Pahat muistot ja uni

[Hilppa]

Tutkimus: Pahat muistot vahvistuvat unessa
HS 3.2.2012 7:24
Jani Kaaro

"Tutkijoiden mukaan tulos on linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa, joissa unen on havaittu vahvistavan nimenomaisesti kokemuksiin liittyvää tunnetilaa.

Unenpuutetta on jopa ehdotettu yhdeksi posttraumaattisen stressioireyhtymän ehkäiseväksi hoitokeinoksi järkyttävän kokemuksen jälkeen.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Neuroscience."

http://www.hs.fi/ulkomaat/Tutkimus+Paha ... 5554795583
--------
Olen joskus ihmetellyt, miksi ikävän tapahtuman jälkeen uni ei tule ainakaan helposti. Johtuuko jonkinlaisesta suojautumismekanismista, että ei haluaisikaan ikävien muistojen vahvistuvan?

[Gyver]

Unenpuutetta on jopa ehdotettu yhdeksi posttraumaattisen stressioireyhtymän ehkäiseväksi hoitokeinoksi järkyttävän kokemuksen jälkeen.

Järjetön idea. Jos ihmistä nukuttaa niin antaa nukkua.

Olen joskus ihmetellyt, miksi ikävän tapahtuman jälkeen uni ei tule ainakaan helposti. Johtuuko jonkinlaisesta suojautumismekanismista, että ei haluaisikaan ikävien muistojen vahvistuvan?

Minä luulen, että (ikävän) tapahtuman käsittely tapahtuu (pääosin?) valveilla ja siitä seuraa tuo nukahtamisen vaikeus.

[Hilppa]

Unenpuutetta on jopa ehdotettu yhdeksi posttraumaattisen stressioireyhtymän ehkäiseväksi hoitokeinoksi järkyttävän kokemuksen jälkeen.

Järjetön idea. Jos ihmistä nukuttaa niin antaa nukkua.

Idea kuulostaa julmalta, enkä luota tutkimukseenkaan sen syvemmin. Sen sijaan ajatuksia se herätti lähinnä omien kokemusteni vuoksi.

Olen joskus ihmetellyt, miksi ikävän tapahtuman jälkeen uni ei tule ainakaan helposti. Johtuuko jonkinlaisesta suojautumismekanismista, että ei haluaisikaan ikävien muistojen vahvistuvan?

Minä luulen, että (ikävän) tapahtuman käsittely tapahtuu (pääosin?) valveilla ja siitä seuraa tuo nukahtamisen vaikeus.

Varmasti tapahtuman käsittely tapahtuu ainakin pääosin valveilla. Sen sijaan unen merkitÿksestä olen kuullut ja pidän totena, että tapahtumien siirtyminen syvämuistiin tapahtuu unen aikana ja muistin toiminnalle ovat erityisen tärkeitä tietyt unen jaksot.

Jos ajattelen jotain hyvin traumaattista kokemustani, en olisi halunnut vain käydä nukkumaan kaiken tapahtuneen jälkeen, vaikka lepoa tietysti fyysisesti tarvitsin. Ennen kaikkea olisin toivonut jonkun lohduttavan ja levollisen ihmisen seuraa ja jonkinlaista tapahtuman läpi käymistä. En kuitenkaan tarkoita mitään debreafing-tyyppistä mekanistista prosessia vaan pikemmin jotain äidin sylissä istumista ja pään silittelyä, kun uni ei ottanut tullakseen.

[Riidankylväjä]

Minulla on käsitys, että nukkuminen on hyvästä. Ihminen oppii nukkuessaan. Trauma on tietysti poikkeustapaus ja ehkä pitäisi "opetella" ennen nukkumista heti trauman jälkeen tapa "hoitaa" itseään ettei trauma syvenisi. (Kunhan spekuloin)

http://www.tiede.fi/artikkeli/628/8_syyta_nukkua

[Hilppa]

Opetellut asiat siirtyvät säilömuistiin ihmisen nukkuessa syvää unta (mikäli oikein muistan 14.3.2011 "Tunne aivot"- yleisöluentotilaisuudessa kuulleeni) ja unella on ylipäätään erittäin tärkeä merkitys muistille ja koko oppimisprosessille.

Traumatilanne on onneksi ja valitettavasti sen verran harvinainen, että siihen ei oikein voi opetella valmiiksi oikeaa suhtautumistapaa. En myöskään usko, että ketään olisi suositeltu valvomaan traumakokemuksensa jälkeen. Sanamuotohan oli: Unenpuutetta on jopa ehdotettu yhdeksi posttraumaattisen stressioireyhtymän ehkäiseväksi hoitokeinoksi järkyttävän kokemuksen jälkeen. Siis pelkkää spekulaatiota.

Tuokin on tuttu ilmiö itselleni myös, että trauman prosessointi jatkuu heti unesta herättyä. Olen luullut sen johtuvan vain tilanteen intensiivisyydestä. Samoinhan voi käydä myös, jos jokin sosiaalinen tapahtuma on liian vilkas ja tiivistunnelmainen. Siis tilanne, jossa ei hetken rauhaa lainkaan pitkiin aikoihin.

[Gyver]

Jos ihminen näkee vuosikymmenet vanhaa samaa painajaista kerta toisensa jälkeen, niin mistä on kysymys? Tieto ei tyhjenny syvämuistista?

Siellä kummittelee jokin sama asia.

[Hilppa]

Muutama vuosi sitten esitettiin Yle:n ohjelmasarjassa Voimala jakso, joka kiinnosti ja kosketti itseäni kovasti. En enää saa aiheeseen niin kovin läheistä kontaktia muistojeni kautta, mutta unta ja terapioita ohjelmassa käsiteltiin. Filosofin ja erikoislääkärin näkemykset eivät ehkä kertoneet monillekaan mitään uutta ja ihmeellistä, mutta minulle ne aikaansaivat jonkinlaisen ahaa-elämyksen. Oli mielestäni yksi parhaista Voimaloista kautta aikojen. Harmi, kun niihin ei enää pääse käsiksi.

Voimala Arkisto: 31.3.2008 Mitä unta näit viime yönä
Unien tulkitsemisesta olivat keskustelemassa psykiatrian erikoislääkäri Markku Siivola, fil.tri Olavi Moilanen ja psykoterapeutti Anne Lindholm-Kärki.