deontti kirjoitti:Kaikkihan on aina mahdollista. Olisi kiva tietää totuus. Se on mahdollista, että Teemulla oli oikeasti
paranoidinen psykoosi, ja hänen pakkohoidossa pitämiselleen oli/on hyvät syyt, mutta myös se on mahdollista,
että Teemu on pakkohoidossa mielipiteidensä ja kansalaisaktivisminsa vuoksi. (- -)
Mielisairaudeksi voidaan tuon mukaan katsoa myös vakava masennus. Tarkkailuun lähettämiseen riittää pelkkä epäilys pelkästään toisenkäden tietojen perusteella. Tutkiva lääkäri ei tavallisesti ole psykiatri. Mitään omaa tutkimushavaintoa ei tarvita perusteluksi käytännössä.
Mielenterveyslain mukaan hoitoon määräämisen edellytysten selvittämiseksi lääkäri laatii potilaasta tarkkailulähetteen. Sen tulee olla tehty aikaisintaan kolme päivää ennen tarkkailuun lähettämistä tehdyn henkilökohtaisen tutkimuksen perusteella.
Tarkkailulähetteen tulee sisältää perusteltu kannanotto hoitoon määräämisen edellytyksistä. Perusterveydenhuollon lääkäriltä ei kuitenkaan edellytetä samantasoista psykiatrista asiantuntemusta kuin psykiatrisen sairaalan lääkäriltä eikä hänen käytössään ole yhtä laajoja tutkimusmahdollisuuksia. Siten tarkkailulähete voidaan kirjoittaa ja tarkkailu sairaalassa aloittaa, jos hoitoon määräämisen edellytykset todennäköisesti täyttyvät. Tarkkailulähetteen kirjoittajalta ei siis edellytetä täten ehdotonta varmuutta diagnoosin, hoidon tarpeen toteutumisen ja muiden vaihtoehtojen riittämättömyydestä, mikä ei kuitenkaan vapauta terveyskeskuslääkäriä velvollisuudesta aina huolellisesti perustella kannanottonsa jokaisen laissa mainitun kolmen edellytyksen, psykoosidiagnoosin, hoidon tarpeen ja muiden vaihtoehtojen riittämättömyyden osalta. Tarkkailulähete, samoin kuin -lausunto ja hoitoonmääräämispäätös on laadittava vahvistetun kaavan mukaista lomakepohjaa käyttäen paperille, ja se on allekirjoitettava, sähköiset lähetteet eivät toistaiseksi kelpaa. Vanhentuneet ja puutteellisesti täytetyt lomakkeet aiheuttavat runsaasti lisätyötä ja vaarantavat paitsi potilaan oikeusturvan, myös lääkärin oikeudellisen aseman.
Kun potilas kuljetetaan tarkkailulähetteen perusteella sairaalaan, hänet tutkii sairaalassa tehtävään määrätty lääkäri, poliklinikan lääkäri tai päivystävä lääkäri. Hän tekee lääkärintoimen harjoittajana ja hänelle virassaan annetun tehtävän mukaisesti itsenäisen ratkaisun siitä, toteutuvatko hoitoon määräämisen edellytykset todennäköisesti. Mikäli hän havaitsee potilasta tutkiessaan ja käytettävissään olevia taustatietoja punnitessaan, että tilanne aivan ilmeisesti on toinen kuin mitä tarkkailulähetteessä on esitetty, hän voi päätyä myös olemaan ottamatta potilasta sairaalaan.
Tällaisessa tilanteessa tulisi kuitenkin käyttää erittäin suurta harkintaa: kun potilas on huolellisesti tutkittu terveyskeskuksessa, sairaalalla ei yleensä sisäänottovaiheessa ole oleellisia uusia tietoja, jotka antaisivat aihetta poiketa perusterveydenhuollon lääkärin ehdottamasta tarkkailuun ottamisesta, mikäli sisäänottovaiheeseen ei panosteta erityisen paljon psykoosityöryhmän voimin.
Myös Omaiset mielenterveystyön tukena -keskusliitto on esittänyt, että pakkohoitoon lähettämisen tulisi olla yksinkertaisempaa, jotta omaisten kuormitus vähenisi.
Suomessa psykiatrisessa laitoshoidossa on vuosittain noin 32 000 potilasta, josta kolmannes eli noin 10 000 on tahdostaan riippumattomassa hoidossa. Väestöön suhteutettuna Suomessa on eniten pakkohoitoa Euroopassa. Jo nyt pakkohoitoa on täällä lähes kaksi kertaa enemmän kuin Ruotsissa ja yli kuusi kertaa enemmän kuin Tanskassa. Mielenterveyden keskusliiton mukaan ongelmana on, että ihmiset eivät pääse halutessaan hoitoon. Tällöin he menevät niin huonoon kuntoon, että ainoaksi ratkaisuksi nähdään pakkohoito.
Omaiset mielenterveystyön tukena -keskusliitto tukee lakimuutosta, jonka mukaan pakkohoitopäätöksiä ei tulisi tehdä ruuhkaisissa tuomioistuimissa. Potilaan oikeusturvakeinot ovat Mielenterveyden keskusliiton mukaan kuitenkin jo nykytilanteessa heikot ja jopa näennäiset. Hoitoon tarkkailusta ei voi valittaa, Hallinto-oikeudessa valitus voi kestää kauemmin kuin potilas on pakkohoidossa, potilasta ei kuulla eikä suullisia käsittelyjä järjestetä. Potilaalla ei myöskään ole mahdollisuutta saada korvausta tai hyvitystä, vaikka Hallinto-oikeus kumoaisi hoitoon määräämispäätöksen. Pakkohoitopäätösten siirtäminen pois tuomioistuimista helpottaisi oikeuslaitoksen ruuhkaa, mutta vaarantaisi vakavasti potilaan oikeusturvan.
Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa