Vartija ei kestänyt teeren soidinmenoja

[Hilppa]

No huh huh. Urosteeri voi olla aggressiivisen innokas soitimella, mutta vartijan toiminta oli liioiteltua ja eläinsuojelurikos. Teeriä saa tappaa ainoastaan metsästysaikana ja metsästysluvan haltijana.

[Mirri]

Mä olen koko ikäni luullut että se on "teere". Jos se on teeri niin miten se taipuu teeren? Esim. veeti - veetin

Veeti on erisnimi, teeri taas ei. Siinä voisi olla yksi selitys Veetin ja teeren erilaisiin taivutuksiin.

Mutta ketjun aiheesta... Minusta tapaus on hirveän järkyttävä. Tulee mieleen, että vain lyhytpinnaiseksi ja itsekeskeisen ymmärtämättömäksi kasvanut nykyihminen voi toimia noin - tappaa luontonsa mukaisesti käyttäytyvän linnun.
Normaalilla tavalla käyttäytyvä ihminen kai lähinnä reagoisi kiinnostuneesti ja huvittuneesti, jos sattuisi kohtaamaan hormoniensa pyöriteltävänä olevan kookkaan linnun. Toki voisi pelottaakin, jos suuri uroslintu olisi valinnut ihmisen kohteekseen, mutta tuskin tulisi julmuus tappamisineen ensimmäiseksi mieleen.

[Hilppa]

Mutta Teeri on sukunimi.

[Mirri]

Mutta Teeri on sukunimi.

Arvelen, että erisnimenä Teeri taipuisi samoin kuin Veeti ja toisin kuin teeri. Siis arvelen, en tiedä - vannomisesta puhumattakaan.

Tässä ketjussa käsittääkseni puhutaan teeri-nimisestä linnusta, ei Teeristä.

[Psykopatologia]

[Hilppa]

Kyllä sen vartian reaktio oli liioteltua, ei se ymmärrä luonnosta mitään, typerys.

Kauniit linnut ne teret:

http://www.youtube.com/watch?v=AAXf4UMY ... re=related

Tai sitten hän on salametsästäjä. Joillakin on sellainen luonne, että kaikki luonnossa oleva pitää tappaa, mikä liikkuu. Kun kyy tulee esiin kolostaan, niin ei kun tappaa se pitää ja sitten leuhkia kavereille, mikä tuli kohdattua. Myös maaseudulla kasvaneiden tapoja. En tiedä onko enää nykypolvien.

[Riidankylväjä]

Ei taida olla ihan noin simppeliä Trisseseni.

§ 53 Mitä taivutus on? Taivutusmuoto, -tunnus ja -paradigma

Taivutus on sananmuotojen muodostamista sanavartaloista ja taivutustunnuksista. Taipuvia sanoja ovat nominit ja verbit. Taivutusmuodossa on lekseemiä edustava vartalo ja mahdollisesti yksi tai useampia taivutustunnuksia, jotka ilmaisevat mm. persoonaa, tempusta, modusta, lukua tai sijaa: auta-n, auto-i-t, autta-isi-tte; tutu-i-lle. Nominien perusmuoto ja sanakirjan hakumuoto on tunnukseton yksikön nominatiivi, joka saattaa olla erilainen kuin taivutusmuodoissa esiintyvät vartalot, esim. vesi : vede-n : vet-tä, nainen : naise-n : nais-ta. Verbeillä sanakirjan hakumuodoksi on vakiintunut A-infinitiivi, jossa vartaloon liittyy tunnus: aja-a, syö-dä, jutel-la. Verbeilläkin taivutusvartalot voivat poiketa toisistaan, esim. maksa-a : makso-i-n, tuo-da : to-i, häiritä : häiritse-e : häirit-kää.

Taivutustunnukset ovat taivutuskategoriaa edustavia sidonnaisia morfeemeja, jotka liittyvät sanan vartaloon. Ne ovat suffikseja. Esimerkiksi verbinmuodossa tul-i-n on i tempuksen ja n persoonan taivutustunnus. Verbeillä on finiittisiä persoonamuotoja ja infiniittisiä nominaalimuotoja, tempus- ja modusmuotoja, myöntö- ja kieltomuotoja sekä aktiivi- ja passiivimuotoja; useimmilla näistä luokista on omat taivutustunnuksensa. Nominien taivutukseen kuuluvat luku ja sija sekä (omistajan) persoona possessiivisuffiksien muodossa. Yhteen taivutusmuotoon voi sisältyä vain yksi saman taivutuskategorian tunnus, esim. sijapäätteitä ei voi olla useampia: *minu-sta-lle. Jotkin nominien ja verbien taivutustunnukset ovat samanasuisia: esim. ‑n on nominissa yksikön genetiivin ja verbissä yksikön 1. persoonan tunnus: tutu-n, auta-n (» § 58 asetelma 25).

Taivutusmuotojen sarja eli (taivutus)paradigma on saman sanaluokan lekseemeillä koostumukseltaan sama: substantiivin paradigma sisältää substantiivien taivutuskategorioita vastaavat taivutusmuodot ja verbin paradigma verbien. Laajemmassa mielessä verbien taivutusparadigmaan kuuluvat myös liittomuodot, jotka koostuvat useammasta sanasta: kieltoverbin avulla muodostetaan kieltomuodot ja olla-verbin avulla liittotempusten muodot. Suomen kielessä on substantiivilla eri muotoja n. 140 (kun liitepartikkelillisia muotoja ei lasketa mukaan) ja verbillä n. 260 (kun liitepartikkelillisia ja liittomuotoja ei lasketa mukaan) (» § 97, 124).

Huom. Suomen kieliopeissa on taivutusainekset vanhastaan jaettu sananloppuisiin päätteisiin ja vartalon ja päätteiden väliin sijoittuviin tunnuksiin. Esimerkiksi monikon i:tä on nimitetty tunnukseksi, sijan ja persoonan osoittimia päätteiksi. Tässä kieliopissa termi tunnus tarkoittaa ylipäänsä kieliopillisen kategorian merkkiä, joka voi sijaita niin sanan lopussa kuin sisälläkin. Sijan ja persoonan tunnuksista puhutaan kuitenkin myös päätteinä.

http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=53

§ 64 Nominien yksi- ja kaksivartaloisista taivutustyypeistä

Nominien taivutukseen kuuluvat sija ja luku sekä (omistajan) persoona possessiivisuffiksien muodossa.

Yksivartaloisia eli vain vokaalivartaloisia nomineja ovat nominatiiviltaan vokaaliloppuiset sanat (» § 65, 67), lukuun ottamatta sanojen lohi, kieli ja vesi tapaan taipuvia (lohi : lohe-n : loh-ta » § 66).

http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=64

[Psykopatologia]

Olette MINUN ja teeren aloittaman ketjun varastaneet kielioppitunniksi????
Hävettäkää!!!

Tällaista se on usein patopsykologiassa!

[Psykopatologia]

Kuvatunlainen julmuus eläimiä kohtaan voi olla vakavakin vaarallisuuden merkki,
ja sen sen tulisi ehkä olla jopa este vartijan yms. työlle.

Muistan lapsuudestani, kun yksi äijä leveili sillä, että oli onnistunut ajaamaan jäniksen yli.

[Psykopatologia]

Mä tosiaan torkuin biologian ja maantiedon tunnit
Ne pitkästytti mut yli kaiken muun... paitsi perinnöllisyystiede oli kiinnostavaa.

Mutta eihän tuo ole mikään kouluongelma ollenkaan!

[Psykopatologia]

Ethän esimerkiksi tiennyt sitäkään, että Kokemustuntija on ollut modena.
Kyseessä on syvempi intressi-ongelma.

[Psykopatologia]

Mummo-turma oli ilmeisesti "vahinko" (tms.);
metso-turma taas tahallinen.

Vartijalta tulisi ottaa kortti pois.

[Illusia]

Luulen, että vartija luuli teeren kärsivän ja ajatteli tekevänsä armomurhan.