Aatos Erkko - nykyaikaisen Helsingin Sanomien rakentaja

[Psykopatologia]

HS - Kotimaa - 7.5.2012 - 12674 merkkiä - 2. painos

Nykyaikaisen Helsingin Sanomien rakentaja http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Nyky ... pa=Kotimaa

Aatos Erkko oli monipuolinen yhteiskunnallinen vaikuttaja. Kansainvälinen suomalainen vahvisti Suomen asemaa.
[16.9.1932 - 5.5.2012]

Ministeri Aatos Juho Michel Erkko, monen vuosikymmenen ajan ylivoimaisesti johtava lehtikustantaja Suomessa, kuoli Helsingissä 5. päivänä toukokuuta 79-vuotiaana. Erkko menehtyi Eiran sairaalassa vaikeaan sairauteen, joka kuihdutti hänen sitkeän elinvoimansa.

Erkko oli naimisissa Jane Erkon kanssa. Avioliitto solmittiin vuonna 1959. Se oli lapseton.

Aatos Erkko syntyi Eljas ja Violet Erkon perheeseen toisena lapsena 16. syyskuuta 1932. Hänen sisarensa ja Sanoma Osakeyhtiön myöhempi toinen pääomistaja oli Patricia Seppälä. Seppälä oli syntynyt vuonna 1924, ja hän kuoli 3. tammikuuta vuonna 2000.

Aatos Erkon isoisä Eero Erkko oli yksi Helsingin Sanomien edeltäjän Päivälehden kolmesta perustajasta marraskuussa 1889.

Isoisän lisäksi Aatos Erkon tien lehtikustantajaksi viitoitti hänen Eljas-isänsä työ Helsingin Sanomien päätoimittajana ja yhtiön toimitusjohtajana. Aatos Erkko kasvoi luontevasti isänsä vuosikymmeniä kestäneen työn jatkajaksi.

Heikosti sujuneiden oppikouluvuosien jälkeen Aatos Erkko kouluttautui Columbian yliopistossa New Yorkissa, mikä edesauttoi hänen kasvuaan suomalaiseksi kosmopoliitiksi. New Yorkin jälkeen hän kiersi keräämässä vaikutteita amerikkalaisesta lehtimaailmasta eri puolilla Yhdysvaltoja.

Los Angeles Mirror kuvasi kirjoituksessaan Erkkoa seuraavasti: "Hän on 21-vuotias Aatos Erkko, Suomen suurimman sanomalehti- ja aikakauslehtikustantajan poika. Erkko on tummatukkainen kookas nuori mies, jonka ajatukset ovat hämmästyttävän kypsiä niin nuoreksi mieheksi."

On jossakin määrin epäselvää, oliko kustantajan rooli Aatos Erkolle oma luontainen valinta vai perheen ja perinteen asettama pakko. Erkko itse muisteli myöhemmin myös julkisesti, että hän olisi tahtonut merille nauttimaan liikkumisen ja kulkemisen vapaudesta.

Aatos Erkon journalistiseksi korkeakouluksi muodostui Yhdysvaltain vaiheen jälkeen ViikkoSanomien päätoimittajuus vuosina 1953-1961. Nuori mies oli täynnä Amerikan-vaikutteita, ja hänellä oli ympärillään tiivis työyhteisö. Yhdessä he toivat Suomeen sellaisen kuvajournalismin ja kuvareportaasin, joka sittemmin levisi laajalle sanoma- ja aikakauslehdistöön.

Viikko-Sanomat oli Erkolle hienoa aikaa, eikä hän sitä koskaan salannutkaan. Erkon auktoriteetti syntyi jo siitä, että hänet tiedettiin Erkoksi ja kaikkivaltiaan omistajan seuraavaksi painokseksi, mutta Viikko-Sanomien toimituksessa hän ei häärännyt pomon poikana ja suvun perillisenä. Toimituksen työssä syntyperällä ei ollut merkitystä, vaan sillä, että koossa oli oivallinen työporukka, joka teki hienoa lehteä. Tästä ajasta jäi pysyvä kiinnostus aikakauslehtiin.

Matkalla yhtiön johtoon Viikko-Sanomien pienryhmä vaihtui luontevasti isoon Helsingin Sanomiin. Helsingin Sanomien yhtenä päätoimittajana Erkko toimi vuosina 1961-70.

Erkon kädenjälki näkyi myöhemmin koko lehdessä, mutta jälki oli kokonaisvaltaista. Kirjoittavana journalistina hän ei ole jäänyt lehden historiaan.

Erkko tarttui koko Sanoma Osakeyhtiön ruoriin isänsä jälkeen vuonna 1965. Yhtiö oli norjalaisen konsulttiselvityksen mukaan huonossa kunnossa. Päättäväisen luonteensa mukaisesti Erkko ei alistunut tähän, vaan hän päätti nykyaikaistaa ja muuttaa konsulttien ehdotusten mukaisesti koko vanhanaikaisesti johdetun yhtiön.

Yhtiön liiketoiminta uudistettiin nopeasti. Mukaan tuli muun muassa Sanomaprintin käyttöinsinööriksi nuori diplomi-insinööri Jaakko Rauramo, joka lähetettiin 1970-luvulla Stanfordiin katsomaan kansainvälistä maailmaa.

Erkko kuului siihen sukupolveen, joka uskoi journalistisen sisällön merkitykseen. Hän ymmärsi, että laadukas sisältö myös maksaa.

Hän aloitti yhdessä silloisen vastaavan päätoimittajan ja monivuotisen työtoverinsa Teo Mertasen kanssa Helsingin Sanomien radikaalin uudistamisen, joka teki myöhemmin Helsingin Sanomista Pohjoismaiden suurimman laatulehden.

Erkon kauas kantaviin avauksiin kuului myös Sanomien toimittajakoulu, joka tähän mennessä on kouluttanut yli 300 journalistia toimittajan työhön.

Toimittajakoulun merkitys on ollut ratkaisevaa Helsingin Sanomien sisällön kehitykselle, mutta koulu on vaikuttanut myös koko suomalaisen sanomalehdistön menestykseen.

Toimittajakoulun ydinajatuksia oli antaa opiskelijoille journalistinen yleissivistys ja koulutus sekä tutustuttaa heidät yhteiskunnan osa-alueisiin ja antaa mahdollisuus työskennellä Sanoman lehtien toimituksissa. Toimittajakoulun ensimmäisen kurssin alkaessa toukokuussa 1967 vain yhdessä yliopistossa, Tampereella, opetettiin lehdistö- ja tiedotusoppia, ja toimittajan ammatin arvostuskin oli vähäistä.

Helsingin Sanomien levikki kasvoi kohisten. Pian oli tarpeen rakentaa uusi lehtipaino, kun Ludviginkadun tilat kävivät ahtaiksi eivätkä vanhat kohopainokoneet antaneet mahdollisuutta nykyaikaiselle neliväripainatukselle.

Moderni Sanomalan lehtipaino käynnistyi Vantaan Martinlaaksossa 1977. Niin sanotut maakuntapainot otettiin käyttöön Varkaudessa lehden satavuotisvuonna 1989 ja Forssassa 1992.

Erkko piti myös huolta siitä, että painolaitokset samoin kuin Sanomatalo eivät olleet mitä tahansa rakennuksia vaan arkkitehtuuriltaan viimeisteltyjä, aikansa teollisuus-rakentamisen monumentteja.

Erkko siirtyi Sanoma Osakeyhtiön hallituksen puheenjohtajaksi vuonna 1972. Yhtiön toimitusjohtajaksi tuli Väinö J. Nurmimaa, jonka aikana Sanoma Osakeyhtiön kasvu ja vaurastuminen jatkuivat. Omistajat eivät vielä silloin ottaneet isoja osinkoja yhtiön tuloksesta. Sen sijaan voitot sijoitettiin yhtiön ja sen lehtien rakentamiseen ja kehittämiseen.

Sanomat oli myös merkittävä aikakauslehtien kustantaja, mutta Erkon kiinnostuksen keskiössä oli läpi vuosikymmenten Helsingin Sanomien menestys. Hän osallistui hyvinkin pikkutarkasti myös aivan pienten päätösten tekemiseen, mikä oli kiusallista silloisille vastuunkantajille.

Aatos Erkko otti vielä haltuunsa hallituksen puheenjohtajuuden, kun Sanoma Osakeyhtiö ja WSOY fuusioituivat SanomaWSOY:ksi toukokuussa 1999 ja yhtiö listattiin pörssiin.

Siitä alkoi uusi laajentumisen ja kansainvälistymisen kausi. Erkko ei koskaan pelännyt kansainvälistymistä. Hän uskoi vahvasti suomalaisten menestyvän myös kansainvälisillä kentillä, kunhan uskallusta riittää.

Erkko oli yhtiön hallituksen jäsenenä mukana kansainvälistämässä SanomaWSOY:tä kesällä 2001, kun Sanoma osti hollantilaisen VNU-yhtiön aikakauslehtiyhtiön.

Muutos oli iso, sillä se teki SanomaWSOY:stä kertaloikalla eurooppalaisen mittakaavan aikakauslehtikustantajan. Muun ohella uusi yhtiö alkoi keskittyä oppimateriaaleihin ja suuntautua internetiin.

Uusi yhtiö keskittyi keskisen Itä-Euroopan nouseviin talouksiin sekä myöhemmin Venäjän aikakauslehtimarkkinoihin, kun se nousi yrityskaupalla Venäjän markkinoiden suurimmaksi aikakauslehtikustantajaksi.

Aatos Erkko oli kansainvälinen suomalainen. Suvulla oli perinteisesti tiiviit yhteydet Yhdysvaltoihin. Aatos Erkolla oli yhteyksiä moniin eturivin amerikkalaisiin alkaen Henry Kissingeristä aina The New York Timesin omistajasukuun Sulzbergereihin.

Lisäksi hän istui 1990-luvulla Rupert Murdochin News Corporation -yhtiön hallituksessa ja sen työvaliokunnassa eli käytännössä yhtiön ytimessä.

Erkon ansiosta Helsingissä järjestettiin Kansainvälisen lehdistöinstituutin (International Press Institute) vuosikokous vuonna 1971. Erkon isä oli ollut instituutin kansainvälisen hallituksen puheenjohtaja 1950-luvun puolivälissä.

Erkon kansainvälistä toimintaa ovat muistaneet sekä Britannian että Ruotsin hallitukset korkeilla kunniamerkeillä. Erkon yhteys Britanniaan selittyy hänen äitinsä englantilaisella syntyperällä. Yhteys Ruotsiin syntyi sota-aikana, kun hänen isänsä toimi Tukholmassa Suomen asianhoitajana.

Suhteet Suomen ja Ruotsin välillä olivat Aatos Erkon erityishuomion kohteena, ja hän työskenteli vahvasti maiden välisten suhteiden kehittämisen puolesta. Erkolla oli tiiviit yhteydet Ruotsin hoviin ja Wallenbergien sukuun. Ruotsin hallituksen ministerit olivat tuttu näky Erkon elokuisilla rapukesteillä Kirkkonummen Honkaniemessä.

Kutsut eivät olleet tavallisia päivällisiä, vaan niillä käsiteltiin ohjelmallisesti maiden välisiä ajankohtaisia kiinnostavia kysymyksiä yhteistä historiaa unohtamatta, ja mukana oli runsaasti suomalaisia vaikuttajia. Erkko osallistui vähintäänkin kulisseissa Ruotsin kuninkaallisten valtiovierailujen järjestelyihin. Ruotsin hovin edustaja kehui kerran presidentinlinnassa Erkon roolia sanomalla, että tämä milloin tahansa kelpaisi kuninkaallisen hovin neuvonantajaksi vierailukysymyksissä.

Myös suhteet Venäjään ja Venäjän historian tunteminen olivat Erkolle tärkeitä jo neuvostoaikana, jolloin hän suhtautui ajoittain jopa pelonsekaisesti ja varautuneesti Neuvostoliiton perimmäisiin pyrkimyksiin. Erkko näki sen yksinkertaisen tosiseikan, että naapurisuhteet olivat aina tärkeimmät pienelle maalle.

Kosmopoliitti Erkko kantoi suurta huolta Suomen kansainvälisestä asemasta, jota hänen oma toimintansa lujitti. Hän oli aivan erityisen aktiivinen, kun Suomen kansainvälistä asemaa ratkottiin 1990-luvun alkupuolella.

Erkko kavahti ajatusta, että Suomi jättäisi käyttämättä kultaisen tilaisuutensa kiinnittyä vahvemmin läntiseen maailmaan eikä liittyisi Euroopan unioniin. Tämä oli tausta kolmen suuren sanomalehden Suomen EU-jäsenyyttä kannattavalle ilmoituskampanjalle kansanäänestyksen alla. Se oli hanke, josta toimituksessa ei pidetty, sillä se koetteli toimituksen integriteettiä ja luotettavuutta.

Erkko oli sydämeltään sanomalehtimies. Erkon suvun vapaamielinen perusajatus sanomalehden toimittamisesta oli antaa lehden toimitukselle journalistinen vapaus ja arvioida työtä jälkikäteen.

Ikävää päätoimittajan kannalta oli, että Erkon vuosien varrella harvinaisemmiksi käyneet puhuttelut olivat yleensä asiasta. Suorapuheiseen tapaansa hän ei myöskään välittänyt suodattaa mielipiteitään, jotka varmasti kuuluivat myös käytävän puolelle. Hän oli vaativa esimies, minkä toimitusjohtajat ja päätoimittajat saivat vuorollaan kokea.

Aatos Erkon luoteenpiirteistä korostui pessimismi ja samalla vahva vaatimus katsoa eteenpäin. Hän oli ehdoton kannassaan, ettei koskaan ole syytä pysähtyä ja olla tehtyyn tyytyväinen, saati jäädä lepäämään saavutetulle tasolle. Hän korosti tarvetta katsoa avoimesti tulevaisuuteen.

Erkossa korostui kolmannen sukupolven sanomalehtisivistys. Hän luotti ja antoi vapautta tehdä lehteä suvaitsevuuden ja vapaamielisyyden hengessä unohtamatta sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Erkko loi myös lahjoituksellaan perustan pääomaltaan merkittävälle suomalaista mediatutkimusta rahoittavalle Helsingin Sanomain säätiölle. Aatos ja Jane Erkon säätiö puolestaan tukee korkeatasoista kansainvälistä tutkimusta sekä taidetta ja kulttuuria.

Aatos Erkon vuosikymmeninä Sanoma Osakeyhtiö oli vielä perheyhtiö hyvine ja huonoine puolineen; perheyhtiöthän ovat usein hyvin samankaltaisia. Erkko oli hyvässä mielessä patruuna, joka näkyvästi arvosti työntekijöitään ja kiusasi yhtiön herroja.

Mutta hän oli myös monen juhlan verraton ja hauska isäntä. Hän ajoi vahvasti miesten ja naisten tasa-arvoa. Hän halusi yhtiöön henkilöstörahaston, sillä hänen ajatuksiinsa kuului, että työntekijöille kuuluu myös osa yhtiön menestyksestä.

Aatos Erkon henkilökohtaista elämää varjostivat yksinäisyys, vastuuntunto ja velvollisuudentunto. Hän koki vaikeaksi irtautua Helsingin Sanomien pääomistajan roolista, ja jollakin selittämättömällä tavalla hän tunsi olevansa sidottu myös lehden journalistiseen linjaan.

2000-luvun puolella tällaisia pidäkkeitä ei enää ollut. Eläkeläinen Erkko oli vihdoin vapaa mies lausumaan näkemyksiään yhteiskunnallisista asioista ja ongelmista ja Suomen suunnasta.

JANNE VIRKKUNEN
KIRJOITTAJA OLI HELSINGIN SANOMIEN
VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA 1991-2010.

HS ville tietäväinen HS Jukka Gröndahl HS Christian westerback hs peter jansson

Artikkelilinkki: Jaakko Rauramo: Aatos Erkko edisti henkilökohtaisesti Suomen asiaa http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Jaak ... SI2YO022oy

[Psykopatologia]

Lehdistöneuvos: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012050 ... 6_uu.shtml

Erkko käänsi Hesarin EU-myönteiseksi
Tiistai 8.5.2012 klo 12.40

Kosmopoliitti Aatos Erkko otti missiokseen Suomen uittamisen EU:n jäseneksi.

Lauri Helve myöntää, että suurten lehtien EU-kampanjoinnin voi kyseenalaistaa jälkikäteen. (MEERI UTTI)

Suomen kiinnittäminen EU:n kautta läntiseen maailmaan oli Erkolle niin tärkeä projekti, että hän käynnisti jäsenyysäänestyksen alla ilmoituskampanjan.

Erkko esitti kysymyksen, voisivatko Turun Sanomat, Salon Seudun Sanomat, Alma Median Aamulehti, Iltalehti, Kauppalehti, Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat tehdä koko sivun kampanjan EU-jäsenyyden puolesta.

Erkko sai tahtonsa läpi. Kampanja toteutettiin.

- Se oli Erkon idea kokonaan, ja tuli puun takaa Alman johdolle, Kauppalehden vastaavana päätoimittajana 1989-2003 toiminut lehdistöneuvos Lauri Helve sanoo.

Vuosina 1967-1984 Helsingin Sanomien taloustoimituksessa ja vuosina 1985-1989 Ilta-Sanomien päätoimittajana työskennellyt Helve väittää, että Erkko onnistui kääntämään Helsingin Sanomat Suomen EU-jäsenyyden kannalle.

- Kun Aatos-setä lähti voimakkaasti EU-jäsenyyden taakse, kaikki kriittiset mäkätykset loppuivat. Pienin mahdollinen kulttuuriskribenttikin rupesi löytämään hienoja kansainvälisyys- ja eurooppalaisuusulottuvuuksia.