Korkmanin tilitys

[Psykopatologia]

http://www.hs.fi/verkkolehti/ihmiset/ar ... 5270283699 Elina Kervinen

Herra talous vastaa – vielä hetken

Etlan ja Evan Sixten Korkman jää eläkkeelle. 40 vuoden uralla mieltä painaa lamapäätösten hätäisyys.

Tavallaan hän on kriisin mittari.

Pieni pörssikurssien heilunta ei vielä tuo häntä esiin, saati yritysten tuloskuprut. Mutta kun taloudessa on todella tuli irti,
Sixten Korkman pyydetään takuuvarmasti areenalle.

Sitten hän selittää, mistä todella on kysymys – aina kärsivällisesti ja vaikka rautalangasta vääntäen.

Ajatus pulppuaa niin nopeasti, että kuulijaa helposti heikottaa.

Korkman, Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan toimitusjohtaja,
on Suomen talouselämän raskainta sarjaa.

Yli 40 vuoden uransa aikana vaasalainen työläisperheen kasvatti on ollut usein siellä, missä suuria ja vaikeita päätöksiä on valmisteltu.

Kun Suomi vajosi lamaan 1990-luvun alussa, Korkman oli ylijohtaja valtiovarainministeriön kansantalousosastolla.
Kun euroa rakennettiin 2000-luvun taitteessa, hän toimi pääjohtajana Euroopan unionin ministerineuvoston pääsihteeristössä.

Nyt, kohta 64-vuotiaana, Korkman aikoo vetäytyä eläkkeelle.

Etlalle ja Evalle piti saada nuorempi ja dynaamisempi johtaja, hän sanoo. Taustalla on myös perhesyitä,
joiden vuoksi Korkman haluaa jättää päivätyönsä.

Korkmanin uraa punnittaessa kritiikkiä heruu niukasti. Hän on intellektuelli ajattelija sekä reilu esimies.
"Aivan upea ihminen", kerrotaan.

Hän on ollut myös kunnioitettu toimessaan EU-virassa.

Ainoa ryppy kuuluu talouspiireistä: Korkman valitsee taistelunsa ehkä liiaksi kulloisenkin työnantajansa mukaan,
eräs kollega sanoo.

Sekin on tosin ymmärrettävää – hehän hänen palkkansa maksavat.

"Luulen, että saavutukseni ovat hyvin vähissä", Korkman sanoo itse ja pyrkii vaihtamaan aihetta.

Hän puhuu sulavammin riittämättömyydestään. Korkmania on jäänyt kaihertamaan muun muassa 1990-luvun lamaa
edeltävä aika, jolloin hän toimi valtiovarainministeriössä virkamiesjohdossa. Syyttömät kärsivät, kun hallitus teki
hätiköidysti päätöksiä, usein kiireisissä kriisikokouksissa, hän sanoo.

Mielessä on erityisesti kesä 1991. Talous oli ylikuumentunut ja finanssipolitiikka oli suhdanteeseen nähden löysää.
Vahvan markan politiikkaa päätettiin kuitenkin jatkaa. Markka sidottiin laskennalliseen eurovaluuttaan ecuun,
ja devalvaatiota eli rahan ulkoisen arvon heikentämistä lykättiin. Suhdannetilanne jatkoi heikkenemistään.

Korkman vastusti linjausta ja oli päätöstilanteessa julkisesti eri mieltä kuin esimiehensä valtiovarainministeri Iiro Viinanen.
Hän ajattelee edelleen, että hänen kuten mudenkin olisi pitänyt tehdä noina vuosina paljon toisin.

"En väitä, että maailma olisi ollut ihan toinen ilman tätä päätöstä. Mutta olihan se traumaattista, että hirttäydyimme
yliarvostettuun markkaan aivan liian pitkäksi ajaksi."

Entä vuodet Brysselissä?

Tätä nykyä Euroopassa tavataan manata, ettei Kreikkaa, Italiaa ja muita jo tuolloin talouskuriltaan lepsuja maita olisi pitänyt ottaa
mukaan rahaliittoon lainkaan.

Korkman on samaa mieltä, sanoo olleensa jo tuolloin. Hän kokee olleensa niin pienessä roolissa, ettei olisi voinut vaikuttaa enempää.

Yhden päivän hän silti muistaa tarkoin. Marraskuun 25. päivänä 2003 Brysselissä päätettiin, että suuret euromaat Saksa ja Ranska
saivat rikkoa vakaus- ja kasvusopimuksen julkisen talouden alijäämäsääntöjä.

Tämän on myöhemmin katsottu merkinneen lopullista moraalikatoa eurolle.

"Olisin toivonut, että sihteeristössä olisimme löytäneet ratkaisun, jonka pohjalta kompromissi olisi ollut mahdollinen.
Koetimme kaikkemme, mutta emme löytäneet."

Eläkepäivillään Korkman ei aio heittäytyä oloneuvokseksi. Kirjaa hän ei lupaa kirjoittaa. Euroasioiden seuraaminen,
kirjoittelu ja keskustelu toki jatkuu. Ennen kaikkea Korkman aikoo viettää aikaa perheensä kanssa.

Keväällä kiireisenä pitää lisäksi työ kolmihenkisessä asiantuntijaryhmässä. Se ryhtyy pohtimaan,
kuinka valtion tutkimuslaitosten toiminta pitäisi organisoida uudelleen.

Selvää lienee myös, että kun taloustilanne käy tukalaksi, toimittajat soittavat Korkmanille taas.

"Luulen, että voitte hiljalleen ryhtyä hakemaan vastauksia jostakin muualta."
___________________

K U K A ?

Sixten Korkman on pian 64-vuotias valtiotieteen tohtori. Hän syntyi ja kävi koulunsa Vaasassa. Isä oli tehdastyöläinen ja äiti kotiäiti.
Hän kuoli Korkmanin ollessa kuusivuotias.

Korkman on työskennellyt viime vuodet Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan toimitusjohtajana.

Vuosina 1995 – 2005 hän toimi pääjohtajana Euroopan unionin ministerineuvoston pääsihteeristössä ja vuosina 1989 – 1995 ylijohtajana valtiovarainministeriön kansantalousosastolla.

Korkman on toiminut lisäksi eri tehtävissä Suomen Pankissa ja Helsingin yliopistossa sekä teollisuusmaiden järjestössä OECD:ssä.
Hän on julkaissut lukuisia talouspolitiikkaa käsitteleviä artikkeleita ja julkaisuja.

Korkman asuu Helsingin Katajanokalla vaimonsa kanssa. Hänellä on kolme lasta ja kahdeksan lastenlasta.

Korkman matkailee paljon, erityisesti Etelä-Ranskassa, missä perheellä on asunto. Harrastuksiin kuuluu lisäksi
klassisen musiikin kuuntelu ja "ukkojumppa".

[Psykopatologia]

http://www.valtioneuvosto.fi/tietoa-val ... port_id=V2

64. Holkeri 30.4.1987 - 26.4.1991 [Suomen tuhoajat] http://www.valtioneuvosto.fi/tietoa-val ... itus_id=64

65. Aho 26.4.1991 - 13.4.1995 http://www.valtioneuvosto.fi/tietoa-val ... itus_id=65

[Riidankylväjä]

Mielessä on erityisesti kesä 1991. Talous oli ylikuumentunut ja finanssipolitiikka oli suhdanteeseen nähden löysää.
Vahvan markan politiikkaa päätettiin kuitenkin jatkaa. Markka sidottiin laskennalliseen eurovaluuttaan ecuun,
ja devalvaatiota eli rahan ulkoisen arvon heikentämistä lykättiin. Suhdannetilanne jatkoi heikkenemistään.

Korkman vastusti linjausta ja oli päätöstilanteessa julkisesti eri mieltä kuin esimiehensä valtiovarainministeri Iiro Viinanen.
Hän ajattelee edelleen, että hänen kuten mudenkin olisi pitänyt tehdä noina vuosina paljon toisin.

"En väitä, että maailma olisi ollut ihan toinen ilman tätä päätöstä. Mutta olihan se traumaattista, että hirttäydyimme
yliarvostettuun markkaan aivan liian pitkäksi ajaksi."

Pate Väyrynen ehdotti Ahon hallituksen ensi toimeksi devalvaatiota eli markan yliarvostuksen purkua. Siitäkös riemu nousi. Erityisesti demarit kirosivat ja sylkivät Väyrysen päälle syyttäen lähes maanpetturiksi. No puoli vuotta liian myöhään sitten tehtiin se devalvaatio pakon edessä ja hallitsemattomasti.

[Psykopatologia]

Hallitsevatko presidentti-ehdokkaat tiedollisesti tuon sodanjälkeisen
historiamme kohtalokkaan vaiheen? Olisisi kiva kuulustella.

[Psykopatologia]

Kun Suomi vajosi lamaan 1990-luvun alussa, Korkman oli ylijohtaja
valtiovarainministeriön kansantalousosastolla. Kun euroa rakennettiin
2000-luvun taitteessa, hän toimi pääjohtajana Euroopan unionin
ministerineuvoston pääsihteeristössä.

Liikaa ovat poliittiset broilerit saaneet johtaa Suomea. Järkevienkin virkamiesten on täytynyt olla hiljaa,
jos isästä on käskenyt. Tietysty virkamiehiksi on hakeutunut jo alun perin pullamössö-sakkia, ja viran
hoidossa moinen asenne on vaan kasvanut. Nykyisin ainoa poikkeus on Sailas, jolle on sallittu
unilukkarin rooli.

Miksi Korkman ei jo vuosi sitten tuonut esiin, että EU-tukipaketeilla tuetaan saksalaisia ja
ranskalaisia pankkeja.

http://uutisvirta.fi/uutiset/3390933-oi ... tta?show=1

[Riidankylväjä]

Kierretäänpä sadistisesti puukkoa haavassa.

Suomen "rahasuonen iskeminen" ilmenee vailla pienintäkään epäilyä, kun rinnakkain pannaan kaksi tämän velkakriisin keskeistä muuttujaa:

1) Ulkomaisten pankkien saatavien määrä kriisimaissa ja

2) Kriisitoimien kustannusten jako näiden samojen maiden kesken.

Viileä vertailu osoittaa yksiselitteisesti, että Suomi on tämän velkasotkun suhteellisesti maailman suurin sijaiskärsijä

.

Näin Suomen kriisitoimiin liittyvien sitoumusten enimmäismäärä on hilkkua vaille 25 kertaa suurempi kuin suomalaisten pankkien kriisimaissa olevien saatavien kokonaismäärä.

Jos Suomen ja muiden kriisitoimiin osallistuvien maiden kustannukset jaettaisiin samassa suhteessa kuin niiden pankeilla on epävarmoja saatavia, Suomen piikissä pitäisi olla kriisitoimien enimmäismäärästä vähän yli kolme miljardia euroa, ei suinkaan lähes 50 miljardia.

http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2 ... 221968/170

Enpä ihmettele miksi Kataiselle riittää selkääntaputtelijoita EU kokouksissa.

[Gyver]

Saattaa Suomen luottoluokitus kohta romahtaa jos tuota rahan rajatonta muualle kärräämistä ei pian lopeteta.

[Riidankylväjä]

Jos joku riskeistä laukeaa, A-kirjaimet ropisevat luottoluokituksesta ennen kuin ehdit sanoa "kissa". Tilalle ÖÖÖ-

[Psykopatologia]

Sirkka Hämäläinen: http://www.talouselama.fi/uutiset/sirkk ... /-29012012