Älyllinen epä rehellisyys

[Gyver]

Älyllinen epärehellisyys on epärehellisyyttä ajattelussa tai kommunikoinnissa. Esimerkiksi:

Sellaisen näkökulman kannattamista, jonka itse tietää vääräksi tai harhaanjohtavaksi.
Sellaisen asian puolesta puhumista, jota puhuja ei tiedä todeksi, ja jonka todenperäisyyttä ei ole vaivautunut tarpeellisessa määrin selvittämään.
Tietoinen sellaisten asiaankuuluvien seikkojen kertomatta jättäminen, jotka tiedetään oleelliseksi.

Retoriikka on älyllistä epärehellisyyttä, kun sitä käytetään vahvistamaan omaa agendaa tai itselle tärkeitä uskomuksia huolimatta muuta osoittavista todisteista.

(lihavointi Mirrin)

Tuo on pikemminkin tyhmää ja laiskaa epärehellisyyttä.

[Riidankylväjä]

Miten jotkut defenssit, jotka estävät huomaamasta asian epäkohtia? Ovatko ne älyllistä epärehellisyyttä?

Olen ymmärtänyt, että älyllinen epärehellisyys olisi tietoista. Muuttuuko se tiedostamattomana defenssiksi?

[Kahvi]

... Sen sijaan esim uskomista kristilliseen Jumalaan ei pidä ajatella älyllisenä epärehellisyytenä sen takia, että ei ole tieteellisiä todisteita Jumalan olemassa olosta. Kun pitää huomioida, että tiede ei pysty todistamaan myöskään sitä, etteikö Jumalaa olisi olemassa.

Todellista älyllistä epärehellisyyttä on väittää, ettei uskontoa muka voi ajatella älyllisenä epärehellisyytenä siksi koska ei ole kyetty todistamaan, ettei Jumalaa olisi olemassa. Tuollaisella logiikalla voi mitä tahansa väittää todelliseksi ja olemassa olevaksi - mitään olematonta kun ei pysty todistamaan olemattomaksi.
Ja jos tuota samaa logiikkaa sovellettaisiin juridiikkaan, kuka tahansa voitaisiin tuomita syylliseksi mihin tahansa johon hän ei pysty todistamaan olevansa syytön.

Pahoittelen huonoa esimerkkiäni. Tarkoitus oli tuoda keskusteluun se näkökohta, että kaikki mikä äkkipäätä näyttää älylliseltä epärehellisyydeltä ei välttämättä olekkaan sitä. Eli toisinaan voi olla liian helppo tuomita jokin mielipide tms älylliseksi epärehellisyydeksi.

Kyllästynyt, mukava nähdä sinua piiiitkästä aikaa!

[Kahvi]

Samoin feminismiin voi liittyä älyllistä epärehellisyyttä joko siten, että joku haluaisi olla feministi, vaikka ei halua kaikkia liikkeen piirteitä hyväksyä, mutta nielee kaiken saadakseen imagon täytenä. Myös sukupuolten välistä tasa-arvoa kannattava voi kieltäytyä olemasta feministi, koska ei halua feminismiin liitettyä oletettua miesvihaa harteilleen tai miesten väheksyntää ja naureskelua päälleen.

Hyvä pointti!

[Kahvi]

Tietynlaista älyllistä epärehellisyyttä voi olla myös sekin, että eletään vahvasti joko-tai maailmassa. Jenkithän taisivat harrastaa tätä maailmanpolitiikassaan: joko olit jenkkien puolella tai sitten olit heitä vastaan. Onhan aina olemassa se kolmaskin vaihtoehto: puolueettomuus.

Netissä(kin) näkee usein sitä, että todistamalla toisen mielipide/maailmankatsomus/tms vääräksi, niin sillä ikäänkuin todistetaan oma oikeaksi. Älyllinen epärehellisyys tulee tässä siitä, että jätetään se kolmas (tai useampi) vaihtoehto "valintajoukon" ulkopuolelle.

Jos pystyy todistamaan, että auton väri ei ole valkoinen, niin se ei todista sitä, että sen väri on sininen. Jos väri ei ole valkoinen, niin se voi olla punainen, vihreä jne...

Argumentointivirheisiin liittynee joskus tämä älyllinen epärehellisyys aika voimakkaasti...?

[Kahvi]

Kyllä, mutta edelleen kummastelen väitteitä ja syytöksiä feministien/feminismin älyllisestä epärehellisyydestä.

Omasta mielestäni kaikkiin ismeihin liittyy aina jonkun verran älyllistä epärehellisyyttä - korostuneesti kunkin ismin fanaattisimmissa koulukunnissa. Miksei siis myös feminismissäkin - eikä se tee minusta feminismiä täysin typeräksi aatteeksi. Kun olisi älyllisesti epärehellistä todeta jossain (yksittäinen) virhe ja sen myötä tuomita koko juttu täysin vääräksi.

[Riidankylväjä]

Älyllistä epä rehellisyyttä on tuomita sovinistit läpeensä pahoiksi. Moilanenkin unohtaa feministiaatteet makuu kammarissa ja nauttii sovinistista täysin siemauksin.

[Mirri]

Älyllinen epärehellisyys on epärehellisyyttä ajattelussa tai kommunikoinnissa. Esimerkiksi:

Sellaisen näkökulman kannattamista, jonka itse tietää vääräksi tai harhaanjohtavaksi.
Sellaisen asian puolesta puhumista, jota puhuja ei tiedä todeksi, ja jonka todenperäisyyttä ei ole vaivautunut tarpeellisessa määrin selvittämään.
Tietoinen sellaisten asiaankuuluvien seikkojen kertomatta jättäminen, jotka tiedetään oleelliseksi.

Retoriikka on älyllistä epärehellisyyttä, kun sitä käytetään vahvistamaan omaa agendaa tai itselle tärkeitä uskomuksia huolimatta muuta osoittavista todisteista.

(lihavointi Mirrin)

Tuo on pikemminkin tyhmää ja laiskaa epärehellisyyttä.

Gyver, miksi sanot, että laittamasi lihavointi on minun tekemäni?

[Kahvi]

Älyllinen epärehellisyys ilmenee ainakin jonkinverran kaksoisstandardeissa ja kaksinaismoralismissa.

Kaksoisstandaristahan on kysymys silloin, kun esim mies voi tehdä jotain, mitä ei naisen tekemänä hyväksytä (tai päinvastoin). Ainakin tasa-arvon kannalta siihen sisältyy älyllinen epärehellisyys: sukupuolen perusteella ei voi olla niin, että se sukupuoli ratkaisisi onko jokin juttu hyväksyttävä.

Kaksinaismoralismi taas voidaan nähdä niinkin, että esim kieltää muilta sen minkä itselleen sallii. Omataan esim tiukka käsitys yksiavioisuudesta, mutta itse kuitenkin hypitään jatkuvasti aidan väärälle puolelle.

[Psykopatologia]

Leipurin tusina taas on kolmetoista - reilua!

Muinoin jos mitoissa huijasi, pääsi helposti linnaan.

[Psykopatologia]

Tuossa muuten on hyvien ihmissuhteiden salaisuus:

Pyri antamaan enemmän kuin toinen (osaa) odottaa(kaan).

[Lette]

Lapsille opetetaan rehellisyyttä. Lapset uskovat, että vanhemmat ja muutkin
aikuiset ovat rehellisiä, koska he idealisoivat vanhempiaan, opettajiaan ja
muita aikuisia.
Jossain vaiheessa he huomaavat, että asia ei ole näin. Huomasin tämän itse,
kun eräs äitini ystävätär tuli meille kylään ja sanoi asian, jonka tiesin valheeksi.
Valehteleminen oli jossain määrin "järkytys", mutta petyin ennen kaikkea itseeni,
koska olin ollut "hyväuskoinen".
Näin se epärehellisyys opitaan ja hyväksytään. Koulusta muistan, kun myöhästyin
tunnilta, laitoin sen bussin syyksi välttääkseni myöhästymismerkinnän.

[Psykopatologia]

Lapsille pitäisi opettaa kiroilua ja valehtelemista jo liki kehtoiästä.

[Mirri]

Lapsille opetetaan rehellisyyttä. Lapset uskovat, että vanhemmat ja muutkin
aikuiset ovat rehellisiä, koska he idealisoivat vanhempiaan, opettajiaan ja
muita aikuisia.
Jossain vaiheessa he huomaavat, että asia ei ole näin.

Ehkä olisi rehellisempää kertoa lapsille suoraan, ettei rehellisiä ihmisiä ole olemassa, eikä edes rehellisyyden tavoittelu tai rehellisyyteen pyrkiminenkään ole läheskään aina viisasta.

Sitä en usko, että lapsille tarvitsisi mitenkään erityisesti opettaa epärehellisyyttä; pääsääntöisesti ihmiset ovat siinä asiassa luonnonlahjakkuuksia. Voisi riittää ihan se, että opittaisiin ymmärtämään, ettei ole olemassa rehellisiä ihmisiä, vaikka jotkut luulevat niin ja valehtelevat itselleen kuvittelemalla olevansa rehellisyyden perikuvia.

[Kahvi]

Umpirehellisyys ei ehkä tässä raadollisessa maailmassa ole fiksua. Joskus voi olla fiksua "valehdella" esim. niin, että ei kerro ihan kaikkia asiaan liittyviä faktoja - puhua siis puolitotuuksia.

Mutta vaikeahan tuota on lapsille opettaa. Kun moinen vaatii semmoista psykologista pelisilmää, että ei syyllisty suoranaiseen valehteluun mutta ei myöskään pissi toista silmään.

[Psykopatologia]

Olen mennyt pommilla raitsikassa ja jopa valehdellut lipuntarkastajalle.
Säästin 80,00.

[Mirri]

Totta, ei lapsille oikein voida opettaa epärehellisyyttä. Mutta voidaan esim. olla armeliaita lasten keksiessä milloin minkäkinlaisia hätävalheita päästäkseen milloin minkäkinlaisista pinteistä; voidaan osoittaa sellaisen olevan inhimillistä siinä kuin annettaisiin moninkertaisia rangaistuksia - ensin pahanteosta ja päälle vielä hätävalheiden sepittelyistä.

Lasten kasvattaminen 'rehellisyyteen' voi käytännössä olla aika julmaa, kun tavoitellaan jotakin ihannetta, johon aikuisetkaan eivät yllä - eikä ole tarviskaan yltää. Auttaisikohan, jos ei puhuttaisikaan rehellisyydestä/epärehellisyydestä, vaan defensseistä... Ehkä ymmärrettäisiin paremmin, että lapsetkin tarvitsevat suoja- ja puolustautumismekanismeja, joista hätävalheet, puolitotuudet, valkoiset valheet, salaamiset, sun muut ovat hyvin käyttökelpoisia - eivät mitään sellaista, joka aikuisten pitäisi kasvatuksen keinoin kitkeä lapsista pois pelätessään, että jälkikasvusta tulee hirmuisen epärehellisiä valehtelijoita, jos ei erikseen opeteta rehellisyyttä.

[Mirri]

Sinä Mirri et näytä järin suuresti arvostavan totuutta. Miksiköhän tuo ei ole minulle enää yllätys.

Ainakin itseään rehellisinä totuudentorvina pitävät ihmiset ovat toinen toistaan inhottavampia; valehtelevat minkä kerkiävät paitsi itselleen niin myös muille. Ehkä pahinta on, että totuudentorvet luulevat tietävänsä totuuden toisista ihmisistä ja näiden elämästä - sitä sitten kailottavat totuutena ja uskovat siihen kuin pukki sarviinsa.

En tosin usko, että omaan rehellisyyteensä ja totuudellisuuteensa uskovat ihmiset pahuuttaan toimivat niin kuin toimivat; he uskovat omaan totuuteensa hyvin vilpittömästi - pahimmillaan jopa fanaattisesti.

Mutta juu, ajatukseni defensseistä esim. lapsen ns. epärehellisyyden tai valehtelun sijaan voi hyvin olla älyllistä epärehellisyyttä. Silti olen sitä mieltä, ettei perinteinen rehellisyyskasvatus ole välttämättä hyvä keino tehdä lapsista rehellisiä aikuisia.

[Mirri]

... Mutta juu, ajatukseni defensseistä esim. lapsen ns. epärehellisyyden tai valehtelun sijaan voi hyvin olla älyllistä epärehellisyyttä. Silti olen sitä mieltä, ettei perinteinen rehellisyyskasvatus ole välttämättä hyvä keino tehdä lapsista rehellisiä aikuisia.

Sinä Mirri, et ole enää pitkään aikaan ollut lapsi.

Aivan. Mutta tuskin nyt on tarkoitus puhua minusta - ei minulla ainakaan ole.

[Mirri]

Ymmärsin, että tarkoitus on keskustella älyllisestä epärehellisyydestä, ja koska sinä näytät varsin hyvin hallitsevan älyllisen epärehellisyyden, olet oiva käytännön esimerkki aiheesta.

Ahaa... Mitäpä minä tuohon sanomaan. Sinusta ilmeisesti tuntuu hyvältä ja sopivalta ottaa minut eläväksi esimerkiksi älyllisestä epärehellisyydestä.

Eikö kuitenkin olisi järkevintä pitää tämä keskustelu yleisellä tasolla, eikä pilata yleistä keskustelua meidän kahden välisillä välien selvittelyillä? Mitä jos malttaisit odottaa, että ylläpitäjä avaa lukitsemansa ketjun, jatkaisit siellä ja pidettäisiin tämä ketju yleisellä tasolla.