Aueria epäillään seksuaalirikoksista

[Psykopatologia]

Voi olla julmakin, mutta täytyisi osata erottaa satuaines todellisesta.

[Crocodile Gena]

Syytteiden sisältö lienee salainen, mutta missään ei ole tullut ilmi, että ne sisältäisivät esim. eläinten tappamista. Tällaisesta on vain Auerin sana (jossa hän viittaa lastensa kertomuksiin satuiluna). Tämän A kertoo Avun haastattelussa ennen vangitsemista.

Jos lapset ovat todella väittäneet eläimiä tapetun, voisiko olla analogiaa siitä, mitä heille (mahdollisesti, tässä: heidän omasta mielestään) on tapahtunut (tapettu, henkisesti).

Täytyy muistaa, että A:n ja L:n Ulvilan kodissa oli esitutkintapöytäkirjan mukaan jyrsijäongelma... Toki voi olla myös pelkkää satuilua; tuskin tästä (hiirimurhista) ainakaan mitään todistusaineistoa on.

[Mirri]

Eilen julkaistussa Apu-lehdessä Auer sanoo, että lastenpsykiatrian asiantuntijoiden mukaan lapset saattavat ryhtyä kehittelemään syytöksiä omista vanhemmistaan siinä vaiheessa, kun pitäisi palata takaisin kotiin. Auerin sanoo lehdelle, että saatetaan kertoa yllättäen esimerkiksi insestistä.

Onko noin? Keksivätkö lapset tyhjästä insestitarinoita? (Tietysti ei tiedetä mitä lapsille on kerrottu näitten vuosien aikana)

Jos lapset kehittelevät syytöksiä omista vanhemmistaan, heillä kai on siihen jokin motiivi. On syytä olettaa, ettei Auerin perheen elämä isän eläessäkään ole ollut niin harmonista ja onnellista kuin mitä Anneli Auer on antanut ymmärtää. Siinä voisi olla syy miksi lapset eivät halua palata takaisin äitinsä 'hoiviin'; ehkä äitikään ei ole ollut lapsilleen sitä mitä itse kertoo olleensa.

Auer on sanonut lasten isän rankaisseen näitä seisottamalla kylmässä suihkussa, ja äiti on ilmeisesti hiljaisesti hyväksynyt isän väkivaltaisuuden lapsiaan kohtaan; väkivallastahan siinä on kysymys. Auerin kertoman mukaan hänellä on ollut hyvät välit kuolleeseen mieheensä - tämän lapsia kohtaan osoittamasta väkivaltaisuudesta huolimatta. Lisäksi äiti pitää läpsimisiä ja tukkapöllyjä normaaleina ilmiöinä. Sekin on outoa, että isän kuolemasta oli kulunut vain vajaa vuosi äidin jo esitellessä lapsille uuden miesystävän; miesystävän, joka ilmeisesti hänkin on väkivaltaisen lasten kurissa pitämisen kannattaja.

Nuo asiat voisivat selittää sen, että lapset hätäpäissään vaikka sepittelevät tarinaa välttyäkseen palaamasta takaisin entiseen kotiinsa ja äitinsä armoille. Nykylapset tietävät insestisyytösten olevan hyvä keino, jos on jotakin hampaankolossa äitiä/isää vastaan. Ja lapset ovat jo kyllin vanhoja kyetäkseen keskenäänkin sopimaan mitä tekevät ja sanovat virkansa puolesta kyseleville, jotteivät enää joutuisi äidilleen...

Noin ajatellen Anneli Auer olisi syytön lain edessä, mutta hänessä ja siinä perheessä on ollut jotakin vakavasti vinossa. Jostakin vinoutumasta kai sekin kertoo, että traagisella tavalla miehensä menettänyt leski on valmis esittelemään kuollutta isäänsä sureville lapsilleen miesystävänsä jo vajaan vuoden päästä siitä, kun lapsilta on isä kuollut. Uusi suhde on syntynyt netissä ja jo vaivainen viikko nettitutustumisen jälkeen Auer on kutsunut taksikuskin miesystävänään kotiinsa tutustumaan lapsiinkin. Lasten kannalta katsottuna äidin pikainen toiminta näyttää oudolta; isän paikka on vauhdilla luovutettu toiselle, vieläpä sellaiselle joka hänkin on lastenkasvatuksessa fyysisten otteiden kannalla aivan kuten isäkin oli - ja ilmeisesti äitikin...

Jos lapset ovat nyt valehdelleet äitiään vastaan, heillä ilmeisesti on ollut vankka tarve tehdä niin. He eivät enää halua palata takaisin (kylmän?) äitinsä 'hoiviin' ja tämän kontrolloitaviksi, ja siihen heillä ilmeisesti on painavia syitä.

[Crocodile Gena]

Auer on aiemmin korostanut, lastensa luotettavuutta todistajina (murhaoikeudessa). Nyt ilmeisesti eivät olekaan?

En voi uskoa, että terveet (??) alle kymmenvuotiaat lapset (monikossa vieläpä) alkaisivat oma-alotteisesti ilman syytä väittää heitä raiskatun. Joko tälle väitteelle on jotakin pohjaa, tai sitten heidät on manipuloitu valehtelemaan (eikö paljastuisi asiantuntijoille?, enkä tarkoita tällä poliisia). Joka tapauksessa poliisi ilmoittaa, että heillä on muutakin tod.aineistoa, kuin lasten kertomukset.

*

http://www.savonsanomat.fi/uutiset/koti ... set/703506

"Lasten rikoskertomuksia voi arvioida luotettavasti
A A 17.9.2011 05:02
(Päivitetty 17.9.2011 19:05) STT
Lasten kertomuksia pystytään arvioimaan rikostutkinnassa suhteellisen luotettavasti, arvioi rikosoikeuden professori Matti Tolvanen.

Tolvasen mukaan luotettavuusarviot ovat parantuneet viime vuosina.

Vakavien seksuaalirikosten tutkinnassa alle 15-vuotiaiden lasten kuulemisen suorittavat lastenpsykiatrian asiantuntijat. Psykiatri, psykologi ja sosiaalityöntekijä arvioivat muun muassa lapsille aiheutunutta vahinkoa sekä mahdollisia muistiongelmia.

Rikoksesta voidaan tuomita pelkästään lasten kuulemisista tehdyn arvion perusteella.

Turun Sanomat kertoi tänään ruotsalaistutkimuksesta, jossa aikuisille ja 8-12-vuotiaille lapsille näytettiin lyhyitä videopätkiä. Lapset pystyivät myöhemmin kertomaan nauhan tapahtumista miltei samaan tapaan kuin aikuiset.

Aikuiset koehenkilöt muistivat enemmän yksityiskohtia, mutta lapsetkin pystyivät kuvailemaan näkemäänsä totuudenmukaisesti.

Ruotsalaistutkijat havaitsivat, että 8-9-vuotiaat osasivat epäillä muistinsa tarkkuutta aikuisten tavoin. Vanhemmat lapset sen sijaan luottivat omiin havaintoihinsa vahvasti myös silloin kun olivat väärässä."

[Riidankylväjä]

Lasten kertomuksia arvioitaessa pitäisi huomioida myös, että he ovat Auerin vankeusajan n. 2 vuotta) asuneet sijaiskodeissa. Pitäisi tietää mitä lasten päähän tuona aikana on mahdollisesti syötetty.

Ovatko insestitarinat peräisin siltä ajalta, kun he ovat asuneet äitinsä kanssa vai tulevatko ne sijaiskodista?

Väittäisin, että erittäin vaikeasti selvitettävä asia.

[Riidankylväjä]

Ikävintä tässä on lasten kohtalo. Olipa itse asia miten päin hyvänsä. Jos insestisyytökset pitävät paikkansa, se on hirveää lasten kannalta. Myös sellainen tilanne, jossa lapsia käytettäisiin lyömäaseina Aueria rökitettäessä tuntuu järkyttävältä.

Jutussa on ainakin yksi varma häviäjä, lapset.

[Maria]

Siis miten niin varma häviäjä. En näe mitään mahdollisuutta siihen,
että saisi lapset takaisin itselleen olipa tuomio mikä tahansa kummassakin
tapauksessa. Yksistään tapauksen epäselvyys on syy siihen, että lapsia ei voida antaa
takaisin. Nykyisin on onneksi olemassa jokin vaihtoehto, jos vanhemmat eivät kykene.
Ja lapset alkavat olla sen ikäisiä, että heidän omaakin mielipidettään kuunnellaan.

Edellä esitetty ainoastaan oma mielipiteeni.

[Mirri]

Jutussa on ainakin yksi varma häviäjä, lapset.

Niinhän se on kuin Riidankylväjä sanoi; oli lopputulos mikä hyvänsä, niille neljälle lapselle tämä on rankka juttu.

Minun on vaikea uskoa lapsia voitavan käyttää äitiään vastaan ihan noin vain, ellei heillä ole jotakin omaa motiivia mukana. Kuten se, ettei elämä omien vanhempien kanssa olekaan ollut niin onnellista kuin mitä äiti on kertonut. Äidin kerronnassa on perhe-elämään liittyvissä asioissa ristiriitaisuuksia, joista voidaan päätellä lasten elämän olleen vähemmän hyvää. Eihän heitä silloin varsinaisesti käytetä äitiä vastaan, he ovat itse kääntyneet äitiään vastaan; jotkut sitten vain käyttävät tilaisuutta hyväksen - jos nyt esitetyt syytteet ovat valheellisia.

Jos lapsilla oikeasti olisi vahva kokemus hyvästä ja turvallisesta kodista ja hyvästä suhteesta omiin vanhempiinsa, he tuskin olisivat johdateltavissa kääntymään omaa äitiään vastaan niin rajusti, että ryhtyisivät valehtelemaan hänestä ja heidän elämästään omien vanhempiensa lapsina; noin uskon. Sitä paitsi nythän lapset saattavat outoon valoon kuolleen isänsäkin kertomalla kummallisuuksia perheensä elämästä. Heidän kertomuksensa voivat olla 'satuja' ja paisuteltuja juttuja, mutta jotakin todellista lasten kokemusmaailmasta ja perheen elämästä ne kuitenkin kertovat. Mielestäni tähän sopii oikein hyvin vanha sanonta ei savua ilman tulta. Tosin tuli voi olla jotakin muuta kuin insestiä, mutta jotakin lapset ovat kodissaan ja perheessään kokeneet sellaista, joka panee heidät nyt toimimaan näin.

Sitä paitsi etäisyys äidistä (kuristusotteesta ja kontrollista?) on voinut saada aikaan sen, että lapset ovatkin alkaneet avautua; he rohkenevat kertoa asioita, joista tähän asti äitinsä mahdin alla ovat vaienneet - eläneet kuin ei heidän kokemiaan asioita olisi olemassakaan. Luulen, että sellaista avautumista voisi alkaa tapahtua tilanteessa, jossa hallitsevasta vanhemmasta on oltu niin pitkään erossa, että lapset alkavat luottaa olevansa hänen ulottumattomissaan; juuri kuten nyt on voinut käydä. Siltikään seksuaalisen hyväksikäytön syytökset eivät välttämättä pidä paikkaansa; ne ehkä vain kertovat omaa kieltään siitä, että jotakin lasten kotona ja elämässä on ollut vakavasti vinossa.

[Riidankylväjä]

Siis miten niin varma häviäjä. En näe mitään mahdollisuutta siihen,
että saisi lapset takaisin itselleen olipa tuomio mikä tahansa kummassakin
tapauksessa. Yksistään tapauksen epäselvyys on syy siihen, että lapsia ei voida antaa
takaisin. Nykyisin on onneksi olemassa jokin vaihtoehto, jos vanhemmat eivät kykene.
Ja lapset alkavat olla sen ikäisiä, että heidän omaakin mielipidettään kuunnellaan.

Edellä esitetty ainoastaan oma mielipiteeni.

Paha on jo tapahtunut. Isä tapettu, äiti vankilassa. Lapsia on kuulusteltu, Lehdistö on riepotellut asiaa jo viisi vuotta. Mitä kasvatusvanhemmat ovat tehneet ja puhuneet? Millaista on selitellä asiaa kavereille kouluissa ja päiväkodeissa? "Onko sun äitis murhaaja?"

Näyttää siltä, että nyt se riepotus vasta alkaa. Uusia kuulusteluja. Poliisit, sosiaalitantat, kallonkutistajat. Kaikki lasten kimpussa tivaamassa mitä on tapahtunut, kuka teki ja mitä, puhutko totta vai valehteletko? jnejne... Sitten oikeudenkäynti ja mahdollisesti uudelleen hovioikeudessa ja edelleen korkeimmassa oikeudessa. Murhaoikeudenkäyntien sarja saatetaan pahimmassa tapauksessa palauttaa käräjäoikeuteen ja koko rumba alkaa alusta.

Lasten koko lapsuus ja nuoruus menee murhajutun varjossa.

[Crocodile Gena]

Lasten kertomuksia arvioitaessa pitäisi huomioida myös, että he ovat Auerin vankeusajan n. 2 vuotta) asuneet sijaiskodeissa. Pitäisi tietää mitä lasten päähän tuona aikana on mahdollisesti syötetty.

Ovatko insestitarinat peräisin siltä ajalta, kun he ovat asuneet äitinsä kanssa vai tulevatko ne sijaiskodista?

Väittäisin, että erittäin vaikeasti selvitettävä asia.

Siis jos kerran on niin kuin on ilmoitettu, että on muutakin näyttöä kuin lasten tarinat (esim. kuvia) niin ei ole ollenkaan vaikea selvittää.

Lapset ovat olleet "häviäjiä" siitä asti, kun heidän isänsä murhattiin. Jos nämä nykyiset syytteet ovat totta, niin on pelkästään hyvä (ja osittain hyvää tuuriakin kai) että tutkimukset tehdään ja lapset saavat oikeutta. Vai olisiko ollut parempi, että hyväksikäyttö saisi jatkua?

[Maria]

Minä en ymmärrä, että on sijoitettu sukulaiselle. Niin kaiketi tehdään kovin
harvoin. Onko ollut äidin toive?

Jos perheessä on ongelmia ja epäselvissä olosuhteissa tapahtunut väkivaltainen
kuolema, miksi menetellään tyystin toisin kuin yleensä perhesijoituksissa? Jostain syystä
on tässä tapauksessa haluttu antaa sukulaiselle lapset, vaikka niin ei yleensä tehdä.

Miten te yleensä ottaen suhtaudutte perhekotisijoitukseen? Sen pitäisi taata lapselle mahdollisuus
tavalliseen elämään, kun lapsen omat vanhemmat jostain syystä ovat estyneet tai eivät kykene. Minusta
on paljon surullisempaa se, että lapsen antaminen sijoitusperheeseen on aivan liian yleistä ja
aivan liian usein johtuu perheen sosiaalisista ongelmista esim. vanhempien alkoholinkäytöstä.

[Mirri]

Minä en ymmärrä, että on sijoitettu sukulaiselle. Niin kaiketi tehdään kovin
harvoin. Onko ollut äidin toive?

Sukulaiselle sijoittaminen on nykyisin taas ykkösvaihtoehto, jos vanhemmat eivät vastusta sitä. Ainakin tarkoitus olisi, että ensin kartoitettaisiin lähisukulaisten mahdollisuudet ottaa lapsi luokseen.

http://www.sosiaaliportti.fi/fi-fi/kons ... 5f127dbbe2
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-fi/last ... aishuolto/
http://www.uudenmaansijaiskotiyhdistys. ... joitus.pdf

[maanvaiva]

Minusta sukulaisille sijoittaminen olisi parempi vaihtoehto kuin aivan vieraalle sijoittaminen.
Enkä ymmärrä miksi vanhemmat saisivat sitä vastuustaan, jos sijoitus tulee kuitenkin tapahtumaan?

Olenko minä ainut joille nämä viime aikaiset tapahtumat nostavat esiin myös oman lapsuuden ja sijoitukset? Jopa sen verran, että kohta pitää mennä taas terapiaan puhumaan?

[Maria]

Sukulainen varmaan parempi ratkaisu, kun lapset ovat pieniä, kuten kuvatussa
tilanteessa olivat huostaanoton hetkellä. Ei varmasti helppo ratkaisu koskaan.

[Mirri]

Olenko minä ainut joille nämä viime aikaiset tapahtumat nostavat esiin myös oman lapsuuden ja sijoitukset? Jopa sen verran, että kohta pitää mennä taas terapiaan puhumaan?

Tuskin olet ainoa, jolle niin käy.

Minun lapsuudestani ja kasvuvuosistani on sentään jo aika pitkä aika, mutta kyllä tämä juttu tuntuu aika rankalta; silti, vaikken olekaan minkäänlaisen seksuaalisen hyväksikäytön uhri. Äitiyden kulisseja ylläpidelleen, ja minua kohtaan väkivaltaisen kaunotaräidin uhri olen, joten tämä juttu kolahtaa sitä kautta. Sijaisperheessäkin olen ollut.

Tämän tapauksen äidissä olen näkevinäni yhtäläisyyksiä omaan äitiini, vaikka järkeni sanoisi mitä. Luulen, että tässä on syy miksi samastun niihin lapsiin niin vahvasti; minun on helppo ymmärtää, että he ovat valmiita vaikka valehtelemaan, jotteivät joutuisi takaisin äitinsä 'hoiviin' - jos heidän elämänsä on todellisuudessa ollut jotakin muuta kuin mitä Annumamma heidän äitinään omilla sivustoillaan antaa ymmärtää.

Minullakin sijaisperheajasta se karvas kokemus, että äitini 'hyvänä' äitinä sai minut takaisin itselleen. En hoksannut - kuten kenties nykylapset viisaampina - että voisi jopa sepittää jotakin tarinaa välttyäkseen joutumasta pois hyvästä sijaisperheestä takaisin oman äidin 'hoitoon'...

Joten, Maanvaiva, onhan meitä, joilla tämä juttu ottaa lujille. Onneksi on mahdollisuus kirjoittaa ja päästellä höyryjä ulos tuntematta syyllisyyttä äitiparan mustamaalaamisesta sun muusta...

[maanvaiva]

No niin munkin äiti sai minut aina takaisin. Minä kyllä olin sen verran pösilö, että pidin yllä sitä kuvitelmaa, että äitini on hyvä äiti ja minä paha lapsi. Oli parempi olla huono lapsi, kun sanoa jollekin, että äitini ei olisikaan maailman para äiti.

Kun sanotte tässä ketjussa, että lapset ovat häviäjiä tässä jutussa. Ehkä he loppujen lopuksi ovatkin voittajia, jos saavat jäädä sijaiskotiin.

[Mirri]

Kun sanotte tässä ketjussa, että lapset ovat häviäjiä tässä jutussa. Ehkä he loppujen lopuksi ovatkin voittajia, jos saavat jäädä sijaiskotiin.

Olen miettinyt samaa... Tavallaan lapset ovat nyt joka tapauksessa häviäjiä, mutta heidän tulevaisuutensa kannalta voi olla paljon hyvää siinä, että heidän elämänsä tosiasiat(?) tulevat nyt näkyviin, ja he saavatkin jäädä heille parempiin elinolosuhteisiin. Noin siinä tapauksessa, että lasten elämä oman isän ja äidin kanssa on ollut jotakin muuta kuin mitä Annumamman nettisivut kuvaavat...

Uskon kuin pukki sarviinsa, että ei savua ilman tulta; lapsilla on ollut paha olla omassa kodissaan ja oman äitinsä hoivissa; eivät he muuten toimisi niin kuin nyt ovat tehneet. En ollenkaan usko sellaiseen mahdollisuuteen, että lapset ihan noin vain ilman omia (huonoja) kokemuksia olisivat manipuloitavissa omaa äitiään vastaan näin rankasti kuin mitä nyt on tapahtunut. Ehkä seksuaalista hyväksikäyttöä ei ole tapahtunut, mutta lapset nykylasten malliin ovat nähneet siinä oivan tilaisuuden olla joutumatta takaisin huonoihin olosuhteisiin - mitä ne olosuhteet sitten käytännössä ovatkin olleet.

Minusta tämä ajatus täsmää oikein hyvin Auerin itsensä esiin tuoman asian kanssa; psykiatritkin ovat kertoneet lasten voivan ruveta sepittelemään tarinoita, jos heidän pitäisi vastentahtoisesti palata takaisin omien vanhempien luokse... Se, että äiti olisi manipuloinnin tuloksena muuttunut lasten mielessä 'hirviöksi' vastoin lasten omia hyviä kokemuksia omasta äidistään, on minusta liian kaukaa haettu teoria; en onnistu uskomaan sellaiseen. Asia on toinen, jos lapsilla on itselläänkin äidistään huonoja kokemuksia; mikäs ihme se sitten on, että äidistä lopulta kehkeytyy lasten mielikuvissa pelottava kauhistus, ja lasten kertomat tarinat ovat mielikuvituksen paisuttamia...

Mutta onko näiden lasten äiti varsinaisesti tehnyt lapsilleen kovin paljon pahaa; jospa hän onkin ollut lähinnä vain tunnekylmä sivustaseuraaja esim. isän pahoinpidellessä lapsia? Sellaisia asioita kai nyt tutkitaan ja selvitellään. Jonkinlaisesta ajatusvääristymästä kai sekin kertoo, että Auer on pitänyt läpsimisiä ja tukistuksia nykyaikana normaaleina asioina; joku toinen äiti ehkä olisi kertonut menettäneensä joskus malttinsa ja tehneensä väärin lapsiaan kohtaan, loukanneensa lapsiaan kiukustumisen seurauksena, tietävänsä tehneensä väärin... Auer ei ole sanonut mitään sellaista; hänen mielestään hän on toiminut täysin normaalisti, ei mitenkään väärin.

Menneinä vuosikymmeninä läpsimisiä ja tukistuksia pidettiin normaaleina, mutta silloinkin moni tiesi, ettei niitä käytetä muulloin kuin kiukustumisen ja maltin menettämisen yhteydessä; ennenkin vanhemmat usein tiesivät ja ymmärsivät tekevänsä väärin - silti, vaikkei laki määritellytkään heidän kasvatusmenetelmiään vääriksi.
Auer ei ole vihjaissutkaan omalla kohdallaan sellaiseen tietämykseen ja tuntemukseen, vaikka varmaan hyvin tietää rikkoneensa lakia läpsimisineen ja tukistuksineen. Ja varmasti tietää senkin, että fyysisten keinojen käyttö on tuonut vanhemmille myös tuomioita oikeusistuimissa.
Eikä hän ilmeisesti kovin pahana pitänyt sitäkään, että isä on rankaissut lapsiaan kylmässä suihkussa seisottamalla hänen seuratessaan sivusta puuttumatta isän toimintaan mitenkään. Väkivaltaisessa kodissa yksi lapsia traumatisoiva asia usein on, että toinen vanhemmista ei tee mitään lapsiaan suojellakseen toisen käyttäytyessä heitä kohtaan väkivaltaisesti. Moni äiti on saanut lastensa vihat päälleen juuri siitä syystä; isä pahoinpiteli, eikä äiti suojellut mitenkään - äiti ei millään lailla viestittänyt lapsilleen, ettei hyväksy pahoinpitelevän vanhemman toimintaa, ja että on lastensa suojana eikä pahoinpitelevän puolison puolella lapsiaan vastaan.

Tässä jutussa on sellainenkin 'pieni yksityiskohta', että lasten isää kuulemma pidettiin paikkakunnalla 'pikku-Hitlerinä'; joltakin toiselta foorumilta luin... Isän kuoleman jälkeinen miesystävä on hänkin ollut väkivaltaisuuteen asti ankara kurinpitäjä, joten lasten äidistä ilmeisesti voidaan sanoa, että vakka kantensa valitsee - mikä on lasten kannalta erittäin huono asia, he kun voivat joutua niin äidin kuin myös äidin uusien miesystävien 'kasvatuksen' kohteiksi. Siinä on lapsilla yksi hyvä syy syöttää vaikka mitä pajunköyttä, jotteivät vain enää joutuisi äidin ja tämän miesten 'hoiviin'; etenkin, kun miehetkin näyttävät vaihtuneen tiuhaan tahtiin.

Sellainenkin tuli mieleen, että taisi tämä 'surullisenkuuluisa' Seppokin lyöttäytyä Annelin seuraan, koska poliisissa tiedettiin tämä ilmiö; Annelilla on kiihkeä haku päällä, ollut ainakin puolisonsa kuolemasta lähtien. Poliisissa ehkä tiedettiin silloin sekin, että ainakin yksi miesystävä (taksikuski) on ollut jo puolison kuoleman aikoihin, tai ainakin pikavauhdilla kuoleman jälkeen.

Vaikka tämä juttu liippaakin minua omalla tavallaan läheltä, niin mahdollisen seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi on toinen asia, josta minulla lapsena ei ole kokemusta - äidilläni ei ollut 'haku päällä', eikä lapsuusvuosissani ollut paljon miehiä. Näiden lasten tilanne näyttää toisenlaiselta, huonommalta; isä kuoli traagisella ja lapsia traumatisoivalla tavalla vuonna 2006, vajaan vuoden kuluttua äiti esitteli heille miesystävänsä, ja vähän ajan kuluttua uuden miesystävänsä, Sepon... Auer on itse kertonut miten lapsetkin kiintyivät Seppoon.

Lastensa surusta isän menetyksen johdosta Anneli ei ole puhunut yhtään mitään; aivan kuin ei mitään surua olisi ollutkaan. Avioero synnyttää usein sellaisen tilanteen; äiti ei ymmärrä lastensa surevan menettämäänsä vanhempaa, kun itse huokaisee helpotuksesta päästyään eroon. Mutta kai leskeksi jäänyt käsittää lasten surevan siinä kuin hänkin suree, ja kai hän myös ymmärtää kunnioittaa lastensa surua olemalla marssittamatta näiden eteen uusia miesystäviä pikavauhdilla isän kuoleman jälkeen?

[Psykopatologia]

Lasten kertomuksia arvioitaessa pitäisi huomioida myös, että he ovat Auerin vankeusajan n. 2 vuotta) asuneet sijaiskodeissa. Pitäisi tietää mitä lasten päähän tuona aikana on mahdollisesti syötetty.

Ovatko insestitarinat peräisin siltä ajalta, kun he ovat asuneet äitinsä kanssa vai tulevatko ne sijaiskodista?

Väittäisin, että erittäin vaikeasti selvitettävä asia.

Siis jos kerran on niin kuin on ilmoitettu, että on muutakin näyttöä kuin lasten tarinat (esim. kuvia) niin ei ole ollenkaan vaikea selvittää.
(- -)

On erittäin helppo selvittää. Poliisi kerää diskriminoimattomasti kaiken aineiston ja hupsis! -
onpas kovaa kamaa! Tästä saadaan helposti todennäköisin syin. Mutta poliisi ei arvioi todisteita.
Tutkinta voi olla yhtä huonoa kuin kuin (alkuperäinen) Ulvilan murhan kenttätutkimus.

[Riidankylväjä]

Yhtä huonoa tutkimusta näyttää olevan kuin ennenkin.

Auerin lasten pelot videoitiin uudelleen

Anneli Auerin lasten kertomukset Jukka S.Lahden murhayöstä videoitiin uudelleen. Ulvilan murhan syyttäjä Jarmo Valkaman mukaan kyse on täysin normaalista lasten kuulemistavasta. Läsnä videoinnissa olivat poliisin lisäksi myös sosiaalityöntekijät ja lastenpsykologit.

http://www.satakunnankansa.fi/Satakunta ... lleen.html

[Crocodile Gena]

"Poliisilla on hallussaan kuva-aineistoa. Se perustuu Alibin saamien tietojen mukaan taksiyrittäjän tietokoneelta löydettyyn materiaaliin. Kuvat sitovat myös Anneli Auerin juttuun. Poliisi ei kiellä eikä myönnä kuvamateriaalia.
Lehtemme saaman vahvistamattoman tiedon mukaan vangittuna oleva taksiyrittäjä väittää koneelta löytynyttä pedofiilista kuvamateriaalia pilailuksi, jonka aineisto olisi alun perin peräisin pornosivustoilta"

Mika Lahtonen Alibi 10/2011 s.79