Maria kirjoitti:Biancaliina kirjoitti:Kiitos kysymästä.
Joskus kivasti. Nyt huonosti, johtuen alkaneesta (uudesta) lääkerumbasta. En myöskään halunnut uutta sairautta, enkä ole ok menetysten/menneen kanssa.
Pukkaa myös sivuvaikutuksia.
Entäs sinä?
Kiitos samoin kysymästä, enköhän selviydy. Uuteen totuttautuminen vie aikansa, mutta helpottaako yhtään, jos ajattelee, että on parempaa vointia edessä odotettavissa? Kerran eräs lääkäri totesi lääkkeidenvaihdon yhteydessä, että ei voi luvata mitään, mutta onneksi suostui diagnoosin tekoon ja uusiin lääkkeisiin vaihtoon.
Syön nyt Seroquelin lisäksi toista neuroleptia. Tämäkään ei väsytä ja luulen lääkärin (taas) hämmästyvän.
Valitettavasti näillä lääkkeillä ei ole mitään vaikutusta tiettyihin oireisiin, ajatuksiin jne. Ajatukseni menevät jo niin pitkälle, että mietin tekeekö joku minulle tahallisesti pahaa. En kykene yhdistämään menneeseen tiettyä maku(harhaa) hirveine oireineen. Päässä vain pyörii, antaako joku sadisti tms. minulle jotain ainetta.
Pelon voi yhdistää menneeseen, sillä minulle on tehty noin... monta kertaa...
Syksyllä ja talvella, kuulin kyllä, että kyse voi olla vakavasta dissosiaatiosta, eikä siihen/tähän auta lääkkeet (kuin plasebo vaikutuksella, jos silläkään).
On kuulemma olemassa sellainenkin kuin dissosiatiivinen psykoosi tms. Kyllähän realiteetit on horjuneet ja horjuvat; eipä ihme tässä paineessa.
Joku voi tietää totuuden ja varmaan nytkin naureskelee. Mielestäni nämä syksyllä alkaneet oireet on hyvin omituisia ja kertovat jotain.
Miksi tapaisin heitä, ketkä antaa mitä antaa... ei ole mitään syytä...
Osalla jää "vain" fantasiatasolle/ajatustasolle, ja osa sitten myrkyttää - ihan oikeasti. Olisipa kristallipallo, mikä kertoisi minulle totuuksia.