Opi kiusaajaksi, syytä aina uhria

[Psykopatologia]

K O L U M N I http://www.hs.fi/kotimaa/Opi+kiusaajaks ... 5557931719

Opi kiusaajaksi, syytä aina uhria
18.3.2012 9:00 | 31 | Maija Aalto

Se sai mitä kerjäsi.

Se oli liian nuori ja liian vanha. Se kannatti väärää joukkuetta.

Se oli turhan herkkänahkainen. Se oli kova.

Se oli hiljainen. Sillä oli väärät mielipiteet ja se kertoi ne kaikille.

Se oli ärsyttävän pätevä. Se ei osannut hommiaan.

Sillä oli kireät farkut. Oma vika, jos ei ymmärtänyt, miksi nipistin takapuolesta noin niin kuin toverillisesti.
Nipistin siitä lähtien joka päivä, että se ottaisi opikseen.

Se oli niin vaikea ihminen, mahdoton sen kanssa oli mistään puhua. En sitten puhunut.

Ystäväni kyseli, että milloin tavallisen vuokratyöläisen työpaikkakiusaamisesta nousee samanlainen kohu kuin Hilkka Ahteen.
Ei milloinkaan, mutta pitäisi.

Ja AKT:n sotkujen selvittelyä odotellessaan voisi katsoa ympärilleen. Itkeekö sinun työpaikallasi tänään joku salaa?

Tuoreen työolobarometrin mukaan liki joka kolmas suomalainen kertoo nähneensä kiusaamista tai henkistä väkivaltaa työpaikallaan.
Osan selittänee se, että ilmiöstä uskalletaan puhua ääneen aiempaa rohkeammin. Mutta määrä on kasvussa ja eurooppalaisittain korkea.

Ja siis nähneensä: tilasto ei kerro mitä sen jälkeen tapahtui. Menikö kukaan väliin?

Me olemme mestareita vähättelemään, pilkkaamaan, alistamaan, sulkemaan ulkopuolelle. Me nokimme vertaista silmään
ja vielä törkeämpää, alaista myös.

Ja vaikka aloitamme uramme kiusaajana päiväkodin pihalla, olemme aikuisena huomattavasti kekseliäämpiä siinä,
miten lähimmäinen saadaan kokemaan olonsa tarpeettomaksi.

On varmaan tapauksia, jossa loukkaus on olemassa vain loukatun korvien välissä. Joskus pahalle ololle ei oikeasti ole muuta syytä
kuin se, että kaikilla ei vain ole sosiaalista pelisilmää. Terveessä työyhteisössä turhat kömmähdykset pystytään selvittämään eikä
niistä kasva härkäsiä.

Sitä pelisilmän puuttumistakin tosin on vaikea käsittää, kun saa itse onnekseen tehdä työtä loistavien tyyppien kanssa.
Miten voi olla tajuamatta, jos loukkaa toistuvasti?

Työterveyslaitos laskee kuitenkin barometrissaan, että 140 000 palkansaajaa kokee joka ikinen päivä olevansa kiusattu työpaikallaan.

Määrä on järjettömän suuri, eikä sitä selitetä pois väärinymmärryksillä. Kukaan ei väitä olevansa päivittäin uhri huvikseen.
140 000 suomalaisella on koko ajan paha olla työpaikallaan. Usko siinä sitten juhlapuheisiin työssä jaksamisesta.

Apua ei välttämättä saa, vaikka olisi voimia sitä hakea. Jo sana kiusaaminen on törkeää vähättelyä, sukua enemmän kiusoittelulle
kuin henkiselle väkivallalle.

Miten sitten puuttua? Helppoja keinoja ei varmaan ole, muuten ne olisivat jo käytössä. Jos työyhteisö on mätä,
sen korjaaminen on vaativaa.

Yritettävä kuitenkin on, ja aloittaa voi itsestään.

Sillä jos me emme puutu asiaan, olemme itsekin kiusaajan puolella. Seisomme ikuisesti siinä koulun vessan oven ulkopuolella
ringissä kuuntelemassa, kuinka luokkakaverin päätä painetaan alaspäin siksi, että sillä on rillit.

Jonkun on sanottava, että lopeta. Jonkun on sanottava, että tämä ei käy.

Kirjoittaja on HS.fi:n tuottaja.

[Lette]

Tuntuu, että kirjoitukseen on kerätty lähes kaikki mahdollinen kiusaamisesta.
Ehkä tarkoitus on herättää keskustelua.

Kiusaajan ja kiusatun vuorovaikutus, joka on keskeistä kiusaamisessa, on jätetty
vähälle huomiolle.
Kiusaaja, tehdessään pahaa toiselle, vahingoittaa teoillaan ennen kaikkea itseään.
Hänen invertiiviset arvonsa, kateutensa, itsekeskeisyytensä, kylmyytensä, aiheuttavat
hänelle vaikean elämän: pakoa, tuhoa, syyllisyyttä, oman kehityksen tukahduttamisen
ja epäonnistumisen sosiaalisessa elämässä. Häntä tulisi auttaa tiedostamaan tätä.

Kiusatun tulisi pohtia, onko hänellä taipumus tulla kiusatuksi. Voi olla, että hänellä
on ominaisuuksia, jotka kateellinen halua tuhota. Hän voi olla jotenkin erilainen ja
joutuu suvaitsemattomuuden kohteeksi.

Kiusattu voi olla myös liitossa kiusaajan kanssa. Näin on asia, jos kiusattu ei reagoi
eikä aseta rajoja kiusaajalle. Kiusaaja voi olla kiusatulle sisäinen peili, johon hän ei
haluaisi katsoa, jolloin kiusattu menee lukkoon eikä näe ulospääsyä. Hän ei käytä
luovuuttaan, vaan alistuu.

[Kiss]

Terveessä työyhteisössä turhat kömmähdykset pystytään selvittämään eikä
niistä kasva härkäsiä.Kirjoitti Kolumnisti.

Mutta jos uhrille esitetään anteeksipyynnöt ja muut hyväksymis kuviot ja otetaan avosylin vastaan jokaisen puolesta, luullaan, että asia järjestyi sillä!
Sepä ei aina onnistukkaan.
Kiusatuksi itsensä tuntenut, ei hyväksykkään sopua, vaan alkaa ajankanssa muistutella,kuinka huonosti häntä silloin ja silloin kohdeltiin. Tämä jatkuva -oleteusta kiusaamisesta, muistuttelu saa muut kyllästymään varsin nopeasti ja välttämään uhriksi tuntevan seuraa, kun ei jaksa kuunnella enää vanhojen kaivelua.
Näin uhri on taas itse aiheuttanut sen, että on työpaikka kiusattu:kukaan ei juttele, lähtee pois, kun uhri alkaa saman valituksen jokaiselle jne.

semmoista se on.

[Psykopatologia]

Ilmoitatko, kissi, foorumin taas poliisille?

[Kiss]

Mitä tarkoitat?

[Kiss]

Terveessä työyhteisössä turhat kömmähdykset pystytään selvittämään eikä
niistä kasva härkäsiä.Kirjoitti Kolumnisti.

Mutta jos uhrille esitetään anteeksipyynnöt ja muut hyväksymis kuviot ja otetaan avosylin vastaan jokaisen puolesta, luullaan, että asia järjestyi sillä!
Sepä ei aina onnistukkaan.
Kiusatuksi itsensä tuntenut, ei hyväksykkään sopua, vaan alkaa ajankanssa muistutella,kuinka huonosti häntä silloin ja silloin kohdeltiin. Tämä jatkuva -oleteusta kiusaamisesta, muistuttelu saa muut kyllästymään varsin nopeasti ja välttämään uhriksi tuntevan seuraa, kun ei jaksa kuunnella enää vanhojen kaivelua.
Näin uhri on taas itse aiheuttanut sen, että on työpaikka kiusattu:kukaan ei juttele, lähtee pois, kun uhri alkaa saman valituksen jokaiselle jne.

semmoista se on.

Ennen kuin asiat voidaan katsoa selvitetyiksi, kiusaajan pitää ensinnäkin myöntää tekonsa, sen sijaan, että hän kerta toisensa jälkeen vähättelee niitä ja väittää, ettei muka ole mitään pahaa koskaan tehnytkään ja kaikki oli ihan neutraalia ja viatonta jne.

Etkö muista, kun viimetalvena usean otteeseen myönsin Tukiasemalla yhdessä ketjussa neutraalein viestein, esiintyneeni sinuna ja kerroin juurtajaksian siihen liittyvät muut asiat. sinulle ei kelpaa anteeksi pyynnöt ja asioiden perinpohjainen läpipuhuminen..silloinkin vastasit vain, että selittelysi eivät minua kiinnosta.
Miksi sitten usein palaat samaan aiheeseen ja väität etten ole asiaa selventänyt ja pyytänyt monesti anteeksi.
koska sinä et välitä, en minäkään jaksa toistaa selitystä ja ainaista anteeksipyynnön ja selityksen vaatimista.

[Kahvi]

Kiusatun tulisi pohtia, onko hänellä taipumus tulla kiusatuksi. Voi olla, että hänellä
on ominaisuuksia, jotka kateellinen halua tuhota. Hän voi olla jotenkin erilainen ja
joutuu suvaitsemattomuuden kohteeksi.

Näin entisenä koulukiusattuna minusta on ihan hyvä, että kiinnitetään huomiota myös siihen kiusattuun. Siis niin, että mitä hän voi tehdä välttyäkseen kiusaamiselta.

Veikkaan, että jos olisin reagoinut itse aikanaan kiusaamiseeni eri tavalla, olisin saattanut välttyä kiusaamiselta. Ikävä kyllä siihen en osaa vastata, että millälailla eri tavalla.

[Kahvi]

Kissin ja Kyllästyneen dialogi on mielenkiintoista otsikon kontekstissa

[Kiss]

muista ite miten kaikki meni. ekaks mää en pariin vuoteen välilttänyt vastata sun syytöksiin ja lopulta kun aattelin, että olkoon, selitetään nyt lapselle ihan koko juttu, niin että se sen vihdoinkin oiken ymmärtää ja näin päästään asiasta eroon, niin seurauksena oli se, että "sää keksit ja valehtelet'
Mitä mää tai kukaan voi tehdä?
pitäiskö mun kääntyä muiden puoleen, että: muistatteks te sillo kerran hei, ku mää kerroin koko jutun tolle, mut se ei haluu kuunnella -taaskaan?
sit meil ois niinku koko kiusaaja joukko sun kimpussa, oikein muistamassa ja taas sua ois sorsittu, oikein joukolla.
noh, en nyt kysy muiden muistamisia, mää tiedän ja sää tiedät ja se saa riittää.

[Gyver]

Mites toisinpäin: Opi uhriksi, syytä aina kiusaajaa?

[Kiss]

Mites toisinpäin: Opi uhriksi, syytä aina kiusaajaa?

Tuo antoi oivalluksen! Minä alan turvautua siihen, että tuo aina kiusaa mua ja lopulta en osaa muuta kuin syyttää pahasta olostani Kyltsiä, missä ikinä törmäänkin. Olen oppinut olemaan uhri.

[Mirri]

Mites toisinpäin: Opi uhriksi, syytä aina kiusaajaa?

Tuo antoi oivalluksen! Minä alan turvautua siihen, että tuo aina kiusaa mua ja lopulta en osaa muuta kuin syyttää pahasta olostani Kyltsiä, missä ikinä törmäänkin. Olen oppinut olemaan uhri.

Hyvä oivallus! Aikuisten ihmisten uhriudessa on usein kysymys juuri tuosta - ollaan opittu olemaan uhri, käyttäytymään ja reagoimaan uhrin tavoin. Tosin uhrius on yleensä opittu jo ties miten varhain kasvuvuosina, joten uhriksi oppinut aikuinen ei ole 'syyllinen' osansa omaksumiseen.

Uhriksi oppinut uhri uskoo pahan olonsa johtuvan kiusaajista; hän syyttää heitä siitä, että hänellä on paha olla. Elämä lutviutuisi mallilleen, jos vain kiusaaja(t) lopettaisi(vat) kiusaamisen...

[Psykopatologia]

Mirriäkin on kiusattu Orgissa ym, mutta hän ei ole omaksunut uhrin roolia, ei sinne päinkään!

[Mirri]

Mirriäkin on kiusattu Orgissa ym, mutta hän ei ole omaksunut uhrin roolia, ei sinne päinkään!

Pahimpana Reinikainen/VQP/admin.

Tiedätkö vai oletatko Tukiaseman adminin kiusanneen minua? Tärkeä kysymys, kun foorumin adminin 'vakanssilla' olevaa syytetään kirjoittajan kiusaamisesta; oletukset ja luulot eivät riitä, pitää olla tieto syytöksen tueksi.

[Psykopatologia]

Minä tiedän.

[Gyver]

Minä tiedän.

Tuo ei ainakaan minua vakuuta.

[Mirri]

Minä en tiedä Tukiaseman adminin kiusanneen minua.

[Gyver]

Minä en tiedä Tukiaseman adminin kiusanneen minua.

Kyse lienee yhdestä ja samasta ihmisestä.

En usko.

[Psykopatologia]

Uskommehan jumalaankin, vaikka hän on jemmassa.

[Mirri]

Minä en tiedä Tukiaseman adminin kiusanneen minua.

Kyse lienee yhdestä ja samasta ihmisestä.

Syytät adminia minun kiusaamisestani tietämättä onko hän kiusannut vai ei.