
Miksi Matti lyö?
Harvinainen geenivirhe saa suomalaiset miehet tappamaan.
Tutkija haluaa rikollisille dna-testin.
-
10.6.2011 klo 13:00
Viina ja verensokeri: Syöminen vähentää väkivalta-

Kuvitus Timo Leskelä.
-
Riskiä, että ihminen käyttäytyy väkivaltaisesti humalassa, voi arvioida myös mittaamalla hänen sokeritasonsa.
Vuona 2009 HYKS:n oikeuspsykiatrian professori
Matti Virkkunen tutkijaryhmineen julkaisi pitkäaikaistutkimuksen
tuomaa uutta tietoa sokeriaineenvaihdunnan vaikutuksesta humalaväkivaltaan. Taustalla oli käsitys, että laukaiseva
tekijä liittyy usein verensokerin laskuun. Sokerin pitää tasaisena lihaksiin ja maksaan varastoituva lihassokeri,
jonka määrää testattiin koehenkilöiltä.
Tutkimukseen osallistui 49 väkivallasta tuomittua alkoholisoitunutta miestä. Kahdeksan vuoden seuranta-aikana heistä
17 uusi väkivaltarikoksen, moni pian vapauduttuaan. Tutkimus osoitti, että matala lihassokerin taso ennusti hyvin,
ketkä tulevat jatkossakin käyttäytymään väkivaltaisesti. Se selitti yksinään 27 prosenttia rikoksen uusimiseen liittyvistä
eroista.
Lihassokeritaso olisi toistaiseksi paras väkivallan uusiutumisen ennustaja. Sen mittaaminen on kuitenkin monimutkaista,
eikä helppoa testiä ole näköpiirissä. Mutta tietoa voidaan käyttää ennaltaehkäisyssä. Verensokeria pitää nostaa syömällä.
”Ennen ravintoloissa ei saanut alkoholia ilman ruokaa, vähintään oli tilattava niin sanottu pakkovoileipä. Ei sillä myyntiä
pyritty lisäämään, vaan kokemuksen kautta tiedettiin, että näin rähinöinti väheni”, Virkkunen huomauttaa.
Nyt saa juoda syömättä. Poliisit tietävät, että ravintoloiden sulkemisaikaan väkivallan riski kasvaa kaduilla ja nakkikioskeilla.
Matala lihassokerin taso liittyy nopeaan aineenvaihduntaan. Impulsiiviset väkivaltaiset miehet ovat lähes poikkeuksetta laihoja.
Jos he lihovat, rasva-aineenvaihdunta kasvaa ja käytös muuttuu leppoisammaksi. Virkkusen mukaan myös painoindeksi antaa tietoa,
jota pitäisi hyödyntää.
”Pitäisi ymmärtää mahdollisimman monella tasolla, miksi impulssikontrolli menetetään, mitä tapahtuu, kun ’kilahdetaan’.”
Virkkunen uskoo valistukseen.
Impulsiivisista väkivallantekijöistä olisi koottava yhteen kaikki tiedot: geenitestit, painoindeksi, psykologiset testit,
lapsuuden väkivaltakokemukset ja alkoholin kulutusmäärä. Riskitietoa pitäisi jakaa jokaiselle ammattilaiselle,
joka on näiden ihmisten kanssa tekemisissä ja päättää heidän kohtaloistaan: oikeusistuimille, sosiaalityöntekijöille,
vanginvartijoille, lääkäreille, omaisille ja läheisille - ja henkilölle itselleen.
Osa väkivaltarikollisista on motivoituneita muutokseen. Etenkin kun ikää alkaa kertyä, osa kypsyy vielä. Tavallinen elämä
alkaa kiinnostaa. Tämäkin on tiedetty kokemuksesta, mutta nyt siitä on myös tutkimusnäyttöä, Virkkunen sanoo.
Oleellista on raitistuminen. Virkkusen kokemus on sama kuin monen pitkään vankilassa työskennelleen:
raitistuminen on mahdollista lähinnä ”kolmen A:n” kautta.
Ensimmäinen on AA-kerho eli kestävä raittiuspäätös. Toinen on armo eli vakava uskoon tulo, jota joskus tapahtuu.
Kolmas on ”akka”, tomera ja tiukka puoliso, joka panee holtittoman miehen aisoihin. Se voi onnistua vasta miehen
ikääntyessä, kypsyessä ja alkaessa arvostaa pysyvää parisuhdetta.
Mikä aiheuttaa suomalaisissa väkivaltaista käytöstä? Kertooko lääketiede, kuka kuuluu vankilaan ja kuka ei?
Lue lisää aiheesta SK:sta 23/2011 (ilm. 10.6.).
(Koko kirjoitus)