francesca Dozio. Hammersmith,
London: Thornton (1996), 1997.

4. Pertti Luukkonen ( 2003): Psykoanalyyttinen psykoterapia vs. kognitiivinen
psykoterapia: historiallinen ja vertaileva tarkastelu. Painopaikka Helsinki:
Edita Prima Oy. - Sisältää sanaston, kirjallisuusviitteet ja hakemiston.
xxix + 283 s. (312). ISBN 952-91-5520-4. - (Akateemisessa 29,50; kirjoittajalta
25 euroa postikuluineen: on myös kaupunginkirjastossa.)

(20.11.2003; tarkistettu 21.6.2012)
Psykologi, fil.lis. Pertti Luukkonen
(pertti_luukko...@kolumbus.fi.)