Kirjoittaja Psykopatologia » 29.01.2012 03:16
e s s e n t i e l l i
(lat. Aristoteleen viidennen elementin quintus mukaan; essentia olemus, erotuksena aksidentaalisesta);
ilmausta on lääketieteessä käytetty oireista tai sairauksista, joiden etiologiaa ei täysin tunneta mutta joissa on ”sitä itseään”,
esimerkiksi essentielli hypertonia tai essentielli tremor erotuksena esimerkiksi parkinson-tremorista. Tällöin symptomi on
kuitenkin vapinan "olemuksen mukainen". Essentielliä käytetään välillä sekaisin suunnilleen samaa merkitsevien ilmausten
idiopaattinen ja kryptogeneettinen kanssa. Kärjistäen: "Meillä ei ole hajuakaan etiologiasta mutta haluamme antaa asialle
hienon nimen." Lääketieteen kehittyessä tarve nimittää sairauksia "essentielleiksi" vähenee.
essentielli t r e m o r i,
essentielli vapina, on olennaisesti asentovapinaa (posturaalista) ja toimintavapinaa (erotuksena parkinsonismin lepovapinasta).
Täten se esiintyy nimen omaan silloin, kun kahvikuppia käsittelee tai nuotteja kirjoittaa tai kun nappeja pitäisi saada kiinni.
Noin puolella tapauksista essentielliä vapinaa on perhehistoriassa, jolloin periytyvyys on dominanttia ja liittyy muihin kuin
sukupuoli-kromosomeihin (so. on autosominen). Geeni-virheen penetranssi on tuntuvan suuri, mikä tarkoittaa sitä, että
useimmat geenin kantajat sairastuvat jossain vaiheessa elämässään. Sairastuminen on tavallisinta 30 - 60+ -vuotiaana,
geneetisemmissä tapauksissa yleensä aiemmin kuin muissa tapauksissa.
Aivojen kuvantamisissa voidaan havaita pikkuaivojen (cerebellum) yliaktiivisuutta, jota alkoholi lievittää tehokkaasti
yli 65 %:ssa tapauksissa. Kuitenkin ajan kanssa saman vaikutuksen aikaansaamiseen tavitaan enemmän alkoholia, mikä on
hankalaa sikälikin, että oireet tuppaavat vaikeutumaan isän myötä. Yli 75 % reagoi suotuisasti lääkitykseen. Stressi
pahentaa oireita. Essentielli vapina ei liity parkinsonismiin, vaikka muitakin lieviä neurologisia oireita voi vaivaan
liittyä.